Matka Kaldoaivista oli maisemallinen. Teno-joen vartta kymmeniä kilometrejä, Kevo-järvi sekä mahtava Inari-järvi jotain mainitakseni. Sääkin suosi, ei sadetta ja puolipilvistä. Kiilopään ravintolaan saavuimme 20:05 ja torujen saattelemana (keittiö sulkeutuu klo 20:00) saimme tilattua legendaksi muodostuneet pizzat.
Saunan jälkeen oli mukava lueskella muutama murha ja nukahtaa dekkari kädessä.
Torstai 11.7.2019
Aamu meni norkoillessa. Lopulta päätimme lähteä Saariselälle ja Partioaittaan. Saariselän keskusta oli lähes autio. Kesä ei houkuttele aasialaisia. Ihme sinänsä - keskiyön aurinko on upea. No, minä en ainakaan turisti-invaasiota kaipaa. Erämaa voisi pysyä erämaana.
Partioaitasta tuli taas ostettua nippu vaellusvaatteita. Hakusessa on kunnon sadeviitat ja sellaiset löytyikin, mutta vain mustana. Emme ostaneet livenä, mutta mökille saavuttuamme tilasimme samantien netistä oliivinvihreät, Tretorn merkkiä. Kätevät tulevalla pyöräretkellä - varmaan hitti syyskuussa.
Kiilopäällä päätimme tehdä päiväretken Ruijanpolkua osin seuraten "sääksen" pesälle, tosin nyt jo autiolle. Sää hyvä, lämpöä 12 astetta. Polulla vastaan tuli herrasmies koivunoksalla satoja itikoita huiskien. Pysähdyimme juttelemaan. Annoin hänelle freetä - mitä sitä turhaan itikoista kärsimään. Hän vaihtokauppana kertoi, että n. 150 metrin päässä puuta nakuttelee hieno palokärki. Ja paikkansa piti. Ihailimme upeaa lintua sitä kiikaroiden.
 |
| Palokärjen karsimaa puunrunkoa. |
Yritimme vielä suolla bongailla lintuja, mutta yllättävän vähän niitä näkyi. Hieno päiväretki tämäkin.
Perjantai 12.7.2019
Ihana auringonpaiste, aivan sininen taivas. Ensin kävimme ostamassa uuden kartan alueesta: Saariselkä-Hammastunturi. 100 % vedenkestävä, kestää 20 000 taittoa (kukakohan laskenut ja testannut), repeytymätön ja merkki Calazo.
Retki suuntautui Kiilopään rinteelle ja kurulle Niilanpään kupeeseen. Takana Raututunturi. Tarkoituksena bongata keräkurmitsa. Keräkurmitsa löytyikin lammen rannalta yksinäisenä, rouvahan on jo lennellyt etelään jättäen isän huolehtimaan jälkikasvusta. Kaunis lintu, mutta ei kovin äidillinen. Paljon muitakin lintuja. Urpiaisia laumana punaiset myssyt päässä. Kapustarinta huuteli surullisena, ja sitä pääsimme kuvaamaankin.
 |
| Kapustarinta asettui valokuvattavaksi. |
 |
| Tauolla on hyvä ladata omien akkujen lisäksi myös puhelinten ja auringon avulla. |
Aurinkoisilla, mutta hiukka liian tuulisilla, rinteillä oli mukava loikoilla ja ihmetellä lintuja sekä hyvää tuuriamme säiden suhteen. 10-12 astetta lämpöä, ideaalinen lämpötila ulkoiluun.
Retken jälkeen maistui Kiilopään keittolounas: 10 euroa sisältäen kaksi eri keittoa, leivät, salaatit ja kahvi. Lohikeitto maistui.
Kiilopään parkkipaikka oli melko täysi. Nykyään on parempi kulkea polkujen ulkopuolella, niin ei tarvitse koko ajan väistellä pyöriä. Kauhulla odotan, koska alkavat suhautella sähköpyörillä Sokostille. Yksi mopo näkyi jo latupohjalla -haloo -pientä kunnioitusta peliin.
Illalla pakkaaminen ja siivous. Taas kului viikko liian nopeasti. Lomaa olisi, mutta pakko mennä takaisin etelään.
 |
| Kiilopään koivu koristaa rinteitä. Toivottavasti kaikenlaiset mittarit pysyvät poissa tuhoamasta tätä uniikkia lajia. |
Lauantai 13.7.2019
Aamulla heräsimme sateeseen. Kerran näinkin päin. Lähdimme matkaan minuutilleen tasan kello 7.00. Sateista ja 5 astetta lämpöä.
Aamiainen hotelli Sodankylässä maistui, 15,90/henkilö.
Koko viikko onnistui hienosti: Kiilopää, Pykeija, Kaldoaivi ja ympyrä sulkeutui Kiilopäällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti