Lomaan totuttelua Kiilopäällä: kylmää, märkää, tuulta, aurinkoa ja rauhaa 6-7.7.2019

Lauantai 6.7.2019

Totuttuun tapaan lähdimme aamulla viiden maissa ajamaan kohti pohjoista ja sääkin tuntui normaalilta eli pilvistä ja 11 astetta lämpöä. Kotipellollamme meitä ilahdutti kettuemo kahden leikkisän poikasensa kanssa. Hyvin alkoi matka. Olemmekin ihmetelleet hyväkuntoista kettua, joka lähes aina ulos katsoessamme loikkii pellolla jyrsijöitä metsästäen. Syy siis selvisi - yksinhuoltajaäidin pitkät työpäivät.

Rekkamiehen aamiaisen nautimme ABC Joutsassa - todellinen kolesterolipommi, mutta onneksi mieheni herrasmiehenä söi minunkin aamiaisesta suurimman osan, jotta terveyteni ei kovin pahasti kärsisi.

Matkan varrella oli ihmeeksemme, välillä jopa kymmeniä, kurkia märillä pelloilla ruokaa etsien. Kaikki kuovitkaan eivät olleet vielä paenneet etelän lämpöön. Vettä sateli välillä ja lämpötila pyöri 9 ja 12 asteen välillä. Pidimme monia taukoja - kiirettä ei ollut mihinkään. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matkakin on elämys. Kuljimme ikään kuin uuteen juhannukseen. Pohjoisessa sireenit, leinikit, juhannusruusut, kissankellot ja suopursut kaunistivat tienvarsia. Etelä- Suomessa niiden kukinta oli jo aikoja sitten. Poroja emme nähneet.

Saavuimme Kiilopäälle vasta noin kello 21.00, lämpötila 8 astetta. Sauna päälle, lapaset käteen ja pipo päähän ja ulos. Kaikki lähes ennallaan. Parkkipaikka täynnä autoja eli kymmeniä ihmisiä palelemassa erämaassa. Sitä ajatellessa sauna tuntui tosi luksukselta.

Kuva otettu vähän yli puolen yön jälkeen, aurinko ei laske ollenkaan.
Seuraavan kerran 21.7.

Sunnuntai 7.7.2019

Aamu ei houkutellut retkelle. Tuulista ja sateista. Pitkitetyn aamun jälkeen lähdimme kuitenkin tallustelemaan ulos. Mieliala nousi heti päästessämme metsään. Lintuja näkyi tosi paljon, onhan niillä juuri tähän aikaan poikaset vahdittavina. Me emme olisi niitä ollenkaan huomanneet, mutta varoitusäänet auttoivat havainnoinnissa. Keltavästäräkkipari ja taivaanvuohet olivat äänekkäimpiä.

Männyt vasta nyt kukassa. Lapin kesä on todellakin lyhyt, mutta onneksi riittää valoa kasveille.

Ilma oli niin surkea: märkää sumua, tuulta ja kylmää, että edes hyttysiä ei ollut. Lämmin, mintunmakuinen kaakao toimi sisäisenä villapaitana.  Takaisin tullessa sumu alkoi hälvetä ja tuuli puhalteli pilviä pois. Kiilopään tunturista näkyi jo häivähdys. Illaksi tulossa hieno ilma.

Lapsille rakennettu oma temppurata. Hyvä jos saadaan tenavat liikkumaan. Ei taida nykyisille pikkuisille riittää metsän ihmeet ja käpylehmät. 

Neljän maissa säätyyppi muuttui. Tuuli puhalsi pilvet jonnekin kauas etelään ja aurinko alkoi paistamaan aivan siniseltä taivaalta. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä kurun reunaa ja metsän läpi Sivakkaojalle. Kurun pohjalla oli vettä ja rentukat kukkivat keltaisina. Ystävältä Leviltä tuli kuvaa kulleroista. Lapin kukkaloisto on kauneimmillaan.

Sivakkaojan laavun tulipaikka on päivitetty.

Pouta toi hyttyset. Ei haittaa: hyttyskarkote Free on niin loistava aine, että hyttyset istuivat rivissä puseron hihan päällä, mutta karttoivat paljasta ihoa. Siinä me sitten sovussa istuskeltiin hyttysten kera lintuja kuunnellen laavulla. Suon laidalla taivaanvuohet taas hermostuneina lentelivät ja huutelivat. Eivät ole järjen jättiläisiä - jos ne olisivat vain hiljaa emme näkisi niistä vilaustakaan. Onneksi eivät sitä tajua.

Huomenna Kiilopään Tunturikeskuksen aamiaisen jälkeen matka suuntautuu Jäämeren rannalle Norjaan ja Pykeijaan. Jännittävää. Uusi paikka.