Viikko Etelä-Saksassa - Garmisch-Partenkirchen ja Freiburg im Breisgau 10.9.-17.9.2022

 


10.9.2022 Lauantai

Lentomme Muncheniin lähti 9.15 hyvässä säässä. Lentokentälle ei ollut minkäänlaista ruuhkaa ja kaikki toimi kuin ajatus. Munchenin lentokentällä olikin sitten pientä laukkukaaosta, mutta meillä oli onneksi vain käsimatkatavarat - vaellusvaatteet eivät juurikaan tilaa matkalaukussa vie. 


Säntäsimme lentokenttäjunaan liian kiireellä - S 8 ei sitten lopulta mennytkään päärautatieasemalle asti. Lähdimme takaisin lentokentälle päin ja sieltä S 1 junalla rautatieassemalle. Emme olleet ainuita. En tiedä seurasivatko muut meitä,vaan oliko tosiaan huonosti opastettu matkailijoita. Ikääntyneet naispuoliset jenkkituristit säntäilivät sinne tänne ja seurasivat lopulta meitä. Lipuntarkastajat tulivatkin yllättäen junaan ja rouvilta puuttuivat liput. Siinä sitten matka sujui sujuvasti seuraamalla showta, kun kiukkuinen konduktööri vaati heiltä 60 euron rikesakkoa, jota eivät suostuneet maksamaan - selittivät vain, että lippuautomaatti oli rikki. Tarina muuttui sen verran, että lopulta oli niin, että matkatoimisto oli syypää liputtomuuteen. Neljä virkailijaa yrittivät saada maksua, ja kun ei onnistunut, ottivat heidän matkalaukut ja siirsivät niitä ulos. Rouvien ei auttanut kuin seurata. Saksalaiset eivät periksi anna. 

Tutusta paikasta rautatieasemalta lähti juna Garmisch-Partenkircheniin. Tällä kertaa meni vain Murnauhin asti johtuen radan korjauksesta. Kesällä juhannuksen aikoihin juna syöksyi kaarteessa ulos juuri GaPassa ja edelleen korjaukset käynnissä. Bussilla jatkoimme Murnausta GaPaan. Hidasta etenemistä, mutta kauniiden seutujen läpi mateleminen ei harmittanut.Meidät yllätti se, että junassa ja busseissa vaadittiin maskinkäyttöä - ja sitä oikeasti vahdittiin eli se oli pakollista. Onneksi taskun pohjalle oli maskeja unohtunut.

GaPassa sateen tuntua, pellot tulvivat ja vettä on riittänyt. Suomessahan on kuivaa kuin autiomaassa. Sää oli mitä mainioin, n. 15 astetta lämpöä, pilvistä ja raikasta. Majoituimme Hotel Garni Tritthoffiin - onnistunut valinta. Kiva huone, jossa iso oma parveke. Todella siistiä kaikki. 


Kävelimme illalla Garmischin puolelle ja yritimme syödä pientä välipalaa - eihän sellaista Saksassa tunneta. Väsymys iski ja vietimmekin illan omalla parvekkeelle nauttien itävaltalaista viiniä.BBC:n uutisissa ei juuri muuta kuin kuningatar Elisabetin muistelua ja kuningas Charlesin viran alkamista. Ukrainan sodan uutisia ja Venäjän pakokauhumaista pakenemista seurasin vain somesta. Erikoista aikaa elämme.

Fur kleine hunger tilasimme listalta pikkunälkään :)


Kolesteroliarvot taas nousevat, "pientä" naposteltavaa parvekebileisiin.


11.9. Sunnuntai

12 tunnin yöunien jälkeen oli mukava heräillä rauhalliseen sateenropinaan. Aamiainen oli mitä parhain, tietenkin olimme taas ensimmäiset aamiaisella. Tätä majapaikkaa voi suositella. Aamiainen oli monipuolinen ja laadukas ja ravintola saksalaiseen tapaan tasokas ja siisti.





 


Sateisesta aamupäivästä johtuen lähdimme kävelemään kaupungille. Saksalaisia lomailijoita - selvästi nuorennusleikkaus kävijöissä tapahtunut ilmeisesti koronan seurauksena. Sama kuin Suomessa: nuoret löytäneet luonnon ja retkeilyn ja omassa maassaan. Onnistuimme Krönnestä saamaan kahvit ja pullat; ei ole kovin helppoa palvelunsaanti ollut, selkeästi työvoimapulaa ravintoloissa ja täällähän ei tiskeiltä tilailla eikä maksella. Palvelua halutaan pitään yllä, mutta harmillista on se, että työvoima ei enää siihen riitä.  Takaisin yritimme mennä bussilla, mutta koska maskit olivat unohtuneet majapaikkaan, bussi ei ottanut kyytiin. 

Sää selkeni ja lähdimme nousemaan Grasbergille kohti yhtä ihanimmistä paikoista: St Martinin majalle. Nousu on rankka meidän perinteisellä tyylillä, sähköpyöriä ohitsemme suhautti. St Martin on 1087 m korkeudella ja tie sinne nousee lyhyen matkan aikana. 

Miehellä matkustajana schäfer.

St Martin oli lähes täynnä. Aurinko lämmitti ja siellä oli mukava istua ja tasoitella sydämen sykettä. Sama juttu kuin alhaallakin ravintoloissa, muutama tarjoilija kirjaimellisesti juoksi tuoppeja ja makkaroita kantaen. Olimme varmaaankin ainoat ulkomaiset turistit; jenkkejä on joka paikassa, mutta heillä on tukikohta GaPassa, joten heitä riittää.






Lähes kahden tunnin tauon jälkeen lähdimme pohjejumpalle eli laskeutumaan alas rinnettä. Vauhtia ei voinut hiljentää vaan painovoima piti vauhdin reippaana. Alastulo ei todellakaan kauaa kestä. Matkan varrella on sodan muistoksi rakennettu kappeli. Siinä on pysähdyttävää pysähtyä ja miettiä, että historian opetus on se, että historiasta ei opita mitään. Nuoria, paikallisia miehiä menehtynyt toisessa maailmansodassa ympäri Eurooppaa. 

Kappelin seinämät ovat täynnä muistolaattoja. Niin surullista katseltavaa.

Väsyneinä ja tyytyväisinä saavuimme majapaikkaan ja olikin lähdettävä samantien ruokailemaan. Menimme tuttuun paikalliseen ja paikallista ruokaa tarjoilevaan ravintolaan. Ei pettänyt tälläkään kertaa. Ja jälleen...tarjoilija varmaan ensimmäistä päivää tässä ravintolassa työssä, mutta ystävällisyys voitti hankaluudet. 
On nämä ruoka-annokset ihan omaa luokkaansa.


 Historische Ludwig strasse
Maanantai 12.9.2022

Stressaava aurinkoinen aamu. Klo 7.00 lähdimme tallustelemaan autovuokraamoon, puolen tunnin kävely läpi uinuvan kaupungin. Tämä on ennusteiden mukaan ainoa aurinkoinen lomapäivämme ja tietenkin juuri se matkustuspäivä. Saimme allemme mustan Audin - tyypistä en osaa sanoa mitään, mutta ihan mukiinmenevä ja riittävä. 




Välillä koukkasimme Itävallassakin. Jylhiä maisemia.
Mikäpä siinä oli autossa matkustaa, kauniita maisemia, sininen taivas ja mies ajaa autoa. Freiburgiin tyttären luo matkalla. Matka sujui hyvin hyvässä säässä hyvällä autolla, ensimmäinen pysähdys viinitarhojen ja hedelmäpuiden ympäröimällä Boden Seellä Hagnaussa. Kahvit ja kakut maistuivat. Lämpötila n. 28 astetta.



Saksalaiset ovat mestareita kehittämään kielto- ja ohjeistuskylttejä joka lähtöön. 


Schwarzwaldiin saapusimme huomaa tiheiden metsien ympäröimistä teistä. Silmänkantamattomiin mäkiä kuusien ynnä muiden havupuiden kansoittamina. Täällä on ollut harvinaisen kuivaa ja kuumaa, joten sieniä ei ole vielä. 

Täältä ostimme ihania päärynöitä, maksu rasiaan.
Freiburgiin saavutaan lähes kilometrin pituisen tunnelin kautta. Tunnelin päätyttyä maaseutu on muuttunut kaupungiksi, jossa nopeus 30. Sakothan siinä tuli - niitä odotellessa. Autohalli löytyi helposti samaten Abnb:n kautta varattu pieni yksiö - ihan ok ja riittävä. Asunnossa parasta sen sijainti, keskellä kaupunkia, ilmeisesti ghetto ollut aikaisemmin lähellä, koska kaduilla oli useita stolpersteineja eli juutalaisten muistolaattoja. 

Näiden kohdalla pysähtyy ja liikuttuu.Nyt oli erilaiset kohtalot kuin aikaisemmissa nähdyissämme. Itse asiassa täällä oli monia, jotka olivat paenneet tai selvinneet autettuina.


Ehdimme jonkin aikaa tutustua kaupunkiin ennen tyttären tapaamista. Sen jälkeen saimmekin tietopläjäystä paikasta ja jo muutaman kuukauden kaupungissa asuneena tunsi paikat ja osasi kertoa tarinoita. Kaupungissa on monta yliopistoa ja nuorisoa paljon, pyörä on suosituin kulkuväline. 

Yliopiston kirjasto on hieno rakennus, opiskelijoiden pyöriä riittää. Kävimme tutustumassa itse
rakennukseenkin - siellä viihtyisi.

Ilta sujui mukavassa seurassa ruokaillen ja iltaa istuen. 

Tiistai 13.9.2022

Heräsimme aikaisin, oli viileämpää 18 astetta. Lähdimme kiipeämään läheiselle Schlossbergille. Mahtavat näköalat suhkot jyrkän nousun jälkeen. Kiipesimme ylös näköalatornille ja se kannatti. Näkymä avasi Freiburgin kaupungin sekä mahtavat metsäalueet. 


Kiertelimme kuumassa ja hiostavassa kaupungissa, luimme opaskirjoja ja etsimme siinä mainittuja paikkoja. Kaupunki on helposti hallittavissa ja havainnoitavissa johtuen kaupungin porteista ja kirkontorneista. Lounaan nautimme erikoisessa Markthallissa. Tyttäreni sai minut kokeilemaan afrikkalaista kasvisruokaa ja se kannatti. 

Käytyämme saattamassa tytär työpaikalle Freiburgin yliopistoon ja katsastaessa työhuoneen lähdimme ajamaan kohti GaPaa. Haikeaa oli lähteä. Freiburg on käymisen arvoinen paikka.



Paluumatka sujui jouhevasti pelkääjän paikalla istuen, välillä jouduin jo pitämään kauhukahvoista kiinni mutkissa - Audi-kuskit....oli jo pimeää saapuessamme Gapaan. Sää oli lämmin ja istuimmekin terassilla auton viennin jälkeen nauttien lomaillasta kuivan Rieslingin kera.

Illalla taas seurasimme kahta matkaa: ukrainalaisten etenemistä rintamalla ja Elisabetin arkkumatkaa. Täällä on isompi uutinen arkun kulku kuin Ukrainan tilanne. Freiburgissa oli parissa paikkaa Ukrainan lippuja. Missään ei näy mitään sympatian osoituksia ukrainalaisille. Energian hinta tuntuu huolestuttavan. 

 Keskiviikko 14.9.2022

Aamiaisen jälkeen oli pakko mennä flunssalääkkeitä ja kuumemittaria ostamaan Apteekista, onneksi ei kuumetta (ei Covidia). Luvassa sadetta ja ukkosta, joten päätimme pitää lepäily, luku- ja kirjoituspäivän.Puolenpäivän aikaan auringon paistaessa upeasti emme enää malttaneet pysyä sisällä vaan lähdimme tallustelemaan Zugspitzbahnalle ja kohti Eibseetä. 


 

Juna menee ylös Zugspitselle, siksi raiteet eivät ole ihan normaalit.
Emme todellakaan olleet ainoat, jotka olivat keksineet järvireitin kiertämisen - pituus 6,9 km. Kuitenkin rauhaisaa ja rentouttavaa, ei tarvitse kiirettä lähes äkkijyrkkää rinnettä: tämä sopi flunssaisillekin. Järvella oli kesäsäästä nauttijoita uimassa, suppailemassa, veneilemässä ja piknikillä. Me vain kävelimme. 

Luonto on tosi kaunista ja metsäistä. Järvi toisella puolella ja toisella puolella äkkijyrkästi kaunista metsää. Sieniäkin alkanut nousemaan.

 




Tähän maisemaan ei ole lisättävää.

Nauttiessamme lounasta rantaravintolassa alkoikin luvatusti satamaan. Hyvä, että ilma raikastuu.

Torstai 15.9.2022

Tänään on sitten se päivä, jota on kolme vuotta odotettu. Liput Passion Playhin ostettu v. 2019. Näytös siirrettiin 2 vuodella eteenpäin johtuen koronasta. Kyseessä on esitys, jonka Oberammergaun kylän asukkaat esittävät sadoille tuhansille katsojille joka kymmenes vuosi, nyt on kyseessä 42. vuosi, jolloin esitys pidetään, ensimmäinen esitys pidettiin v. 1634. 

Bussilla lähdimme kohti Oberammergauta, matka kulkee upeiden maisemien läpi. Matkalla mm. Ettalin luostari, joka on näkemisen arvoinen. Oberammercau on tunnettu Passion näytelmästä sekä upeista maalauksista talojen seinällä. 





Kylä oli täpötäynnä esitykseen tulleita. Jenkkejä tuntui riittävän joka lähtöön. Kylässä on Nato-koulu ja GaPassa on iso tukikohta. Ravintolat tuntuivat olevan täysin varattuja, mutta löydimme vähän sivummalta mukavan ravintolan, josta saimme varattua pöydän ruokailuun esityksen väliajaksi. Esitykseen kuului 2 näytöstä kestoltaan 2, 5 h ja 3 h väliaika. Esitys alkoi 13.30 ja viimeinen esitys loppui 21.30.



Istuimme toisella rivillä, joten ilmanvaihto oli hyvä. Nippanappa pysyi kylmä poissa, välillä kovakin viima. Hyvin näimme esiintyjät. Ei voinut olla miettimättä kuoro- ja yksinlauluosuuksissa, miten pienestä kylästä löytyy suuren luokan tähtiä.

Esityksen jälkeen kylä oli pimeä ja sateinen. Esitykselle oman pikantin lisän toi ukonilma. Yhtäkään taksia emme nähneet. Kävimme juomassa Jägerteet, jotta hytinä loppuisi - ja auttoihan se. Bussia odottelimme tovin ja n. 45 min bussimatka kesti Murnauhin, Murnaussa odotimme odotimme bussin lähtöä puoli tuntia ja bussimatka GaPaan n. 40 min. Kävelyä majoitukseen n. 10 min. Päivä oli pitkä ja majoituksessa 0.30. Uni maittoi. Täytyy kyllä sanoa, että esitys oli näkemisen arvoinen ja saimme enemmän kuin riittävästi rahalle vastinetta.

Perjantai 16.9.2022

Flunssaisena heräsimme perjantai-aamuun. Satoi ja lämpöä n. 14 astetta. Olimme suunnitelleet pitkää vaelluspäivää, mutta jätimme väliin. Kävelimme kuitenkin pitkähkön matkan kylässä ja kävimme mielenkiintoisella kirppiksellä. Muutenkin shoppailimme kylällä.





Viimeisen illan päivällisen paikaksi olimme valinneet Hofbräuhaus-ravintolan, koska tiesimme sen olevan takuuvarma. Ja niin se olikin - mahtavan hyvää ruokaa ja tunnelma taattu. Tarjoilijat ammattitaitoisia.


Lauantai 17.9.2022

Viimeinen aamiainen ja haikeaa. Talon emäntä kertoi, että lumi on jo tullut 1500 m korkeuteen, mikä on aikaista paikkakunnalla, päivän aikana odotetaan lumen tuloa 800 m korkeuteen eli lähes kylälle; GaPan korkeus on n. 700 m. Lunta emme päässeet havainnoimaan, koska sumu on laskeutunut kylän ylle. 

Sateista ja lämpöä 5,6.


Uuden lumen laduilla huhtikuussa Kiilopäällä 2.4.-9.4.2022



 Lauantai 2.4.2022

Matkamme alkoi klo 5.03 kirpeässä 16 asteen pakkasessa, mutta onneksemme tiet "kesä"kunnossa. Matkaprosessi on vuosien varrella hioutunut: aamiainen Jari-Pekassa Hartolassa, jossa kuljettajan vaihto. Pyhäsalmen Vaskikellon kohdilla kahvit, ruokailu Oulun jälkeen ja ruokatavaroiden osto Sodankylän Lidl:stä. Kokeilimme uutta ruokailupaikka Nelosparkkia Kuivaniemessä ja se osoittautui hyväksi. Keli muuttui Oulun kohdalla aivan kaameaksi - tietenkin minun ajovuorolla. Lunta satoi sakeasti, kamikaze-autoilijat ohittivat saaden aikaan lumipöllyn, jonka takaa ei mitään nähnyt. Tiet jäätyivät. Onnettomuuksista tietoa tuli radiosta ja pari nähtiinkin tuoreeltaan. Ei ihmetyttänyt. Ruokailumme jälkeen keli parani, mutta Sodankylästä Kiilopäälle tiet järkyttävän jäisiä. Leveä kuljetus meni jossain vaiheessa edessämme hiljentäen suureksi helpotuksekseni matkan tekoa - olisipa mennyt koko loppumatkan, mutta harmikseni päästi jonon ohi jossakin vaiheessa. Pääsimme lopulta perille. Välillä sitä epäilin.


Illalla emme jaksaneet kuin saunoa - loma tulee tarpeeseen, todellakin.

Lumen syvyys 96 cm

Sunnuntai 3.4.2022

Aamulla meitä tervehti aamiaisen yhteydessä talon ympärillä kiertänyt vaalea metsäjänis. Tämän jälkeen orava tuli ikkunalaudalle viipyen pähkinöitä syöden (edelliset asukkaat olivat jättäneet saksanpähkinöitä sinne tänne, oravat varmaan ökypähkinöitä ihmettelevät). Sää oli harmaa, rauhallista lumen satelua ja pakkasta viisi astetta. 

Kävimme päärakennuksessa katsastamassa mitä uutta. Uusi saunarakennus oli valmistunut - muuten kaikki lähes ennallaan. Tosin mieheni hehkutti "kioskista" saatavaa uutuutta: Lapin Panimon olutta - itse en olisi moista asiaa huomannut. Neljä silmää näkee enemmän kuin kaksi. Yllättävän paljon porukkaa liikkeellä, näytti että olisivat ehkäpä suurimmaksi osaksi eläkeläisiä. Hakiessamme uutta suksivoidetta vuokraamosta kuulimme, että viime viikon alussa olivat ladut olleet aivan jäiset: pelastuslaitosta oli tarvittu laduille tosi paljon avuksi. Uuden lumen saapuessa tilanne muuttui jälleen hyväksi.

Lähdimme hiihtämään vasta iltapäivällä sään lämmettyä kolmeen asteeseen. Toden totta ladut olivat hyvässä kunnossa. Itse olin laittanut niin paljon pitovoidetta, että luistoa ei juurikaan ollut: tämä oli tarkoituksellista. Viime vuoden helmikuun onnettomuuden jälkeen en ollut hiihtänyt ja hiukka jännitti alussa. Kaikki sujui hyvin ja pieni Sivakkaojan lenkkimme oli oikein sopiva. 

Mindfulness ajattelu saapunut laduille. Tietenkin QR-koodin kautta menin palveluun ja laitoin tunnelmaani kuvailevan metsäkuvan.


Mökillä seurasimme ikävää tilannetta Ukrainassa: tuhoamissota pahimmillaan, uutisia oli saapunut juuri Buchasta. Eikä kovin kaukana sieltä olla.

Illalla kävimme vieä vaihtamassa kuulumisia päärakennuksessa. Koronan jälkeen majoitukset täyttyneet retkeilijöistä, tällä viikolla lähinnä kotimaisia matkaajia, kun muutamana edellisenä viikkona ollut paljon mm. hollantilaisia ja saksalaisia matkailijoita. Sodan takia ei ole tullut peruutuksia, mutta kyselyjä turvallisuustilanteesta ollut. Maanteitä pitkin Kiilopäältä Venäjälle alle 85 km, linnuntietä vielä vähemmän. Hurjaa.

Uusi saunamaailma käytiin katsastamassa, onpa hieno. Uskon sen vetävän matkailijoita - eksoottinen lähinnä syystä, että savusauna ja kylmäkylpylä kuurakaltio, uudella nimellä purouimala.


Kiilopään suosittu kylmäkylpylä.

Maanantai 4.4.2022

Aamulla kymmenen astetta pakkasta ja hentoa lumisadetta. Kävimme varaamassa huomiselle liukulumikengät - pääsemme jotakin uutta kokeilemaan. Olimme suunnitelleet kävelyä Luulamme kahvilaan ja tutustumaan uusien yrittäjien vetämään kahvilaan, mutta kuulimme, että kävelyreittiä ei ole. Emme tästä lannistuneet vaan menimme itse katsastamaan -ehkä kävely onnistuisi.


Varustevuokraamo laajentunut.


UKK puistoa kunnostetaan.

Valkoiset säkit sisältävät hiekkaa, kunnostus alkanut.

Puolen päivän lähdimme lumikenkäilemään suuntana Luulampi. Melko pian huomasimme, että hanki upotti niin pahoin, että piti ottaa käyttöön plan B eli lähdimme kiertämään valmista lumikenkäreittiä Poropolkua. Sitä olikin helppo tallustella, vaikka viima piiskasikin kasvoja. Reitti kulkee hienosti tunturien rinteitä siten, että Kiilopää on taustalla lähes koko matkan ajan. 

Poroaidan porttisysteemiin oli joku keksinyt upean idean tyyli liukuovi. Tosin oli unohtanut, että Lapissa on lunta talvella. Ei auennut, mutta ei tarvinnut sulkeakaan.

Jumppaa ja tekniikka. Nippanappa minun kokoinen mahtui läpi. 

Matkan aikana tuuli tyyntyi ja aurinko näyttäytyi lämmittäen sään. Eväät söimme hangessa istuen - tämä on elämää parhaimmillaan. Loppumatkalla tuli laumoittain muita retkeilijöitä vastaan. Harmitti kovasti, kun Luulammelle ei ole kävelyreittiä, mutta varmaan yrittäjiä siellä tilanne harmittaa vieläkin enemmän. 


Tunturin huipulla lunta ei juuri nimeksikään, maa näkyvissä. Tuuli tehnyt tehtävänsä.


Tämän portin rakentaja tietää, että Lapissa on joskus luntakin. Helposti aukesi ja sulkeutui ja ylittäminen helppoa. 

Lumen syvyys 98 cm.

Tiistai 5.4.2022

Heräsimme aivan kaameaan säähän. Lumimyrsky ja pakkasta n. kymmenen astetta, säätietojen mukaan tuntuu kuin miinus 19. Aloin heti jännittämään, että on moraalinen pakko lähteä liukulumikengillä huiputtamaan Niilanpäätä henkensä kaupalla. Viivyttelin lähtöä hakemaan välineitä.




Sovitun mukaisesti kymmneltä lähdimme tallustamaan kohti välinevuokraamoa. Tuuli ja kylmyys lähes salpasivat hengityksen. Kävelytiet olivat kinostuneet. Ilmoitin 20 m jälkeen, että voin vaikka maksaa vuokrauksen, mutta en lähde yhtään minnekään. Mieheni tuumasi, että katsotaan nyt vielä. 50 m päästä hän oli samaa mieltä kanssani. Onnekseni opas vielä Kiilopään pihalla sanoi, että tällä säällä ei kukaan voi lähteä tuntureille. Vuokraamossa asia ymmärrettiin ja siirsimme varaustamme. Mieliala kohentuneena menimme munkkikahveille kahvilaan. Erikoista tilanteessa oli se, että vaikka sää oli mitä karmein linnut eivät tauottaneet konserttiaan.

Kuvat näyttävät kesyiltä, eivät vastaa todellisuutta.

Mökillä tein rästiin jääneitä kirjoitushommia muutaman tunnin sodan uutiset taustalla. Nelostiellä oli poliisiauto ja henkilöauto nokkakolarissa ja monta peräänajoa - sää ei voisi ehkäpä paljon huonompi olla. 

Päivällä lähdimme tekemään vielä kävelylenkin Rajaladulle. Rajaladun läheisyyteen on rakennettu aivan muiden rakennusten tyylistä poikkeavia, moderneja loma-asuntoja. Mielestäni hienoja ja sopivat luontoon - itsekin yllätyn tästä mielipiteestäni. Netistä huomasimme niiden olevan vuokrattavissa, sisältä myös hienoja - Kiilopää Villas Kaira/Kero (viikkohinta 1200-2600/vko). Rajalatu oli myös aurattu aivan autotien levyisesti ladulle asti. Rajaladun päähän oli rakennettu kaksi uutta taloa, Sodankylän Latu ry luki talon seinässä. Nyt on helppo "oikaista" latuverkostolle. 

Oikealla hiukan näkyy hieno uusi Villa. Isot ikkunat pohjoiseen suoraan revontulia kohti. Upeaa. Vain Lapissa suurimmat ikkunat ovat pohjoisen suuntaan.


Rajaladun laajakaista.


Useissa lomamökeissä oli autot pihalla, lumitöitä tehtiin innolla. Lunta riittää varmaan juhannukseen asti. Epäilen vahvasti, että Turun majan ja latuverkoston väliin alueelle tulee lähiaikoina mökkikylä. 

Päivä ei nyt oikein tyypillinen meidän lomapäivä ollut, mutta ihan mukava tämäkin. 

Lumen syvyys 107 cm.
Sodankylän Ladun mökit aivan latuverkoston vieressä.
Keskiviikko 6.4.2022

Jaahas - miten tätä nyt kuvailisi. Valokuvin ainakaan ei voi välittää. Heräsimme aina yölläkin välillä myrskyn ja viiman ääniin. Aamu valkeni aikaisin pieneen pakkaseen, pyryyn ja viimaan. Ja tänäänhän on jo ihan "pakko" luontoon lähteä itseä terapioimaan. 


Viima jäädytti kasvotkin ja matkalla välinevuokraamoon, joka ei ole enää Kiilpään tunturikeskuksen oma vaan sitä vetää yritys Roll Outdoors. Saimme erinomaista palvelua neuvoineen ja ne liukulumikengät. Kuulimme, että ne oli jo tämän kevättalven osalta laitettu varastoon johtuen jäisistä säistä, mutta kun luonto yllätti kymmenillä senteillä uutta lunta, otettu esiin. Eivät vuokraa säihin ja olosuhteisiin, joissa ne eivät ole turvalliset. Meitä neuvottiin kartan kanssa sopivalle reitille, joka sattui olemaan sama, mitä olimme suunnitelleetkin. Molempien likulumikengät olivat 147 cm pitkät. Vuokraushinta 30,-/pari sauvoineen, Suomen Ladun jäsenet saavat tästä 10% alennusta. Maksu kävi kätevästi Smartum saldolla.


Lähdimme siis Kiilopään rinnettä kohti Niilanpäätä kiipeämättä kovin korkealle. Viima tuli sivusta idänpuolelta, sieltähän tulevan (poislukien auringonnousu). Ihastuin heti liukulumikenkiin, olosuhteet niiden käyttöön ovat ideaaliset. Raskastahan meno oli, koska uutta lunta oli tullut tosi paljon. Välillä pääsi pikkuisen liukumaankin. Aika pian keksin peesata mieheni ladunavausta - tasoitti meidän menoa. Muita ei näkynyt matkalla jos ei laske lapintiaisten parvia ja muutamaa kuukkelia.


Sivakkaojan laavu oli jälleen täpötäysi. Kukaan ei oikein tuntureille voi näillä säillä hiihtää, joten laaksojen ladut ja laavut täydet. Mukavahan siinä oli jutustelua kuunnella, mutta keskinäistä tarinaa ei oikein synny - suomalaiset ovat hiljaisia vaeltajia.  Ulkomaalaisia emme ole tavanneet ollenkaan. Hiukan juuri tullut uutinen Zirinovskin kuolemasta viritteli keskustelua - kukaan ei tuntunut surevan.

Sivakkaojan laavulta lähdimme ruijanpolkua seuraillen kohti Kiilopäätä, loppumatka turvallisesti lähellä autotietä. Voimat olivat jo aika vähissä, meno on yllättävän kuluttavaa. Mieliala oli kuitenkin aamusta kohentunut - luonto antaa hyvä mieltä.

Sen verran raskasta, että on huolehdittava nesteytyksestä.

Kiilopään ravintolassa palkitsimme itsemme perinteisesti pizzoilla. Jostain syystä ne eivät tällä kertaa tuntuneet niin erinomaisilta kuin aikaisemmin. Ehkä vika meissä, ehkä pizzoissa.

Perinteinen pizzakuva:Gaissa ja Jänkä. 



Torstai 7.4.2022

Aamulla nautimme Kiilopään aamiaisen, 12 euroa. Minä hehkutin karjalanpiirakoita, mieheni porogrillimakkaroita - olivat kuulemma koko 12 euron arvoisen hyviä. Ravintola oli täpötäysi; tuntuu, että Kiilopäällä business suomalaisten toimesta kannattavaa.  Sää ei yllättänyt; viimaa ja melkoisen vilpoisaa. Mutta aurinko näyttäytyi. Edessä "kaupunki"päivä eli käynti Saariselällä.

Aloitimme "shoppailupäivän" Partioaitassa. Sekin oli uudistunut - aina miellyttävä käynti. Saimme jälleen kerran erinomaista palvelua ja teimme joitakin ostoksia. Tämän jälkeen mielenkiinnolla kovia kokeneeseen Kuukkeliin. K-kauppa Kuukkeli on ollut nyt viikon auki uudessa paikassa Siulassa. Entisellä paikalla vain rauniot tulipalon jäljiltä. Tyhjä paikka keskellä Saariselkää. Kauppa oli toimiva ja mielestäni selkeämpi kuin edellinen. Matkamuistopuoli puuttui, mutta en kaivannut. Kaunispäällä oli mielettömästi lunta. Tunnelma oli kuin jossain jäämeren rantamilla. Ajoimme ylös n. 2 m korkean lumikinoksen reunustamaa tietä - melkoisen eksoottista. Ravintola täynnä ja laskettelijoitakin näkyi kohtuullisesti.

Kaunispää

Kuukkelin uusi kauppa Siulassa.


Hiihtämään lähdimme kohtuullisessa säässä. Reitti: Kiilopää-Kakslauttanen-Sivakkaoja-Kiilopää eli kutsumamme kahdeksikko lenkki (2xKiilopään tien alta), n. 17-18 km. Voitelu oli hyvä ja uskalsin matkan pieniä nyppylöitä jo laskeakin. Jos vähänkin pysähtyi lumi tarttui suksiin ja joissakin paikoin latu oli niin pehmeää, että hiukka luisto kärsi. Nautimme hiihdosta ilman viimaa ja lumisadetta ja jo alkumatkan aikana jääsadekin loppui. 




Sivakkaojalla maistui minttukaakao. Minun tehtäväni on kaakao maustaa minttujuomalla: määrä määräytyy lämpötilan mukaan - alkuviikolla hiukka enemmän mintun makuista kuin tänään. Tällä kertaa oli vain yksi toinen hiihtäjä tulilla. Kuulimme, että Luulammen uudet omistajat näyttävät onnistuneen palvelemaan hiihtäjiä, Ruijanpolulle mahdollisesti tulossa huollettu latu, GPS-häirintää ollut rannekkeessa. Pitäisi itsenkin kokeilla, miten GPS seuranta toimisi. Kuulimme, että nopeudet, matkat, paikat ovat olleet mitä sattuu. Taitanee johtua maailman tilanteesta. 
Sivakkaojan laavu - ehkäpä paras laavu koko UKK-puistossa.



Kohtuullisen väsyneitä olimme tultuamme majoitukseen - tottumattomia hiihtämään tänä vuonna ja muutenkin taitaa pandemia-aika syönnyt yleiskuntoa. Ilta sujui minulla luurit korvissa etäkokouksessa, mieheni sai rauhassa katsella omia auto-ohjelmiaan.

Lumen syvyys 101 cm - ilmeisesti aurinko jo hiukka sulattelee tai sitten lumi vain painuu alas ja tiivistyy.

Perjantai 8.4.2022

Aurinkoinen aamu - mitä ihmettä, mutta ihanaa. Aamun kahvihetkellä meitä ilahdutti todennäköisesti taviokuurna (tai pikkukäpylintu).  Suunnitelmissa olikin kahden tunturin ylitys laskuineen, joten eipä haittaa. Valmistelimme lähtöä kaikessa rauhassa, jotta emme joutuisi pahimpaan ruuhkaan. Eikä liioittelua - täällä on välillä ruuhkaa laduilla ja etenkin karttojen edessä latujen risteyksissä, koska on varmaankin paljon ensikertalaisia hiihtämässä - nuoria aikuisia, ei lapsiperheitä. Neljän ladun risteyksiin ideoisin jo latuympyrää.

Suuntasimme n. 10.30 Kiilopään huipulle kohti Luulampea. Viima oli kohtuullinen, mutta aurinko lämmitti. Nousu oli hieno, mutta raskas. Eniten kuitenkin jännitti lasku. Mieheni meni minua paljon nopeammin, mutta minäkin parhaani yritin enkä tehnyt suunnitelman mukaista kävelyä sukset kainalossa. Ladut ovat erinomaisessa kunnossa.

Viima ei välity kuvista, mutta maisemat vaimensivat viiman, ehkä hupullakin oli osansa.





Luulammen uudet kahvilan pitäjät ovat todellakin satsanneet ja onnistuneet. Vahva suositus paikalle. Oli kaikenlaista tarjolla - jäiset munkit laihan mehun kera ovat historiaa. Hinnat pysyneet samoina, mutta nyt saa vastinetta. Otimme lohileivät kaakon ja mehun. Tupa oli aivan täpötäynnä ja kaikki vaikuttivat yllättyneen tyytyväisiltä. 
Hiihtelijöitä riittää. Joskus jotkut piirit ennustelivat  murtomaahiihdon olevan menneen talven lumia. Selvästi tulossa uusi sukupolvi ehkä entistäkin innostuneempia hiihtäjiä.

Täysi tunnustus uusille yrittäjille.

Kaikki oli juuri niin hyvää kuin näyttikin.



Rumakurulle hiihdimme välillä jonossa - onhan sekin uusi elämys. En ole koskaan  nähnyt laduilla näin paljon hiihtäjiä - siis Lapissa. Rumakurun tupien sisään ei ollut asiaa - olivat täynnä. Onneksi ulkona oli riittävän lämmin nauttia eväitä. 
Rumakuru ihastuttaa joka ikinen kerta. Tällä kertaa siellä oli vilinää kuin Kauppatorilla entiseen aikaan.




Ahopään päälle kiipesimme kovassa viimassa, huipulla viima oli käsittämättömän kova. Latua ei ollut ollenkaan näkyvillä. Onneksi emme ole niitä hennoimpia ja pienimpiä muuten olisimme olleet vaarassa jo joutua viiman vietäviksi. Jotenkin me pääsimme alas ja majoitukseen.

Hieno reissu. Iltapäivällä kuuntelimme Yle Areenasta Ukrainan presidentti Zelenskyn puheen Suomen Eduskunnalle. Luimme uutisista kuinka palvelunestohyökkäys oli kaatanut mm. Puolustusministeriön sivut ja kuinka venäläinen sotilaskone oli loukannut ilmatilaa Porvoon edustalla. Rauhaisaa luonnossa, kaikki niin kaunista. Miksi pitää ihmisten noin toisia kohdella.

Saunan jälkeen päivällinen Kiilopään Ravintolassa - kävimme vahvistamassa, että menukin on mieluinen. Päivällisbuffeen hinta on 25,-/hlö. Tarjolla liha- kala- ja kasvisvaihtoehto, jälkiruoka ja kahvi.

Lauantai 9.4.2022

Aivan kamala sää ja "pakko" lähteä. En voisi taaskaan huonompaa kuvitella. Lumipyry, kinokset tien vierellä, huono näkyvyys ja tien pinta jäinen. Kieltäydyin ajamasta ennen kuin lumipyry loppuuu. Sodankylään pääsimme suhkot rauhallista vauhtia.

Aamiainen Hotelli Sodankylässä. Todella hyvä - suosittelemme. Hinta 16,-/hlö, pitää varata etukäteen. Jatkoimme viitostietä ja se on todella huonossa kunnossa. Tien pinta sohjossa, kuhmurainen ja penkat kinoksissa. Räntäsade 0 astetta.