Pikavisiitti Kiilopään maaliskuun hangilla 17-21.3.2024

Sunnuntai17.3.2024

Valmistauduimme Ivalon lennolle lähtöön melkoisessa lumituiskussa. Pakkastahan ei paljon, mutta kuitenkin sen verran, että lumet eivät sataessa sulaneet ja pakkautuivat tielle tehden ajosta hankalaa. Eihän meillä lentokentälle ole kuin kivenheitto, mutta karvaisten perheenjäsenten hotelliin vienti olikin jo haasteellisempaa. Lentokentällä ihailimme ikkunasta mahtavaa auringonlaskua.

Lennon piti lähteä 20.50, mutta myöhässähän se lähti kuten ennakoimmekin eli noin 22.00. Suomalaisia oli vähemmistö, aasialaisia ja keski-eurooppalaisia suurin osa matkaajista.  Aasialaisia kuljetti kaksi pienoisbussia Ivalosta majapaikkaan. Ei voi koskaan olla ihmettelemättä eivätkö he googlaa säätietoja ja pukeutumisohjeita. Yksikin nuori mies oli paljain varpain ja varvastossuilla - kuitenkin äitikin mukana matkassa. Eskelisen Lapin Linjat kuljetti meidät ainoina tulijoina Kiilopäälle, joitakin matkaajia jäi Saariselälle. Majoituksessa olimme vasta maanantain puolella n. 00.40. Tosi kylmä viima ja niin voimakas, että tuiskutti kinoksilta lunta kasvoille.

Maanantai 18.3.2024

Kiilopään aamu valkeni pilvisenä ja tuulisena. Pakkasta -5 astetta, mutta karmivaksi sen teki, että kovasta tuulesta johtuen tuntui kuin -17 astetta. Voitelimme sukset, mutta totesimme lähes heti lähdettyämme, että hiihtäminen ei kannata. Oli todella jäätävää. 

Lähdimmekin paremmin pukeutuneina, vain nenänpää ja osa silmistä näkyvillä, etsimään kävelyreittejä. Aluksi kävimme katsastamassa Outaladun majat. Takaisin kävellessä olimme heränneet sen verran, että huomasimme merkityt kävelyreitit ja lähdimme sauvoilla kävelevän rouvan perään tallustamaan lumiränniä eli hyvin huollettua ja avattua kävelyreittiä. Sitä seuraten tulimme Ruijanpolun autojen parkkipaikalle Kiilopään tien varteen. Siitä löytyi viitat kävelytielle Sivakkaojan laavulle 0,8 km sekä Laanilaan ja Saariselälle. Onpa upeaa parannusta. Käännyimme kuitenkin takaisin ja kävelimme kävelyuraa pitkin Kiilopäälle, joka päättyi Kiilopään kylpylän nurkalle. Tämä kävelyreittiverkosto on todella mahtava ja hieno lisä seudulle - iso peukutus.

Metsä oli kovin hiljainen; lapintiaisia, jokunen kuukkeli ja ilmeisesti jokunen taviokuurna (määritys jäi hiukan epäselväksi). Jäniksen- ja ketunjälkiä lumella. Luonto ei ole vielä herännyt, keväthän täällä taittuu vasta huhtikuun puolella. Aurinkoa tarvittaisiin tännekin.

Tälläkin kertaa pulahtaminen jäi väliin, vaikka noin houkuttelevalta näyttääkin.

Kiilopään lounaasta on taasen tullut keittolounas; johtuneeko siitä, että rakentajia ei ole enää syömässä, ainoastaan matkailijoita. Lounas oli riittävä ja maittava, hinta 14,90 sisältäen kaksi vaihtoehtoista keittoa, salaatit, leivät ja ruokajuomat. Ei paha.

Lounaalta palattaessa järkytys oli melkoinen, kun kauniisti piirrelty iso ja epäkäytännöllinen roskisjärkäle kuljetettiin pois. Kierrätys vaikeutuu. Tapahtumat ovat niin pieniä näillä kulmilla, että jopa roskisten poiskuljettaminen keräsi yleisöä kuvaamaan. 

Loppupäivä kuluikin lepäillessä, lukiessa sekä lakkotilanteen spekulointien ja väittelyiden seurailuja. Jokunen murhan selvittelykin katsottiin.

Lumen syvyys 85 cm.

Tiistai 19.3.2024

Heti herätessä huomasi, että tuuli ei enää pöllyttänyt lunta ikkunan takana eikä tuuli vinkunut nurkissa. Hieno päivä tulossa. Suksetkin jo valmiiksi voideltuina odottavat reissuun pääsyä. 

Teimme perinteisen ensimmäisen hiihtopäivälenkin eli Sivakkaojalle - eihän se pitkä ole, mutta mukava. Matkalla ei paljon mitään merkittävää; ladut hyvät, sää hyvä, aurinkokin näyttäytyi. Hiihtokoulu harjoitteli, olivat Muotkan Majalta. Kansainvälistä porukkaa, tyytyväistä kiljahtelua pienissä nyppylöissä, jotka oikeaoppisesti selvitettiin. Sivakkaojan laavulla oli mukava evästellä ja vaihtaa kuulumisia muiden hiihtäjien kesken. Yhdessä pohdimme mm Kakslauttasen tilannetta, näyttäisi melkoisen tyhjää olevan.

Hiihtokoululaiset eivät suksilta nousseet vaan joivat taukojuomat seisten. Haikaillen katsoivat välillä meitä laavulla istujia.

Tultuamme Tunturikeskukseen huomasimme, että murtomaahiihto on trendikästä ja nuoret aikuiset ovat löytäneet lajin pariin. Oli tarkoitus mennä nauttimaan kylmät juomat, mutta hiihtoteline oli täynnä suksia ja samoin ajatuksin pysähtyneet hiihtäjät olivat täyttäneet ravintolan. Suomen kieltä ei juurikaan kuulunut. Ostimme keittiöstä leivän kainaloon ja onhan meillä omiakin juomia jääkaapissa. 

Aurinkokin näyttäytyi pilvien välistä; Kiilopää näytti parastaan. Hyvillä mielin lepäämään, saunaan ja Kiilopään päivälliselle, hinta 28,-/henkilö. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta monipuolinen kuitenkin.

Kiilopään parkkipaikkakin on laajentunut. Suosio kasvaa.

Keskiviikko 20.3.2024

Loma-aamut ovat tällä matkalla veljeksiä keskenään - lonkeronharmaata, muutama aste pakkasta ja jonkin asteinen viima. Aloitimme aamun Tunturikeskuksen ravintolan aamiaisella, 14,-/hlö, eiköhän sillä jaksa. Aamiainen oli normi suomalainen perussetti: leikkeleet, karjalanpiirakat, leivät, jogurtti, munakas ja harmiksi ei marjoja vaan marjakiisseliä jugurtin sekaan. Nopsaan ravintola täyttyi ja kielten sekamelska täytti ravintolan. Suomea ei kuulunut, mutta osaksi se johtuu siitä, että suomalaiset pistävät aamiaisensa poskeen paljoa puhumatta - kännykässä on kaikki tarpeellinen sosiaalisuus. 

Retkemme alkoi Ahopään ylityksellä harmaassa, pilvisessä säässä hyvin hoidetulla ladulla. Ladut täyttyivät nopeasti hiihtäjistä. Tuntuu, että en näiden 21 vuoden aikana Kiilopäällä ole näin paljon murtsikkahiihtäjiä nähnyt. Vilskettä kuin Mannerheimintiellä. Jalat joutuivat alaslaskussa koville, "auraten alas" -tekniikka vaatii muuten ihmeen paljon ja nostaa hien helposti pintaan. 

Ahopään huipulla aukeaa näkymät Saariselälle edellytyksellä, että on näkyvyyttä.

Laskun jälkeen matkasimme Laanilaan ja Savottakahvilaan. Savottakahvila oli laajentanut liiketoimintaansa uudella bilerakennuksella, nimi taisi olla Monomesta. Elävä musiikki siivitti viimeisiä satoja metrejä ennen kahvilaa: bändillä sound check, kunnon biletys alkaa klo 13.00, monotanssit vasta klo 14.00 ja tämä setti pyörii joka päivä.

Kahvilassa vaihdettiin kuulumisia paikallisen mehun kera (5,-/muki!!!). Kanssamatkaajat kantoivat huolta rajalaissa ja siitä, että se oikeesti saadaan voimaan, myös juuri tullut tieto Niinistön EU-keikasta ilmestyi uutisiin. Naapuripöydässä oli yksinäinen mies Uudesta-Seelannista. Kova puhumaan ja näytti olevan oikein osaava hiihtäjä eikä ollut ihan eilisen teeren poikasia. Erikoista: täällä erämaassa kohtaa aivan toiselta puolen maapalloa saapuneita ihmisiä ja sama intohimo hiihtoon.

Taas meiltä jäi tanssit väliin, liian aikaisin liikenteessä.

Laanilasta hiihtelimme "vastarannan kiiskinä" eri suuntaan kuin parfyymiladun muut kulkijat: he olivat matkalla Saariselältä Laanilaan päin (ehkä tansseihin) kun taas me matkasimme Saariselälle. Ladun vieressä oli hyvin hoidettu kävelyreitti, jota pitkin yksi äitioletettu työnteli lasten vaunuja. Edelleen täytyy todeta, että nuo kävelyreitit tuovat lisäbonusta seudulle. Joskus pitäisi niitä pitkin talvella kävellä Kiilopäältä Saariselälle.

Saariselällä otimme sukset pois shopping traililla ja suuntasimme sen "latukahvilaan" Saariselän Panimoravintolaan. Kylmien juomien jälkeen syömään Anne´s Garden -ravintolaan, jossa nautimme poro- sekä lohiburgerit. Vahva suositus paikalle.

Saariselän kävelyllä katsastimme Kuukkelin rakennusprojektin, uuden ravintolan nimeltä Kaunis Jorma (mikähän on nimen tarina???), kyseinen ravintola sijaitsee näpsästi Pirkon Pirtin vieressä. Saariselkä kasvaa ja kehittyy ja meininki näyttikin vilkkaalta. Ei todellakaan ole sen suosio hiipumassa. Ehkäpä mainekin vaan parantuu.

Ski Bussiin (päivälippu 5,-/hlö) nousimme jo hyvissä ajoin ja siten, että saimme puolen tunnin kiertoajelun ympäri Saariselkää. Majoituksessa olimme jo 16.50 ja olimme tyytyväisiä päivään. Saariselän alue elää, kehittyy ja voi hyvin.

Torstai 22.3.2024

Jälleen normi harmaa aamu, mutta leudompaa. Ennusteessa lupailtiin plusasteita ja uutta lunta. Veikkasimme voitelun sen mukaan. Suunnitelmissa käydä juomassa teetä eväiden kera Niilanpään porokämpillä. Aamu-TV oli täynnänsä poliittisia lakkoja, jotka näköjään jatkuvat. Surullista.

Kansallispuiston portilla jo ottaessamme ensimmäisiä potkuja suksilla huomasimme, että voitelu ei sujunut ja onnistunut kuten Strömsössä. Lipsumista, lähes nenälleen menoa. Pikkuisen helpotti ja liukuminen väheni kunnes huomasin, että sukset olivat täynnä pakkaantunutta lunta, olivat kuin suksikorkokengät. Sama miehelläni. Pysyimme rauhallisina ja putsasimme lumet samalla todeten, että raappari eikä toinen mahdollinen suksivoide ollut tullut mukaan. Lähdin nousemaan kohti Niilanpäätä sauvakävellen sukset jalassa. Hikistä puuhaa. Välillä putsasimme ja jossain vaiheessa pääsi liukumalla eteenpäin: potkuja ei voinut ottaa eikä hetkeksikään pysähtyä. Samaa ongelmaa muilla - ja sehän aina helpottaa. 

Lopulta käännyimme n. kilometri ennen Niilanpäätä kohti Kiilopäätä, tämä ratkaisu on aina nöyryyttävää, mutta nyt välttämätöntä. Haikaillen katsoimme kohti Niilanpäätä, jossa rinteillä näkyi reissun ainoat porot. Juuri kääntyessä lensi riekko ladun yli ja tämä havaintohan helpotti tuskaa. Vähän ajan päästä havahduimme pulputukseen ja tajusimme, että lähistöllä lintuja: näinkin 3 riekkoa kipittämässä turvaan tiheän männyn alle. Ei ihan turha reissu tämäkään.

Kilometri ennen Tunturikeskusta lopullinen nöyrtyminen: sukset kainaloon ja kävellen loppumatka. Ei auttanut vaikka ystävällinen rouva oli lainannut raaputinta ja antanut suksivoidetta. Suksivoide itse asiassa samaa kuin olimme jo raaputtaneet pois. 

Aktiivisuusranneke rankkasi kuitenkin tämän päivän lenkin raskaimmaksi eli ranneke toimii. Hyvillä mielin pakkaamaan ja siivoamaan ja sitten perinteiset lähtöpäivän pizzat. Lapin Eskelisen Linjat jälleen kuljetti meidät Ivalon lentokentälle. Hinta 38,-/2 henkilöä.

Pizzojen nimet kuvaavia Ponnistus ja Tasatyöntö. 

Ihana tynkäloma takana. Hiihtäjiä enemmän kuin koskaan. Sukupolven vaihdos hiihtäjissä käynnissä. Voisi melkein sanoa, että yksi sukupolvi välistä ja nyt meidän ikäihmisiä seuraa nuoret aikuiset innokkaina hiihtämään ja hiihtovaeltamaan. Hyvä niin.