Jäisillä, kantavilla hangilla 22.4.2023-29.4.2023

 Lauantai 22.4.2023

Lähdimme kesäisestä Etelä-Suomesta, asteita + 18, yöjunalla Pasilasta Rovaniemelle. Minulle se oli aivan uutta ja odotettua. Kätevästi toimi auton vienti junaan, hytti oli mukava omalla wc:llä ja suihkulla. Nihkeän kuuma. Olin jo päättänyt, että myös ensimmäisen kerran junassa myös ravintolavaunuunkin menen. No - eihän VR ravintoloineen ja hytteineen mikään idän pikajuna ole, mutta varmaan turvallisempi: murhat tapahtuivat vain kirjassani. Illalla myöhään hyttiin koputettiin, minun sanat miehelleni oli: "älä vaan avaa, ei koskaan tiedä kuka liikkuu". Eihän minua kuunneltu ja onneksi niin. Konduktööri tuli kertomaan, että ilmastointi ei toimi ja pääsimme toiseen samanlaiseen hyttiin. Onneksi, viileys oli ihanaa.

Sunnuntai 23.4.2023

Aamulla heräsimme lumisissa maisemissa hyvin nukutun yön jälkeen. Rovaniemellä pakkasta -9 astetta. Kansainvälistä porukkaa kömpi junasta pois jatkaen kohti pohjoista. Aamiaiselle menimme, suosituksen mukaisesti, Shell Rovaniemi Napapiiri. Epäröiden menin huoltoaseman ravintolaan sisälle, mutta oli juuri luvatun mukaista. Melkoisen pian paikka täyttyi tutuista, samalla junalla matkustaneista,  kasvoista. Sana kiirii. Aamiaisen hinta 9,10/hlö ja se oli kattava. 

Lunta oli tien vierustoilla, mutta tiet kuivat ja kuin kesäkelissä oli ajellut. Joet jo sulia, lintuja ei vielä pelloilla. Eläimiä ei juurikaan näkynyt: muutama korppi ja auton alle jäänyt valkoinen jänis porojen lisäksi olivat ainoat. 

Kotitunturi, Kiilopää, taustalla

Sodankylässä perinteinen kaupassa käynti, Kiilopäällä puolen päivän aikoihin. Hiukka kävelyä ja sitten keittolounaalle. Kiilopään lounas 11,90 euroa ja todellakin kattava.

Olimme ajatelleet mennä pimeän turvin revontulia bongailemaan. Klo 23.00 vielä valoisaa ja uni vei revontulista voiton.

Maanantai 24.4.2023

Heräsimme auringon paisteeseen. Väsymys oli poissa ja hyväntuulisuus palautunut. 

Pikkupakkasessa lähdimme vaelluskengillä kantaville hangille kiipeämään kohti Kiilopään satulaa. Onneksi oli sauvat, koska hanget olivat jäiset ja liukkaat. Kiilopään rinteet olivat tallatut; eläinten, ihmisten ja pyörien jälkiä. Liikennettä on piisannut. Meillä rauhaisaa. Välillä taukoa pidimme sulaisilla pälvepaikoilla ja todellakin tuntui, kuinka väsymys ja stressi fyysisenä tunteena hävisivät kehosta. Luonto on parasta lääkettä, Lapin luonto superlääkettä. 

Kiersimme Kiilopään taakse ja ihmettelimme ja kauhistelimme Luulammelle hiihtäviä laskijoita. Moni kantoi sukset alas, sekin näytti vaikealta jäisellä ladulla. Korpit kiertelivät toiveikkaina laskijoiden yllä. Me jatkoimme kohti Ahopäätä. Ahopään rinteillä huomasimme kiirunoita ja välillä riekkoja, jotka loistivat Naantalin auringon lailla valkoisina sulaneilla pälvialueilla. Ne oli todellakin helppoa havaita. 

Tarkkaan katsottuna onhan siinä lintuja. 

Reitin pituudeksi tuli n. 12 km, oli fantastista: aurinkoa, maisemia, poroja, suklaaminttujuomaa ja etenkin hyvää seuraa. 

Mökissä dekkareita, saunomista ja hyvää ruokaa. Elämä vain on juhla. 

Lumen syvyys 45 cm.

Tiistai 25.4.2023

Jälleen aurinkoinen ja tyyni päivä. Retkelle lähtiessämme mökin läheisyydessä riekko kyyristeli tien reunalla; yllättävän kesy, ei tehnyt elettäkään väistääkseen. Jokunen kuvakin saatiin. Yllättävän vähän kevätpuuhissa yllätettyjä eläimiä näkynyt; oravapari ja jokunen riekko olleet ainoat.

Suunnitelmissa oli kävellä liukkailla, kimaltelevilla ja jäisillä hangilla Ahopään rinteiden kautta Rumakurulle. Noustessamme ylös rinnettä huomasimme kovin pian idean olevan huono. Kaltevuus teki rinteistä tappoliukkaat, välillä ei mitään pitoa. Toisaalta kuka sinne Rumakurun hulinaan erämaan rauhasta menisikään. Onhan se jo nähty. Kiertelimme Ahopään ympärillä olevia upeita kuruja ihmetellen lumien kauniita muodostelmia; ensimmäistä kertaa ymmärsin, miksi varoitellaan lumivyöryistä. Valtavat lumimassat muodostuneet kurujen seinämille. 

Mietin, että vaikka emme eläimiä näe niin varmasti ainakin niiden jälkiä. Siinä sitten ainoita jälkiä olivat läskipyörien jäljet lähes joka paikassa. Todennäköisesti lisääntynyt pyöräily karkottaa eläimet ja linnut kauemmaksi. Pyöräilijöitä se ei tietenkään haittaa. Onkohan nykyään jo sallittua pyöräillä ihan missä vain?

Maisemat olivat hienoja. Aina ihmetyttää, että vaikka vuosikymmen toisensa jälkeen samoissa maisemissa pyörii, on jokainen kerta erilainen ja aina löytyy jotain uutta. Retki oli aivan fantastinen; mitään en muuttaisi - jos ei ota lukuun eläinten ja jälkien puutetta. Säälitti ihan sitkeät hiihtäjät jäisillä laduilla rivissä tarpoen ja toivoen pysyvänsä pystyssä jäisissä mäissä: molempiin suuntiin hankalaa; toiset kantoivat suksia ylämäessä, toiset alamäessä - viisasta tietenkin ainakin se.  Meillä oli luonnon rauha. 

Toivon hiihtäjille huomisen luvatun lumisateen tuovan helpotusta.

Lumen syvyys 44 cm.

Keskiviikko 26.4.2023

Heräsimme sankkaan lumipyryyn ja pikkupakkaseen. Viivyttelimme lähtöä odotellen lumipyryn loppumista. Lopulta emme enää jaksaneen vaan lähdimme noin 10.30 lompsimaan sukset kainalossa ladulle. Yhdentoista maissa pyry lakkasikin.

Miehelläni voitelu onnistui, mutta minun kuluneet sukset keräsivät pohjiin lumet. Muita hiihtäjiä ei näkynyt: ihmettelimme sitä, koska edellisinä päivinä heitä oli laumoittain hanhenmarssissa laduilla. Meistä tämä oli hyvä hiihtokeli: mäet minä menin hämähäkkityylillä liimautuneena lumeen  - edes sauvoja ei tarvittu, alastulossa sai lykkiä kunnolla, että pääsi eteenpäin. Sopi meidän osaamiseen. Jäisillä laduilla ei olisi ollut näin helppoa. 

Rajaladun kohdilla meitä ilahdutti käpylintuparvi - tarkempaa lajitunnistusta emme osaa, mutta puhelimen Birdnet appi tunnisti lajin muutamin vaihtoehdoin eri käpylinnuiksi. Niitä sitten alkoikin näkyä latujen varrella. 

Sivakkaojalle emme päässeet, koska latu suljettu ja työkoneita ladulla. Käännyimme takaisin ja aivan voipuneina ja hikisinä pääsimme lopulta mökille. 10 km "hiihto" voi olla rankkaa.  Säälittäväksi mennyt saavutukset: pääasia kuitenkin, että suksia ei turhaan tänne tuotu. 

Kahvia juodessa meitä ilahdutti meidän oma kotiriekkomme, jota jo kaipasimmekin. Siinä se oravan kanssa pyöri ikkunan alla. Oli aikamoinen sattuma, että onnistuimme sen näkemään. Itse asiassa olikin ihan hyvä päivä - käpylinnut ja riekko. 

Pitkästä aikaa riekkoja näkynyt muuallakin kuin ruokalistoilla.

Päivän päätteeksi perinteeksi muodostuneet Kiilopään pizzat. Olivat tosi hyvät - ehkä Suomen parhaat.

Pizzat Gaissa ja Jänkä. Vahva suositus.

Lumen syvyys 50 cm.

Torstai 27.4.2023

Ja taas aurinkoa...ja lämpöä - se siitä hiihdosta. Lähdimme Saariselälle shoppailemaan heti aamusta. Kävelimme siellä pienen lenkin; katsastimme tulevan uuden Kuukkelin paikan ja kävimme kurkkimassa uuden, nelostien läheisyydessä sijaitsevan pizzaravintolan nimeltä Fieno. Pääsimme vain ikkunoista kurkkimaan, koska se on auki vain 14-23.00. Rakennus on hieno, samoin sisustus viihtyisä. Partioaitassa taas kului rahaa hyvän palvelun ansiosta. Kaunispään munkit ennallaan, olimme ainoat asiakkaat. Laskettelijoita tuntui riittävän rinteissä.

Uusi ravintola Fieno, ilmeisesti pääosin pizzaravintola.

Vanhan Kuukkelin jäännökset. Tulipalon jälkiä korjataan ja jossain vaiheessa uutta pukkaa.

Puolenpäivän jälkeen lähdimme kävelemään metsän poikki kohti Sivakkalaakso ja Sivakkaojan laavua. Mieheni sai tallennettua pikkukäpylinnun äänen muuttolintutarkkailua varten tehtyyn appiin, yle/muuttolintujen kevät. Etelästä tulleen vinkin mukaan pikkukäpylinnut ovat kuusissa ja isot käpylinnut männyissä. Nämä pikkukäpylinnut olivat männyissä ja syykin oli melkoisen selkeä: Sivakkalaaksossa oli vain mäntyjä. 

Laavulla laitoimme tulet ja kulkijoita riitti - jokainen pelkillä kengillä liikuskeli. Useampi pariskunta ja yksi yksikseen kävelevä henkilö. Juttua riitti. Kaikki tuntuivat nauttivan kesäilmasta; tosin kesällä harvoin noin lämmintä. Me laitoimme tulet ja pitkästä aikaa söimme laavumakkaraa. Kuukkeli ja Lapin tiaisia kävi meitä moikkailemassa; kuukkelille maistui myös grillimakkarat. Sivakkaojan latu suljettu, koska siltoja korjataan. Kävelimme latupohjaa myöten Kiilopäälle. 

Hieno retki.

Lumen syvyys 42 cm.

Perjantai 28.4.2023

Viimeinen lomapäivä valkeni sumuisena, tuulisena ja puolipilvisenä. Haikeutta ilmassa jo heti aamusta, olisi pidempikin loma maistunut. Yöllä ei juurikaan pakkasta ollut, joten arvelimme hankikannon olevan tältä osin ohi. Testatessa sitä mökin pihalla näin suurimmaksi osaksi olikin.

Päätimme lähteä Niilanpäälle pyöräilijöiden tamppaamaa reittiä pitkin. Heti pari läskipyörällä kiitikin meidän ohi, muuten hiljaista. Heti alkuun saimme YLEn muuttolintujen kevätseurantaan vihervarpuset; 99% varmuudella (äänen perusteella). Tuuli tyyntyi ja aurinko aloitti jälleen hangelle porottamisen. Muutama hiihtäjä meni ohi. Kiilopään rinteillä harjoiteltiin Telemark hiihtoa. Rauhaisaa.

Katsastimme ulkoapäin Niilanpään porotuvan, mutta emme lähteneet sinne kahlailemaan; hanki petti kävellessä ja lunta kuitenkin melkoisen paljon. Retkemme kattoi siis edestakaisen menon Niilanpäälle. Ihan hyvä lenkki ja hiki siinäkin tuli. Jälleen upea retki.

Taustalla jossakin Niilanpään porotupa.

Pohdin kävellessäni, että olemme olleet osaomistajia huoneistossa lähes 10v ja 20 vuotta olemme Kiilopäällä käyneet. Paikka ja turistipopulaatio ovat muuttuneet vuosien varrella. Harmittavan vähän olemme ehtineet parina viime vuotena täällä käymään: työt häiritsevät loman pitämistä ja ehkä Savosta hankittu mökkikin. Öitä huoneistossa vietetty 131 (mieheni Excel ei koskaan petä).

Lapin matkailun muutokset ovat näinä kymmenenä vuotena havainnoitu eivätkä ne ole vähäisiä. Kun ajattelen alkuaikoja huoneistossa (alkaen siis 2013) turistit olivat pääosin hiihtäjiä talvella ja vaeltajia kesällä kotimaasta ja jos turisteja niin pääosin Keski-Euroopasta (Ranska, Tsekki, Italia, Espanja pääosin) - näin ensimmäiset vuodet. Pikkuhiljaa alkoi aasialaisia valua Kiilopäällekin, japanilaisten aloittaessa invaasion ja heitä seurasi Aasiasta Etelä-Korealaisia ja Kiinalaisia. Yhtäkkiä he olivatkin suurin osa. Muistan eräänkin viikon, kun talvella olimme ja muut puhuivat kiinaa ja me kaksi suomea. Olimme haluttua riistaa valokuvissa: eksotiikkamme puri. Kiilopään rinteet täyttyivät kirkkaina pakkasöinä tripodeista ja japanilaisista niiden takana: revontulia odottelivat tuntitolkulla. Tämä aika oli varmaankin Lapin matkailuyrittäjien kulta-aikaa. Kakslauttanen laajeni, maailmantähtiä oli kuuleman mukaan laduillakin. 

Tulikin korona ja kaikki muuttui. Me olimme vielä Kiilopäällä 11.3.2020. Italialaisia köhi ruokalassa isoissa pöydissä kymmenittäin; sen verran ymmärsin, että korona heitä lähinnä nauratti. Olivat matkalla Vuokattiin hiihtokisoihin, me lähdimme kotiin. Saman viikon perjantaina oli jäätävä jo etätöihin ja korona levisi kulovalkean tavoin - ja juuri Italiaan erityisesti. Seuraavan kerran kun tulimme Kiilopäälle se oli jo täyttynyt kotimaan turisteista. Autot eivät mahtuneet edes parkkipaikoille. 

Nyt on taas vuoden ajan palauteltu entisiä aikoja. Turisteja jonkin verran; aasialaisia ei juurikaan, koska Ukrainan sota sulkenut nopean lentoyhteyden Venäjän yli. Tällä viikolla näimme ruotsalaisia ja virolaisia turisteja, mutta melkoisen hyvin porukkaa kuitenkin.

Kiilopää paikkana on muuttunut. Pyöräily on tullut kuvioihin mukaan, hiihto jää taka-alalle. Erilaisia uusia tapoja lumellakin liikkua on tullut mm liukulumikengät. Opas Mauria ei juurikaan näy; iso menetys paikalle. Saunaosasto on täysin remontoitu. Johtajan vaihdoksen myötä tuli myös lentopallokentät. Summa summarum: henkilökunta on aina yhtä ystävällistä ja asiantuntevaa ja tänne on mukava tulla.

Tässä oli hiukka havaintoja kymmenen vuoden ajalta. Kaiken kaikkiaan on ollut mukavaa viettää aikaa täällä, tuonut uusia ajatuksia, näkökulmia ja ehkä parantanut kuntoakin. Päivääkään en antaisi pois. 

Lauantai 29.4.2023

Aamiainen Kiilopäällä klo 8.00 12,-/henkilö. Kiilopään Tunturikeskus suljetaan klo 12.00 ja avataan jälleen 3.6.2023. Huonon kelin uhka päällä lähdimme ajamaan kohti etelää n. klo 8.30. Olisihan täälä pidempääkin ollut.

Sodankylän tiellä näin yhden toiveena olevan: ukkometso kaikessa komeudessaan pyrstö täydessä levityksessä. Aikaisemmin en olekaan nähnyt kuin kuvissa. Teerinaaraita tien vierustoilla. Peurat yhtäkkiä ryntäsivät tielle ja kun olivat ylittäneet tien kääntyivät vielä takaisin. Sää oli jo siinä vaiheessa huono ja tielle kasaantunut kinoksia. Onneksi perässä ajava auto oli fiksusti pitänyt välimatkaa. Porot ovat parasta tässäkin mielessä; ne eivät poukkoile vaan pysyvät nätisti tien vieruistoilla. Välillä tosin suolaa napsimassa tiellä.

Sodankylän jälkeen sää muuttui ihan hirvittäväksi. Välillä piti vain kuuttakymppiä ajaa ja sekin tuntui kaahailulta. Tie vielä kaiken lisäksi kapea ja mutkainen. Ainoa hyvä puoli oli se, että liikennettä tosi vähän. 

Kuusamossa alkoi jo usko matkantekoon loppua, autokin aivan jäässä ja renkaisiin pakkautunut jäätä niin pahasti, että koko auto tärisi ajaessa. Kajaanissa helpotti sään mennessä plussan puolelle. 

Joroisissa n.21.30. Melkoisen tarkkaan 13 tuntia ajoa. Valoisaa koko ajan ja sääkin oli parantunut.

Uuden lumen laduilla huhtikuussa Kiilopäällä 2.4.-9.4.2022

 Lauantai 2.4.2022

Matkamme alkoi klo 5.03 kirpeässä 16 asteen pakkasessa, mutta onneksemme tiet "kesä"kunnossa. Matkaprosessi on vuosien varrella hioutunut: aamiainen Jari-Pekassa Hartolassa, jossa kuljettajan vaihto. Pyhäsalmen Vaskikellon kohdilla kahvit, ruokailu Oulun jälkeen ja ruokatavaroiden osto Sodankylän Lidl:stä. Kokeilimme uutta ruokailupaikka Nelosparkkia Kuivaniemessä ja se osoittautui hyväksi. Keli muuttui Oulun kohdalla aivan kaameaksi - tietenkin minun ajovuorolla. Lunta satoi sakeasti, kamikaze-autoilijat ohittivat saaden aikaan lumipöllyn, jonka takaa ei mitään nähnyt. Tiet jäätyivät. Onnettomuuksista tietoa tuli radiosta ja pari nähtiinkin tuoreeltaan. Ei ihmetyttänyt. Ruokailumme jälkeen keli parani, mutta Sodankylästä Kiilopäälle tiet järkyttävän jäisiä. Leveä kuljetus meni jossain vaiheessa edessämme hiljentäen suureksi helpotuksekseni matkan tekoa - olisipa mennyt koko loppumatkan, mutta harmikseni päästi jonon ohi jossakin vaiheessa. Pääsimme lopulta perille. Välillä sitä epäilin.

Illalla emme jaksaneet kuin saunoa - loma tulee tarpeeseen, todellakin.

Lumen syvyys 96 cm

Sunnuntai 3.4.2022

Aamulla meitä tervehti aamiaisen yhteydessä talon ympärillä kiertänyt vaalea metsäjänis. Tämän jälkeen orava tuli ikkunalaudalle viipyen pähkinöitä syöden (edelliset asukkaat olivat jättäneet saksanpähkinöitä sinne tänne, oravat varmaan ökypähkinöitä ihmettelevät). Sää oli harmaa, rauhallista lumen satelua ja pakkasta viisi astetta. 

Kävimme päärakennuksessa katsastamassa mitä uutta. Uusi saunarakennus oli valmistunut - muuten kaikki lähes ennallaan. Tosin mieheni hehkutti "kioskista" saatavaa uutuutta: Lapin Panimon olutta - itse en olisi moista asiaa huomannut. Neljä silmää näkee enemmän kuin kaksi. Yllättävän paljon porukkaa liikkeellä, näytti että olisivat ehkäpä suurimmaksi osaksi eläkeläisiä. Hakiessamme uutta suksivoidetta vuokraamosta kuulimme, että viime viikon alussa olivat ladut olleet aivan jäiset: pelastuslaitosta oli tarvittu laduille tosi paljon avuksi. Uuden lumen saapuessa tilanne muuttui jälleen hyväksi.

Lähdimme hiihtämään vasta iltapäivällä sään lämmettyä kolmeen asteeseen. Toden totta ladut olivat hyvässä kunnossa. Itse olin laittanut niin paljon pitovoidetta, että luistoa ei juurikaan ollut: tämä oli tarkoituksellista. Viime vuoden helmikuun onnettomuuden jälkeen en ollut hiihtänyt ja hiukka jännitti alussa. Kaikki sujui hyvin ja pieni Sivakkaojan lenkkimme oli oikein sopiva. 

Mindfulness ajattelu saapunut laduille. Tietenkin QR-koodin kautta menin palveluun ja laitoin tunnelmaani kuvailevan metsäkuvan.

Mökillä seurasimme ikävää tilannetta Ukrainassa: tuhoamissota pahimmillaan, uutisia oli saapunut juuri Buchasta. Eikä kovin kaukana sieltä olla.

Illalla kävimme vieä vaihtamassa kuulumisia päärakennuksessa. Koronan jälkeen majoitukset täyttyneet retkeilijöistä, tällä viikolla lähinnä kotimaisia matkaajia, kun muutamana edellisenä viikkona ollut paljon mm. hollantilaisia ja saksalaisia matkailijoita. Sodan takia ei ole tullut peruutuksia, mutta kyselyjä turvallisuustilanteesta ollut. Maanteitä pitkin Kiilopäältä Venäjälle alle 85 km, linnuntietä vielä vähemmän. Hurjaa.

Uusi saunamaailma käytiin katsastamassa, onpa hieno. Uskon sen vetävän matkailijoita - eksoottinen lähinnä syystä, että savusauna ja kylmäkylpylä kuurakaltio, uudella nimellä purouimala.

Kiilopään suosittu kylmäkylpylä.

Maanantai 4.4.2022

Aamulla kymmenen astetta pakkasta ja hentoa lumisadetta. Kävimme varaamassa huomiselle liukulumikengät - pääsemme jotakin uutta kokeilemaan. Olimme suunnitelleet kävelyä Luulamme kahvilaan ja tutustumaan uusien yrittäjien vetämään kahvilaan, mutta kuulimme, että kävelyreittiä ei ole. Emme tästä lannistuneet vaan menimme itse katsastamaan -ehkä kävely onnistuisi.

Varustevuokraamo laajentunut.

UKK puistoa kunnostetaan.

Valkoiset säkit sisältävät hiekkaa, kunnostus alkanut.

Puolen päivän lähdimme lumikenkäilemään suuntana Luulampi. Melko pian huomasimme, että hanki upotti niin pahoin, että piti ottaa käyttöön plan B eli lähdimme kiertämään valmista lumikenkäreittiä Poropolkua. Sitä olikin helppo tallustella, vaikka viima piiskasikin kasvoja. Reitti kulkee hienosti tunturien rinteitä siten, että Kiilopää on taustalla lähes koko matkan ajan. 

Poroaidan porttisysteemiin oli joku keksinyt upean idean tyyli liukuovi. Tosin oli unohtanut, että Lapissa on lunta talvella. Ei auennut, mutta ei tarvinnut sulkeakaan.

Jumppaa ja tekniikka. Nippanappa minun kokoinen mahtui läpi. 

Matkan aikana tuuli tyyntyi ja aurinko näyttäytyi lämmittäen sään. Eväät söimme hangessa istuen - tämä on elämää parhaimmillaan. Loppumatkalla tuli laumoittain muita retkeilijöitä vastaan. Harmitti kovasti, kun Luulammelle ei ole kävelyreittiä, mutta varmaan yrittäjiä siellä tilanne harmittaa vieläkin enemmän. 

Tunturin huipulla lunta ei juuri nimeksikään, maa näkyvissä. Tuuli tehnyt tehtävänsä.

Tämän portin rakentaja tietää, että Lapissa on joskus luntakin. Helposti aukesi ja sulkeutui ja ylittäminen helppoa. 

Lumen syvyys 98 cm.

Tiistai 5.4.2022

Heräsimme aivan kaameaan säähän. Lumimyrsky ja pakkasta n. kymmenen astetta, säätietojen mukaan tuntuu kuin miinus 19. Aloin heti jännittämään, että on moraalinen pakko lähteä liukulumikengillä huiputtamaan Niilanpäätä henkensä kaupalla. Viivyttelin lähtöä hakemaan välineitä.

Sovitun mukaisesti kymmneltä lähdimme tallustamaan kohti välinevuokraamoa. Tuuli ja kylmyys lähes salpasivat hengityksen. Kävelytiet olivat kinostuneet. Ilmoitin 20 m jälkeen, että voin vaikka maksaa vuokrauksen, mutta en lähde yhtään minnekään. Mieheni tuumasi, että katsotaan nyt vielä. 50 m päästä hän oli samaa mieltä kanssani. Onnekseni opas vielä Kiilopään pihalla sanoi, että tällä säällä ei kukaan voi lähteä tuntureille. Vuokraamossa asia ymmärrettiin ja siirsimme varaustamme. Mieliala kohentuneena menimme munkkikahveille kahvilaan. Erikoista tilanteessa oli se, että vaikka sää oli mitä karmein linnut eivät tauottaneet konserttiaan.

Kuvat näyttävät kesyiltä, eivät vastaa todellisuutta.

Mökillä tein rästiin jääneitä kirjoitushommia muutaman tunnin sodan uutiset taustalla. Nelostiellä oli poliisiauto ja henkilöauto nokkakolarissa ja monta peräänajoa - sää ei voisi ehkäpä paljon huonompi olla. 

Päivällä lähdimme tekemään vielä kävelylenkin Rajaladulle. Rajaladun läheisyyteen on rakennettu aivan muiden rakennusten tyylistä poikkeavia, moderneja loma-asuntoja. Mielestäni hienoja ja sopivat luontoon - itsekin yllätyn tästä mielipiteestäni. Netistä huomasimme niiden olevan vuokrattavissa, sisältä myös hienoja - Kiilopää Villas Kaira/Kero (viikkohinta 1200-2600/vko). Rajalatu oli myös aurattu aivan autotien levyisesti ladulle asti. Rajaladun päähän oli rakennettu kaksi uutta taloa, Sodankylän Latu ry luki talon seinässä. Nyt on helppo "oikaista" latuverkostolle. 

Oikealla hiukan näkyy hieno uusi Villa. Isot ikkunat pohjoiseen suoraan revontulia kohti. Upeaa. Vain Lapissa suurimmat ikkunat ovat pohjoisen suuntaan.

Rajaladun laajakaista.

Useissa lomamökeissä oli autot pihalla, lumitöitä tehtiin innolla. Lunta riittää varmaan juhannukseen asti. Epäilen vahvasti, että Turun majan ja latuverkoston väliin alueelle tulee lähiaikoina mökkikylä. 

Päivä ei nyt oikein tyypillinen meidän lomapäivä ollut, mutta ihan mukava tämäkin. 

Lumen syvyys 107 cm.

Sodankylän Ladun mökit aivan latuverkoston vieressä.

Keskiviikko 6.4.2022

Jaahas - miten tätä nyt kuvailisi. Valokuvin ainakaan ei voi välittää. Heräsimme aina yölläkin välillä myrskyn ja viiman ääniin. Aamu valkeni aikaisin pieneen pakkaseen, pyryyn ja viimaan. Ja tänäänhän on jo ihan "pakko" luontoon lähteä itseä terapioimaan. 

Viima jäädytti kasvotkin ja matkalla välinevuokraamoon, joka ei ole enää Kiilpään tunturikeskuksen oma vaan sitä vetää yritys Roll Outdoors. Saimme erinomaista palvelua neuvoineen ja ne liukulumikengät. Kuulimme, että ne oli jo tämän kevättalven osalta laitettu varastoon johtuen jäisistä säistä, mutta kun luonto yllätti kymmenillä senteillä uutta lunta, otettu esiin. Eivät vuokraa säihin ja olosuhteisiin, joissa ne eivät ole turvalliset. Meitä neuvottiin kartan kanssa sopivalle reitille, joka sattui olemaan sama, mitä olimme suunnitelleetkin. Molempien likulumikengät olivat 147 cm pitkät. Vuokraushinta 30,-/pari sauvoineen, Suomen Ladun jäsenet saavat tästä 10% alennusta. Maksu kävi kätevästi Smartum saldolla.

Lähdimme siis Kiilopään rinnettä kohti Niilanpäätä kiipeämättä kovin korkealle. Viima tuli sivusta idänpuolelta, sieltähän tulevan (poislukien auringonnousu). Ihastuin heti liukulumikenkiin, olosuhteet niiden käyttöön ovat ideaaliset. Raskastahan meno oli, koska uutta lunta oli tullut tosi paljon. Välillä pääsi pikkuisen liukumaankin. Aika pian keksin peesata mieheni ladunavausta - tasoitti meidän menoa. Muita ei näkynyt matkalla jos ei laske lapintiaisten parvia ja muutamaa kuukkelia.

Sivakkaojan laavu oli jälleen täpötäysi. Kukaan ei oikein tuntureille voi näillä säillä hiihtää, joten laaksojen ladut ja laavut täydet. Mukavahan siinä oli jutustelua kuunnella, mutta keskinäistä tarinaa ei oikein synny - suomalaiset ovat hiljaisia vaeltajia.  Ulkomaalaisia emme ole tavanneet ollenkaan. Hiukan juuri tullut uutinen Zirinovskin kuolemasta viritteli keskustelua - kukaan ei tuntunut surevan.

Sivakkaojan laavulta lähdimme ruijanpolkua seuraillen kohti Kiilopäätä, loppumatka turvallisesti lähellä autotietä. Voimat olivat jo aika vähissä, meno on yllättävän kuluttavaa. Mieliala oli kuitenkin aamusta kohentunut - luonto antaa hyvä mieltä.

Sen verran raskasta, että on huolehdittava nesteytyksestä.

Kiilopään ravintolassa palkitsimme itsemme perinteisesti pizzoilla. Jostain syystä ne eivät tällä kertaa tuntuneet niin erinomaisilta kuin aikaisemmin. Ehkä vika meissä, ehkä pizzoissa.

Perinteinen pizzakuva:Gaissa ja Jänkä. 

Torstai 7.4.2022

Aamulla nautimme Kiilopään aamiaisen, 12 euroa. Minä hehkutin karjalanpiirakoita, mieheni porogrillimakkaroita - olivat kuulemma koko 12 euron arvoisen hyviä. Ravintola oli täpötäysi; tuntuu, että Kiilopäällä business suomalaisten toimesta kannattavaa.  Sää ei yllättänyt; viimaa ja melkoisen vilpoisaa. Mutta aurinko näyttäytyi. Edessä "kaupunki"päivä eli käynti Saariselällä.

Aloitimme "shoppailupäivän" Partioaitassa. Sekin oli uudistunut - aina miellyttävä käynti. Saimme jälleen kerran erinomaista palvelua ja teimme joitakin ostoksia. Tämän jälkeen mielenkiinnolla kovia kokeneeseen Kuukkeliin. K-kauppa Kuukkeli on ollut nyt viikon auki uudessa paikassa Siulassa. Entisellä paikalla vain rauniot tulipalon jäljiltä. Tyhjä paikka keskellä Saariselkää. Kauppa oli toimiva ja mielestäni selkeämpi kuin edellinen. Matkamuistopuoli puuttui, mutta en kaivannut. Kaunispäällä oli mielettömästi lunta. Tunnelma oli kuin jossain jäämeren rantamilla. Ajoimme ylös n. 2 m korkean lumikinoksen reunustamaa tietä - melkoisen eksoottista. Ravintola täynnä ja laskettelijoitakin näkyi kohtuullisesti.

Kaunispää

Kuukkelin uusi kauppa Siulassa.

Hiihtämään lähdimme kohtuullisessa säässä. Reitti: Kiilopää-Kakslauttanen-Sivakkaoja-Kiilopää eli kutsumamme kahdeksikko lenkki (2xKiilopään tien alta), n. 17-18 km. Voitelu oli hyvä ja uskalsin matkan pieniä nyppylöitä jo laskeakin. Jos vähänkin pysähtyi lumi tarttui suksiin ja joissakin paikoin latu oli niin pehmeää, että hiukka luisto kärsi. Nautimme hiihdosta ilman viimaa ja lumisadetta ja jo alkumatkan aikana jääsadekin loppui. 

Sivakkaojalla maistui minttukaakao. Minun tehtäväni on kaakao maustaa minttujuomalla: määrä määräytyy lämpötilan mukaan - alkuviikolla hiukka enemmän mintun makuista kuin tänään. Tällä kertaa oli vain yksi toinen hiihtäjä tulilla. Kuulimme, että Luulammen uudet omistajat näyttävät onnistuneen palvelemaan hiihtäjiä, Ruijanpolulle mahdollisesti tulossa huollettu latu, GPS-häirintää ollut rannekkeessa. Pitäisi itsenkin kokeilla, miten GPS seuranta toimisi. Kuulimme, että nopeudet, matkat, paikat ovat olleet mitä sattuu. Taitanee johtua maailman tilanteesta. 

Sivakkaojan laavu - ehkäpä paras laavu koko UKK-puistossa.

Kohtuullisen väsyneitä olimme tultuamme majoitukseen - tottumattomia hiihtämään tänä vuonna ja muutenkin taitaa pandemia-aika syönnyt yleiskuntoa. Ilta sujui minulla luurit korvissa etäkokouksessa, mieheni sai rauhassa katsella omia auto-ohjelmiaan.

Lumen syvyys 101 cm - ilmeisesti aurinko jo hiukka sulattelee tai sitten lumi vain painuu alas ja tiivistyy.

Perjantai 8.4.2022

Aurinkoinen aamu - mitä ihmettä, mutta ihanaa. Aamun kahvihetkellä meitä ilahdutti todennäköisesti taviokuurna (tai pikkukäpylintu).  Suunnitelmissa olikin kahden tunturin ylitys laskuineen, joten eipä haittaa. Valmistelimme lähtöä kaikessa rauhassa, jotta emme joutuisi pahimpaan ruuhkaan. Eikä liioittelua - täällä on välillä ruuhkaa laduilla ja etenkin karttojen edessä latujen risteyksissä, koska on varmaankin paljon ensikertalaisia hiihtämässä - nuoria aikuisia, ei lapsiperheitä. Neljän ladun risteyksiin ideoisin jo latuympyrää.

Suuntasimme n. 10.30 Kiilopään huipulle kohti Luulampea. Viima oli kohtuullinen, mutta aurinko lämmitti. Nousu oli hieno, mutta raskas. Eniten kuitenkin jännitti lasku. Mieheni meni minua paljon nopeammin, mutta minäkin parhaani yritin enkä tehnyt suunnitelman mukaista kävelyä sukset kainalossa. Ladut ovat erinomaisessa kunnossa.

Viima ei välity kuvista, mutta maisemat vaimensivat viiman, ehkä hupullakin oli osansa.

Luulammen uudet kahvilan pitäjät ovat todellakin satsanneet ja onnistuneet. Vahva suositus paikalle. Oli kaikenlaista tarjolla - jäiset munkit laihan mehun kera ovat historiaa. Hinnat pysyneet samoina, mutta nyt saa vastinetta. Otimme lohileivät kaakon ja mehun. Tupa oli aivan täpötäynnä ja kaikki vaikuttivat yllättyneen tyytyväisiltä. 

Hiihtelijöitä riittää. Joskus jotkut piirit ennustelivat  murtomaahiihdon olevan menneen talven lumia. Selvästi tulossa uusi sukupolvi ehkä entistäkin innostuneempia hiihtäjiä.

Täysi tunnustus uusille yrittäjille.

Kaikki oli juuri niin hyvää kuin näyttikin.

Rumakurulle hiihdimme välillä jonossa - onhan sekin uusi elämys. En ole koskaan  nähnyt laduilla näin paljon hiihtäjiä - siis Lapissa. Rumakurun tupien sisään ei ollut asiaa - olivat täynnä. Onneksi ulkona oli riittävän lämmin nauttia eväitä. 

Rumakuru ihastuttaa joka ikinen kerta. Tällä kertaa siellä oli vilinää kuin Kauppatorilla entiseen aikaan.

Ahopään päälle kiipesimme kovassa viimassa, huipulla viima oli käsittämättömän kova. Latua ei ollut ollenkaan näkyvillä. Onneksi emme ole niitä hennoimpia ja pienimpiä muuten olisimme olleet vaarassa jo joutua viiman vietäviksi. Jotenkin me pääsimme alas ja majoitukseen.

Hieno reissu. Iltapäivällä kuuntelimme Yle Areenasta Ukrainan presidentti Zelenskyn puheen Suomen Eduskunnalle. Luimme uutisista kuinka palvelunestohyökkäys oli kaatanut mm. Puolustusministeriön sivut ja kuinka venäläinen sotilaskone oli loukannut ilmatilaa Porvoon edustalla. Rauhaisaa luonnossa, kaikki niin kaunista. Miksi pitää ihmisten noin toisia kohdella.

Saunan jälkeen päivällinen Kiilopään Ravintolassa - kävimme vahvistamassa, että menukin on mieluinen. Päivällisbuffeen hinta on 25,-/hlö. Tarjolla liha- kala- ja kasvisvaihtoehto, jälkiruoka ja kahvi.

Lauantai 9.4.2022

Aivan kamala sää ja "pakko" lähteä. En voisi taaskaan huonompaa kuvitella. Lumipyry, kinokset tien vierellä, huono näkyvyys ja tien pinta jäinen. Kieltäydyin ajamasta ennen kuin lumipyry loppuuu. Sodankylään pääsimme suhkot rauhallista vauhtia.

Aamiainen Hotelli Sodankylässä. Todella hyvä - suosittelemme. Hinta 16,-/hlö, pitää varata etukäteen. Jatkoimme viitostietä ja se on todella huonossa kunnossa. Tien pinta sohjossa, kuhmurainen ja penkat kinoksissa. Räntäsade 0 astetta.