Lähdimme ajamaan kohti Kiilopäätä klo 5.15 keskiviikkoaamuna. Vettä satoi lähes koko matkan ajan ja alkumatka taittui pimeässä. Vastaantulevaa liikennettä riitti Etelä-Suomessa, mutta liikenne väheni koko ajan lähestyessämme pohjoista. Perille tulimme n. klo 18.30.
Piilopaikka tuntui heti juuri meidän paikaltamme. Hiljaisuutta riitti - vain muutamassa huoneistossa näkyi valoa. Naapurien kodassa oli tulet. Kiilopään Tunturikeskus on kiinni lokakuun ajan.
Torstai
Aamu valkeni sateisen tuntuisena. Ajoimme Saariselälle ja Kaunispäälle. Saariselällä oli 10.10. klo 10.00 tapahtumana ensilumilla hiihto. Maa mustana muuten, mutta lunta oli kasattuna pienelle pätkälle latua ja innokkaita hiihtäjiä oli laduilla. Japanilaiset ihmettelivät. Kaunispäällä automme oli ainoana parkkipaikalla ja kahvila oli kiinni.
Saariselällä on Partioaitta, jossa saimme hyvää palvelua. Myyjä jaksoi avuliaasti myös japanilaisia turisteja opastaa ja ihan kartan kanssa. Oli ilo seurata.
Tultuamme takaisin Kiilopäälle oli ilma kirkastunut. Lähdimme retkelle Piispanojalle ja Rönkönlammelle. Molemmissa oli uudet tuvat. Lämpötila oli pikkuisen nollan yläpuolella. Kuukkelit seurasivat retkeämme ja pitivät meille seuraa. Näimme yhden ainoan retkeilijän Piispanojalla. Tunturit ovat lokakuussa lähes tyhjät retkeilijöistä. Hyvä aika retkeillä, koska näkee hyvin lintuja. Matkaa taittui n. 17,5 km.
Perjantai
Retkemme suuntautui Rumakurun kautta Luulammelle ja sieltä takaisin Kiilopäälle. Aamulla oli pakkasta ja poluilla oli hiukkasen lunta.
Rumakurun kauniissa maisemissa oli mukava paistaa makkarat ja toinen vaeltajapariskunta tuli seuraksemme. He olivat ensimmäistä kertaa Lapissa vaeltamassa, mutta jutustelusta kävi ilmi, että Lapin kuume oli jo tarttunut.
Oli uskomattoman kaunista kävellä Luulammelle. Lampi oli hiukkasen jäässä ja värit ympärillä olivat vaikuttavat. Istuessamme Luulammella kahvia juoden alkoi satamaan lunta, joka olikin Kiilopään ensilumi. Lumisateessa taitoimme matkan Kiilopäälle. Lähestyessämme huippua huomasimme Kiiruna-parven. Harvinaista, että niitä pääsee näkemään kerralla niin paljon. 
Lauantai
Lähdimme ajamaan etelään noin 5.30 aamulla. Tiet olivat jäiset ja ensimmäinen vastaantuleva auto tuli vastaan n.tunnin päästä. Tien varrella oli paljon isoja lintuja - ehkäpä teeriä. Yksi naaraspuolinen syöksyi kuolemaansa automme alle. Tuntui kurjalta.
Aamiaisen söimme Andy McCoyn patsaan seurassa Pelkosenniemellä auringon kajon hiukan näkyessä.
Matka sujui hyvin ja perillä etelässä olimme n. 02.00 seuraavan vuorokauden aikana. Tosin matkaan mahtui kaksi pysähdystä. Mökkikyläily Joroisissa sekä kissanpennun haku (Vincent, joka osoittautui Cocoksi) Mäntyharjulta.
