Lähdimme aamulennolla Kittilän kautta Ivaloon. Helsingissä sää oli nollan paikkeilla ja sateen tuntua ilmassa - Lapissa sääennusteen mukaan plusasteita. Lento tuntui pitkältä lähes täydessä koneessa, ja kestihän lento lähes 3 h. Kittilässä jouduimme odottamaan Ivaloon lähtöä johtuen vuoden ruuhkaisimmasta päivästä kentällä. Lentoja saapuikin taukoamatta. Puolenpäivän aikaan jo aivan hämärää.
 |
| Kittilän lentokentällä näkyi auringon kajoa ja juuri Kiilopään suunnalta. |
 |
| Ivalossa puut lumesta paljaina, mutta lähestyttäessä Saariselkää puut kauniissa kuorrutuksessa. |
Saariselälle meni bussistamme vain kolme ihmistä. Katukuvasta olisi voinut luulla meidän olevan Aasiassa; tosin siellä ei näin arktista. Huhut japanilaisten ja kiinalaisten Saariselän valtaamisesta eivät olleet liioiteltuja.
Bussimatka Ivalon kentältä Kiilopäälle maksoi Eskelisen Lapin linjoilla 13 euroa/henkilö. Turvallisen tuntuista matkantekoa kokeneiden kuljettajien kyydissä. Kiilopäällä pakkasta 6 astetta.
Kiilopäälle on aina ihanaa tulla: lämmin, kodikas huoneisto ja päätalossa ystävällinen jo tutuksi tullut henkilökunta. Ainoa ongelma jälleen, että myrsky oli kääntänyt antennin niin, että televisiokanavat eivät näy. Onneksi Ohtosen luonto-ohjelmia voi katsella tabletista.
 |
| Lumitaidetta Kiilopään Tunturikeskuksen pihassa. Muumien tosin pitäisi nukkua talviunta. |
 |
| Karhukin heräillyt talviunilta juhlimaan. |
Maanantai 19.12.2016
Heräilimme kahdeksan aikoihin - pilkkopimeää, pakkasta 5 astetta. Retkelle pääsimme kymmenen aikoihin; hämyisää, utuista ja kaunista. Kävimme tervehtimässä välinevuokraamossa Mauria, joka edelleen on motivoitunut tulemaan Kiilopään suksia huoltamaan. Hän kertoi, että revontulia lähes joka ilta näkyvissä parhaan katseluajan ollessa 22:00 - 3:00.
Teimme perinteisen Sivakkaojan, n. 10 km:n ensimmäisen hiihtopäivän lenkin. Juurikaan muita hiihtäjiä ei ollut. Eläinten jälkiä näkyi, mutta liikettä ei. Lintuja ei näkynyt eikä kuulunut. Sivakkaojalla saimme kuin saimmekin laitettua tulet ja pääsimme grillaamaan makkarat.
Paikallinen hiihto-opas tuli samaan aikaan tulille. Hän kertoi, että turismi Kiilopään ja Saariselän alueilla kovassa kasvussa pääosin Aasiasta tulleiden turistien ansiosta. Hän opettaa hiihtoa turisteille ja selvä ero fyysisen kunnon ja lihaskoordinaation välillä aasialaisten ja eurooppalaisten välillä: aasialaisilla ei niitä ole; heillä ei kotimaassa ole tilaa harrastaa fyysistä kuntoa vaativia urheilulajeja - venyttelyyn ovat kylläkin tottuneita. Tilan puutteestako johtunee pöytätenniksen suosio Kiinassa ja Japanissa - viehän sen harrastaminen vähemmän tilaa verrattuna tennikseen. Heitä ei myöskään näy ravintoloissa iltaisin - revontulet ovat heidän juttunsa. Paljon muutakin jutusteltiin, mutta oma "kotijääskeläiseni" sensuroi täällä tekstiä.
Matkalla latujen keskellä oli kävelemässä itämaisia turisteja ottaen selfietä itsestään lumisten maisemien keskellä. Olisikohan nyt jo aika Kiilopään vastata selvään kysyntään ja tehdä talvikävelyreittejä luonnon keskelle? Voi olla vaarallista hiihtosesonkin aikaan väistellä valokuvaavia aasialaisia keskellä latuja.
 |
| Utua Sivakkalaaksossa. |
Mökillä huomasimme huoltomiehen käyneen kääntämässä antennia ja televisio taas näkyi.
Illalla kävimme vielä katsomassa lyhytelokuvan päätalossa. Meidän lisäksemme oli yksi kiinalainen tyttö elokuvaa katsomassa. Kiilopäälle olikin juuri saapunut 33 henkilön kiinalainen ryhmä. Olemme käyneet vuodesta 2003 ajan Kiilopäällä ja nyt puolen vuoden aikana on tapahtunut suurin muutos vieraiden suhteen. Tietenkin hyvä, että asiakkaita riittää. Hyvän kuvan Kiilopään kansainvälisyydestä kertoo oppaalta kuultuna päivän hiihtokoulusta; osallistujia Ho gkongista, Malesiasfa ja Yhdysvalloista. Kukaan ei ollut hiihtänyt aikaisemmin ja ainoastaan jenkit pystyivät hiihtämään johtuen aikaisemmista laskettelukokemuksista.
Tiistai 20.12.2016
Heräsimme sateen ropinaan - harmillista. Puiden sokerikuorrutus katoaa, ladut muuttuvat vetisiksi, kävelytiet liukkaiksi ja ennen kaikkea voitelu vaikeutuu. Uutisetkin huonoja: Berliinin joulutorilla todennäköinen terrori-isku, Turkissa ammuttu Venäjän suurlähettiläs, Trumpin valinta varmistui. Tästä on vain noustava ja löydettävä lomafiilis.
Lähdimme Ski bussilla Saariselälle: meno-paluu maksaa 5 euroa/hlö. Meidän lisäksemme toinen pariskunta bussissa, kenelläkään ei suksia. Bussin nimi voisikin olla Shopping Bus. Ajotiet karmeassa kunnossa, onneksi emme ole omalla autolla. Saariselkä loskaisen ja likaisen näköinen ja joka paikassa punamusta haalaripukuisia turisteja. Heillä ei ole sopivia ulkoiluvarusteita, joten vuokraavat Lapland Safareilta haalarit - selväksi tulee, että värivalikoimaa ei ole.
Kävimme Kiehisessä, Partioaitassa ja keittolounaalla Kylpylähotellissa. Keittolounas maksaa 8,80 sisältäen keiton, leivän, levitteen, juuston ja kahvin. Maukasta. Partioaitassa oli myyjänä sama ystävällinen rouva kuin aikaisimmillakin kerroilla.Saariselkä on täynnä brittituristeja sekä aasialaisia. Britit ( Santas Laplandin kautta tulleet) kuulemma vähenevät 26.12 jälkeen, jonka jälkeen tulee ranskalaisryhmiä. Tällä hetkellä ladut eivät ole kovassa käytössä johtuen turistiryhmistä. Ranskalaiset ovatkin sitten jo hiihtäjiä.
Ostokset Kuukkelista ja Panimoon aikaa viettämään. Panimossa ei tehdä enää omaa olutta, mutta paikka edelleen mukava ja tunnelmallinen.
Ilmakin alkoi kirkastua ja kohta jälleen suksi luistaa.
Katsottuamme australiaissarjan Kotiin takaisin -päätösjakson lähdimme vielä iltahiihtolenkille. Huomasimme latujen olevan kiiltävän jäisiä ja kovia kuin betoni. Kilometrin jälkeen kaaduin ihan suoralla ja päätimme kantaa sukset ja teimme oman kotiin takaisin sarjan. Tähtiä taivaalla ja 6 astetta pakkasta.
Sauna ja iltapala tuntuivat parhaalta ajanvietteeltä tänä iltana.
Keskiviikko 21.12.2016
Heräsimme plussakeliin, hämäränharmaata ja jäistä lumisadetta tuulen kera. Lähdimme Tunturikeskukseen tutkimaan latujen tilaa ja huomasimme ne melko hyviksi. Tunsin olevani tosi eksoottinen matkailija. Bussikuski totesikin meille jossain vaiheessa meidän olevan kuskien lisäksi ainoita suomalaisia - tosin erotuksella, että kuskeista puolet virolaisia.
Retkelle kuitenkin säästä huolimatta lähdettävä. Osa latuverkostosta ei ole vielä avattuna johtuen lumitilanteesta mm. latua Luulammelle ei ole avattu. Kuulimme kuitenkin iloksemme, että Kiilopäälle tulossa 2 km talvikävelyreitti luontoon - vihdoinkin.
Lähdimme lumisateessa retkelle n. 11.30. Huomasin melko pian, että huonovointisuus ei lopu, joten menin mökille lepäämään. Mieheni lähti kiertämään Sivakkaojan lenkin. Keli oli muuttunut hyväksi ja ladut hyvässä kunnossa. Rauhassa sai hiihdellä. Eläimiä eikä lintujakaan näkynyt, ne ovat säästöliekillä odotellen valon lisääntymistä.
Uutisista kuulimme, että Lapin matkailu kärsii kokkipulasta ja paikalliset yrittäjät opettavat siivoojia tekemään joitain kokeille kuuluvia töitä - ne siivoukseen liittyvät työt. Yrittäjät pitävät tosin ongelmaa pelkästään positiivisena. Ja kyllähän turisteja täällä riittääkin ympäri maailmaa tulleita.
Torstai 22.12 2016
Lähdimme retkelle 9.30 pimeyden vallitessa. Ilma oli tuulinen ja lämpötila nippanappa pakkasen puolella, tuuli kohtalaista. Matkamme alkoi Ahopään ylityksellä, reitti oli ajettu koneella, mutta ladut puuttuivat. Voitelu toimi hyvin, joten ylöspäin matka sujui hyvin. Joissakin kohtaa oli yritetty latua tehdä, mutta koska kivet tulivat näkyviin lumen vähäisyydestä johtuen oli ladun laitto lopetettu. Alaslasku meni auratessa ja latujahan ei olisi ollutkaan. Ahopään alhaalta latu oli hyvä, luonnonlatua ei ollut avattu. Piispanojalla tauko ja makkarat paistumaan.
Piispanojalta käännyimme Laanilaan takaisin. Yllätyksekseni mieheni ehdotti kahville menoa Savottakahvilaan ja tietenkin suostuin. Glögi ja munkit maistuivat tunnelmallisessa ympäristössä. Muutamia muitakin hiihtäjiä oli paikalla.
Laanilasta matka Kiilopäälle kulki Rönkönlammen kautta. Rönkönlammella emme malttaneet mennä tekemään tulia, tauoksi riitti suklaapatukat ja vesi.
Aurinko alkoi laskemaan niin, että sen kajoa näkyi horisontissa. Välillä taivas oli todella kaunis ja kuin tulessa olisi. Mitä kauemmaksi Saariselältä menimme sitä harvemmaksi muut hiihtäjät kävivät.
Retki oli onnistunut, ilma mukava ja meno leppoisaa. Matkan pituudeksi tuli n. 22km. Perillä mökillä 14.45 ja hämärä oli jo laskeutunut.
Lähdimme vielä illalla Tunturikeskuksen Turvekammiin lettuja paistamaan nuotiolla. Sain letun paistettua ja syötyä kun opas tuli ilmoittamaan revontulista. Kaikki ryntäsivät ulos jättäen lettunsa ym. omaisuutensa sikinsokin. Sinne olisi voinut jäädä syömään kaikessa rauhassa lettuja pannuilta; menin kuitenkin kuvaamaan puhelimella revontulia - kyllä: tulos ei hääppöinen. Mahtava ilta ja päivä takana.
Perjantai 23.12.2016
Retkelle lähdimme vasta kymmenen jälkeen, pakkasta n. 5 astetta. Laduilla näkyi yllättävästi myös muita hiihtäjiä. Hiihdimme aluksi Kakslauttaseen nelostien varteen. Huskien taukoamaton haukunta saatteli meitä matkalla. Pakkanen kiristyi.
Kakslauttanen on selvästi aasialaisten suosiossa ja he ovatkin haluttuja turisteja, koska käyttävät rahaa palveluihin ja ostoksiin. Hyvä juttu yrittäjille.
Kakslauttasesta hiihdimme Sivakkaojalle grillaamaan makkarat, tuli olikin valmiina. Kiristyvä pakkanen joudutti matkaa mökille. Taivas palkitsi meitä sinisenä roosanväristen pilvien somistuksen kera.
Kiikari oli mukana, mutta lintuja ei näkynyt. Poroja eläinkunnasta ainoastaan matkalla näkyi.
Reitin pituus n. 17 km.
Menimme päivälliselle Tunturikeskukseen. Ruoka maukasta ja ei todellakaan dieettiruokaa. Paljon muitakin syömässsä - suomalaisia perheitäkin saapunut jo lomaa viettämään.
Ulkona meitä odottivat taas ihanat revontulet. Elämä vaan joskus on.
Lauantai 24.12.2016
Aamiainen nautittiin Tunturikeskuksessa tunnelmallisen rauhaisasti. Sieltä lähdimme kävelemään katsomaan kynttiläkujaa. Täällä viihtyisi toisenkin viikon.
Teimme vielä utuisessa hämärässä 10 km:n hiihtolenkin ennen Tunturikeskuksen riisipuurolounasta. Hiihtäjiä jonkun verran liikkeellä, monia koirien kanssa. Ranskalaisryhmätkin olivat saapuneet, samoin ensimmäiset Lufthansan lennot Pariisista Ivaloon.
Mauri kertoi Kiilopään ostaneen oman moottorikelkan, jonka avulla pystyvät pitämään kävelyreittiä metsässä yllä. Onhan se mukava turistien, jotka maksavat huimia summia matkastaan, päästä luontoonkin, eikä vain pyöriä mökkien välissä tai parkkipaikalla. Reitti sopii myös fatbikeille.
Lentokenttäbussille ei Kiilopäältä tullut muita matkustajia meidän lisäksemme. Kuljettaja oli puheliaalla päällä. Saariselälle tullut myös hyvin turisteja - aasialaisten revontulisesonki. Monet vuokraavat auton lentokentältä aiheuttaen vaaratilanteita liikenteessä; ajavat väärään suuntaan ympyrässä ja liikenteenjakajilla sekä 60 km tuntinopeutta 100 km:n rajoituksella. Kolmen vuoden aikana muutos tapahtunut. Alueelta alkaa muutenkin majoituskapasiteetti loppua huippukausina. Saariseltä bussiin tuli aasialainen pariskunta.
Ivalon uusi, hieno lentokenttä lähes tyhjä. Meidän lisäksemme vain henkilökunta suomalaisia.
Viikko oli ihana jälleen kerran. Lumen syvyys 40cm. Turhin tavara kiikarit - kiikaroitavat piilossa. Mustaherukkamehu taisi olla hitti.
Illalla kävimme vielä katsomassa lyhytelokuvan päätalossa. Meidän lisäksemme oli yksi kiinalainen tyttö elokuvaa katsomassa. Kiilopäälle olikin juuri saapunut 33 henkilön kiinalainen ryhmä. Olemme käyneet vuodesta 2003 ajan Kiilopäällä ja nyt puolen vuoden aikana on tapahtunut suurin muutos vieraiden suhteen. Tietenkin hyvä, että asiakkaita riittää. Hyvän kuvan Kiilopään kansainvälisyydestä kertoo oppaalta kuultuna päivän hiihtokoulusta; osallistujia Ho gkongista, Malesiasfa ja Yhdysvalloista. Kukaan ei ollut hiihtänyt aikaisemmin ja ainoastaan jenkit pystyivät hiihtämään johtuen aikaisemmista laskettelukokemuksista.
 |
| Globalisaation merkkejä Saariselän alueella. |
Heräsimme sateen ropinaan - harmillista. Puiden sokerikuorrutus katoaa, ladut muuttuvat vetisiksi, kävelytiet liukkaiksi ja ennen kaikkea voitelu vaikeutuu. Uutisetkin huonoja: Berliinin joulutorilla todennäköinen terrori-isku, Turkissa ammuttu Venäjän suurlähettiläs, Trumpin valinta varmistui. Tästä on vain noustava ja löydettävä lomafiilis.
Lähdimme Ski bussilla Saariselälle: meno-paluu maksaa 5 euroa/hlö. Meidän lisäksemme toinen pariskunta bussissa, kenelläkään ei suksia. Bussin nimi voisikin olla Shopping Bus. Ajotiet karmeassa kunnossa, onneksi emme ole omalla autolla. Saariselkä loskaisen ja likaisen näköinen ja joka paikassa punamusta haalaripukuisia turisteja. Heillä ei ole sopivia ulkoiluvarusteita, joten vuokraavat Lapland Safareilta haalarit - selväksi tulee, että värivalikoimaa ei ole.
 |
| Ostoskatu Saariselällä ei houkuttele. |
Kävimme Kiehisessä, Partioaitassa ja keittolounaalla Kylpylähotellissa. Keittolounas maksaa 8,80 sisältäen keiton, leivän, levitteen, juuston ja kahvin. Maukasta. Partioaitassa oli myyjänä sama ystävällinen rouva kuin aikaisimmillakin kerroilla.Saariselkä on täynnä brittituristeja sekä aasialaisia. Britit ( Santas Laplandin kautta tulleet) kuulemma vähenevät 26.12 jälkeen, jonka jälkeen tulee ranskalaisryhmiä. Tällä hetkellä ladut eivät ole kovassa käytössä johtuen turistiryhmistä. Ranskalaiset ovatkin sitten jo hiihtäjiä.
 |
| Lumiukkokin vähän rähjääntyneen näköinen, huom. kravaatti. |
 |
| Before ski, pakkasta odotellaan. |
 |
| Kuvat otettu klo 13.54, molemmat samaan aikaan, mutta eri ilmansuuntaan. |
 |
| Hanskat hangelle, kuppi kuumaa mehua, sukset olalle ja mökille. Joskus on viisainta antaa periksi |
Sauna ja iltapala tuntuivat parhaalta ajanvietteeltä tänä iltana.
Keskiviikko 21.12.2016
Heräsimme plussakeliin, hämäränharmaata ja jäistä lumisadetta tuulen kera. Lähdimme Tunturikeskukseen tutkimaan latujen tilaa ja huomasimme ne melko hyviksi. Tunsin olevani tosi eksoottinen matkailija. Bussikuski totesikin meille jossain vaiheessa meidän olevan kuskien lisäksi ainoita suomalaisia - tosin erotuksella, että kuskeista puolet virolaisia.
Retkelle kuitenkin säästä huolimatta lähdettävä. Osa latuverkostosta ei ole vielä avattuna johtuen lumitilanteesta mm. latua Luulammelle ei ole avattu. Kuulimme kuitenkin iloksemme, että Kiilopäälle tulossa 2 km talvikävelyreitti luontoon - vihdoinkin.
Lähdimme lumisateessa retkelle n. 11.30. Huomasin melko pian, että huonovointisuus ei lopu, joten menin mökille lepäämään. Mieheni lähti kiertämään Sivakkaojan lenkin. Keli oli muuttunut hyväksi ja ladut hyvässä kunnossa. Rauhassa sai hiihdellä. Eläimiä eikä lintujakaan näkynyt, ne ovat säästöliekillä odotellen valon lisääntymistä.
 |
| Hiljaista on. |
 |
| Klo 13.30 syttyvät latuvalot. |
Uutisista kuulimme, että Lapin matkailu kärsii kokkipulasta ja paikalliset yrittäjät opettavat siivoojia tekemään joitain kokeille kuuluvia töitä - ne siivoukseen liittyvät työt. Yrittäjät pitävät tosin ongelmaa pelkästään positiivisena. Ja kyllähän turisteja täällä riittääkin ympäri maailmaa tulleita.
Torstai 22.12 2016
Lähdimme retkelle 9.30 pimeyden vallitessa. Ilma oli tuulinen ja lämpötila nippanappa pakkasen puolella, tuuli kohtalaista. Matkamme alkoi Ahopään ylityksellä, reitti oli ajettu koneella, mutta ladut puuttuivat. Voitelu toimi hyvin, joten ylöspäin matka sujui hyvin. Joissakin kohtaa oli yritetty latua tehdä, mutta koska kivet tulivat näkyviin lumen vähäisyydestä johtuen oli ladun laitto lopetettu. Alaslasku meni auratessa ja latujahan ei olisi ollutkaan. Ahopään alhaalta latu oli hyvä, luonnonlatua ei ollut avattu. Piispanojalla tauko ja makkarat paistumaan.
Piispanojalta käännyimme Laanilaan takaisin. Yllätyksekseni mieheni ehdotti kahville menoa Savottakahvilaan ja tietenkin suostuin. Glögi ja munkit maistuivat tunnelmallisessa ympäristössä. Muutamia muitakin hiihtäjiä oli paikalla.
 |
| Savottakahvila |
Laanilasta matka Kiilopäälle kulki Rönkönlammen kautta. Rönkönlammella emme malttaneet mennä tekemään tulia, tauoksi riitti suklaapatukat ja vesi.
 |
| Rönkönlampi. |
Aurinko alkoi laskemaan niin, että sen kajoa näkyi horisontissa. Välillä taivas oli todella kaunis ja kuin tulessa olisi. Mitä kauemmaksi Saariselältä menimme sitä harvemmaksi muut hiihtäjät kävivät.
Retki oli onnistunut, ilma mukava ja meno leppoisaa. Matkan pituudeksi tuli n. 22km. Perillä mökillä 14.45 ja hämärä oli jo laskeutunut.
 |
| Kotitunturimme Kiilopää lähes roosan värisenä. |
Lähdimme vielä illalla Tunturikeskuksen Turvekammiin lettuja paistamaan nuotiolla. Sain letun paistettua ja syötyä kun opas tuli ilmoittamaan revontulista. Kaikki ryntäsivät ulos jättäen lettunsa ym. omaisuutensa sikinsokin. Sinne olisi voinut jäädä syömään kaikessa rauhassa lettuja pannuilta; menin kuitenkin kuvaamaan puhelimella revontulia - kyllä: tulos ei hääppöinen. Mahtava ilta ja päivä takana.
Retkelle lähdimme vasta kymmenen jälkeen, pakkasta n. 5 astetta. Laduilla näkyi yllättävästi myös muita hiihtäjiä. Hiihdimme aluksi Kakslauttaseen nelostien varteen. Huskien taukoamaton haukunta saatteli meitä matkalla. Pakkanen kiristyi.
 |
| Kuurapartaa ei näkynyt, mutta kuuratukka kylläkin. Hiukset kuuralla tänään hiihdettiin. |
 |
| Igloo-kylä Kakslauttasessa. |
Kakslauttasesta hiihdimme Sivakkaojalle grillaamaan makkarat, tuli olikin valmiina. Kiristyvä pakkanen joudutti matkaa mökille. Taivas palkitsi meitä sinisenä roosanväristen pilvien somistuksen kera.
Kiikari oli mukana, mutta lintuja ei näkynyt. Poroja eläinkunnasta ainoastaan matkalla näkyi.
 |
| Käristystä näkyi laduilla, mutta ei kuulemma Tuntirikeskuksen noutopöydässä edes perjantaisin kuten aikaisemmin oli tapana. |
Menimme päivälliselle Tunturikeskukseen. Ruoka maukasta ja ei todellakaan dieettiruokaa. Paljon muitakin syömässsä - suomalaisia perheitäkin saapunut jo lomaa viettämään.
Ulkona meitä odottivat taas ihanat revontulet. Elämä vaan joskus on.
Aamiainen nautittiin Tunturikeskuksessa tunnelmallisen rauhaisasti. Sieltä lähdimme kävelemään katsomaan kynttiläkujaa. Täällä viihtyisi toisenkin viikon.
Mauri kertoi Kiilopään ostaneen oman moottorikelkan, jonka avulla pystyvät pitämään kävelyreittiä metsässä yllä. Onhan se mukava turistien, jotka maksavat huimia summia matkastaan, päästä luontoonkin, eikä vain pyöriä mökkien välissä tai parkkipaikalla. Reitti sopii myös fatbikeille.
Lentokenttäbussille ei Kiilopäältä tullut muita matkustajia meidän lisäksemme. Kuljettaja oli puheliaalla päällä. Saariselälle tullut myös hyvin turisteja - aasialaisten revontulisesonki. Monet vuokraavat auton lentokentältä aiheuttaen vaaratilanteita liikenteessä; ajavat väärään suuntaan ympyrässä ja liikenteenjakajilla sekä 60 km tuntinopeutta 100 km:n rajoituksella. Kolmen vuoden aikana muutos tapahtunut. Alueelta alkaa muutenkin majoituskapasiteetti loppua huippukausina. Saariseltä bussiin tuli aasialainen pariskunta.
Ivalon uusi, hieno lentokenttä lähes tyhjä. Meidän lisäksemme vain henkilökunta suomalaisia.
Viikko oli ihana jälleen kerran. Lumen syvyys 40cm. Turhin tavara kiikarit - kiikaroitavat piilossa. Mustaherukkamehu taisi olla hitti.
