Helmenhohtoisilla hangilla Kiilopäällä 6.2.2021- 13.2.2021

 Lauantai 6.2.2021

Sopivasti saamelaisten kansallispäivänä lähdimme kohti pohjoista. Lentokenttäparkki oli lähes tyhjä, useimmat parkkialueet olivat jopa suljettuina. Olo oli epätodellinen; tuntui kuin olisimme elokuvan kulisseissa kulkeneet jossakin aavelentoasemalla. Koronaruuhkat eivät pelottaneet. Lentokone oli puoliksi täynnä. Yli 7 v vanhoilla olilentokoneessa maskipakko. Tähän on tultu. Maskeista löytyi jotain hyvääkin: laskeutumisessa ei mennyt korvat lukkoon.

 

Kyröstä on moneksi. Tutumpaa sisäisesti nautittuna.

Lentokenttäbussi tuli lähes täyteen. Vain me kaksi matkasimme Kiilopäälle asti. Kauniimpia maisemia en olisi voinut kuvitella. Lappi on talvella parhaassa asussa. Harmi, että liian monelta suomalaiselta jää Suomen kauneimmat maisemat näkemättä.

Kiilopää avautui entisenlaisena, mutta uneliaana. Odottava tunnelma. Henkilökunta kertoili odottavansa rokotuksia ja turisteja takaisin. Me suomalaiset nautimme tästä tilanteesta ja tyhjistä laduista.  

Heti Kiilopäälle saavuttuamme tallustelimme Kiilopään ravintolaan nauttimaan etukäteen haaveilluista pizzoista. Emme pettyneet tälläkään kertaa. Vahva suositus.

Tarkoituksena oli mennä myöhemmin illalla bongailemaan revontulia. Uni tuli heti kahdeksan jälkeen. Toisella kertaa.

Sunnuntai 7.2.2021

Lähes puolen vuorokauden terapiaunien jälkeen oli mukavaa herätä kiirettömään ja äänettömään aamuun. Oli kuin koko maailma olisi hiljentynyt. Tottuisikohan tähän? Pakkasta seitsemän astetta.

Ladut olivat hyvässä kunnossa pääosin. Vaikka olimme puoliltapäivin Kakslauttasessa olimme ensimmäiset ladulla. 

Ennen retkeä on pakko käydä kysymässä Kiilopään kuulumiset. Onneksi tuttumme oli vastaanotossa vuorossa. Apatia meinaa iskeä. Jonkin verran toimintaa, mutta selvästi kesän jälkeen hiljentynyt. Hiihtolomaviikot oli varattu kiintiöinä ulkomaille (miksiköhän????), kun he peruivat olikin jo hiukka myöhäistä saada kotimaan varauksia. Eli täällä maailman parhaassa talviulkoilupaikassa on perheille vielä tilaa. Täällä voi turvallisesti, puhtaassa luonnossa ja väljästi viettää aikaa urheillen.

Pyöräily -varsinkin sähkö sellainen - on lyönyt läpi. Maailma muuttuu. Hyväkuntoisen näköinen nuoripari kyseli, voiko pyörällä mennä Kiilopään huipulle. Ei voi. Jättivät väliin ja menettivät siinä hienon luontoelämyksen. On täällä ihmeitä kerrakseen. Toivottavasti tämä linjaus säilyy.

Sähköpyöriäkin voi vuokrata Kiilopäältä.

Hiihtäminen tuntui pitkästä aikaa ihanalta. Raskas vuosi takana ja joka vedolla murheet kaikkosivat. Positiiviset ajatukset valtasivat mielen. Olemme onnekkaita Suomessa: koronaa hoidettu hallitusti, puhdas luonto ja kotimaassa upeita paikkoja. Luonteemme myös pitävät harvalukuiset muut hiihtäjät moikkauksen etäisyydellä. 

Pidimme ensimmäisen tauon ladun varrella. Pariskunta pysähtyi viereen myös pitämään taukoa. Ihmettelin suuresti kunnes huomasin heidän puhuvan keskenään englantia. Oli kuitenkin mukavaa jutustella. Mieheni kanssa jutut jo kerrottu moneen kertaan. 

Väljillä laduilla hyvä pitää taukoa sukset jalassakin.

Kakslauttanen oli kuin aavekylä. Hienot kelohonkamökit ja ravintola typötyhjät. Toiminta ajettu alas. Mökkejä olisi saanut vuokralle. Erämaa oli entistä hiljaisempi - huskienkin haukunta on vaimennut. Kuukkeleita ei näkynyt latujen varrella.

Kakslauttanen aaveilee iglu-autojen kera.

Kakslauttasesta lähdimme hiihtelemään Sivakkaojalle. Ensimmäisen kerran noin parinkymmenen vuoden kokemuksella latu oli ajamatta. Joku pioneeri oli kuitenkin ennen meitä hiihdellyt ja vuorotellen latua availimme. Sivakkaojalla oli tulet valmiina. Nälkäisinä, kieli pitkällä, seurasimme toisten makkaranpaistoa. Onneksi oli minttujuomalla terästettyä kaakaota jäljellä. 

Tässä tilanteessa ollaan: pyöräreitit latuja paremmin hoidettu. Latu ja Polku -lehden nimen voisi vaihtaa  Polku ja Pyörä.

Hyvä alku hiihdolle. Viimeiset 4,8 km suhkot raskasta ja pakkasesta huolimatta hikisinä saavuimme Kiilopään ravintolaan hankkimaan nestetankkausta. Tuore leipä kainalossa oli mukavaa palata majoitukseen vain syömään, saunomaan ja möhimään. Ei se elämä pelkkää harmautta ole edes pandemian keskellä.

Hiihtolenkkimme aikana Kiilopään vieras oli taiteillut hienon veistoksen.

Maanantai 8.2.2021

Ja taas kahdentoista tunnin yöunet. On niin hiljaista. Kiireetöntä aamua ei mikään voita. Pakkasta 15 astetta, joten päätimme odotella ilman lämpenemistä ennen laduille rientämistä.

Yhdentoista paikkeilla ja kymmenen asteen pakkasessa lähdimme kapuamaan kohti Ahopäätä. Sitä ennen ihmettelimme ladulle juuttunutta autoa. Eräs henkilö oli lähtenyt ajelemaan autolla kohti Ahopäätä ja jäänyt jumiin. Kiilopään talonmies yritti henkilöä auttaa hädässä, mutta eihän se auto mihinkään liikkunut. Hiihtäjät ohittivat auton silmät ympyräisinä. Luulin jo kaiken nähneeni täällä, mutta aina uutta ilmenee.

Ahopään nousu sujui lupsakkaasti postikorttimaisia maisemia ihaillen ja valokuvaten. Voitelu oli onnistunut: pito niin hyvä, että helppo nousta ylös eikä vauhti huimannut alas laskiessa. Turvallinen voitelu. Lumisade loppui juuri noustessamme rinnettä ylös.

Ivalo-sarjan maisemissa. Onneksi todellisuus on rauhaisa.

Pieranvaaran luonnonlatua ei oltu koneella ajettu. Tosin joku pioneeri oli tehnyt siihen ladun, mutta emme sinne rohjenneet mennä. Harmi, että sitä ei huolleta.

Tauon pidimme vähän ennen Laanilaa. Kummasti se mintuntuoksu mehussa sisäisesti lämmittää. Laanilan Savottakahvilassa maistui pullat ja mehut. Kahvilaan ei olisi enempää turvallisesti hiihtäjiä mahtunut. Huomasimme Laanilan Hovin monotanssipaikan olevan suljettu - taas jäi väliin se kokemus.

Savottakahvilan heippalapuissa on täyttä asiaa. Erikoista, että tuollaiset asiat pitää edes mainita, luulisi olevan itsestäänselvää.

Savottakahvilasta joutuisasti Rönkönlammelle. Siellä pääsimme vihdoinkin juttelemaan pyöräilijöiden kanssa. Kertoivat pyöräilyn olevan helppoa talvellakin, mutta koska liikuntaa saa vähän jäätyvät sormet ja varpaat. Niitä siinä tulella lämmittivät. Hiihtäjältä kuulimme, että latuhuoltopalvelu on heikentynyt. Hotelleilla menee niin huonosti, että eivät haluaisi latuhuollosta maksaa. Mielestäni ehkäpä ymmärrettävää, mutta toisaalta onhan niillä asiakkaita jonkin verran. Ja loputkin kaikkoavat jos maine hienona murtomaahiihtokohteena kuolee. Kolikolla on kaksi puolta tässäkin.

Loppumatka sujui joutuisasti. Matkan pituus n. 17 km -   olosuhteet mahtavat.

Fiiliskyselyn vastaus, vinkki kts. aitatolpan päätä.

Saunan ja ruokailun jälkeen päätimme lähteä Kiilopään kapakkakierrokselle eli käymään päärakennuksessa. Ei ole mikään koronalinko; kolme työntekijää ja me ainoat asiakkaat. Pakkasta 23 astetta, joten pitkään emme malttaneet odotella revontulia. Ihana tähtitaivas.

9.2.2021 Tiistai

Pakkasaamu - eri lämpömittareissa vaihdellen 20-24 astetta. Totuus lienee jossakin niiden välissä. Pekka Pouta varoitteli, että tuntuu n. 5 astetta kylmemmältä. Ja niinhän se oli - todellakin tuntui. Päätimme pitää Saariselkä-päivän, koska noin kylmällä ei ole suositeltavaa tehdä pitkää hiihtolenkkiä.

Skibussilla on kätevää siirtyä Saariselälle. Noin tunnin kiertoajelun jälkeen päädyimme Kaunispään huipulle. Yksityisajoa - ei muita matkustajia. Matka sujui jouhevasti ihmetellen tyhjää Saariselkää ja sen hienoja luksushuviloita. Maisemat uskomattoman kauniit. Kaunispään rinteen puut muodostivat kuin mahtavan jättiläislauman tyyliin hiljainen kansa jäätyneenä. Kuvasimme kuuraisia rakennuksia ja aavoja maisemia. Ivalo-sarjaa on kuvattu näissä maisemissa. Matkamuistomyymälän myyjä kertoi, että huipun rakennukset oli peitetty ja tilalle laitettu lavasteet. Sarjassa ollut hieno hotelli oli tehty tietokoneella. Googlessa on hauissa noussut Arctic Resort, mutta todellisuudessa sellaista hotellia ei ole. Nyt olisi hotellille hyvä nimi vapaana. 

Nautimme perinteisesti hehkuviinit sekä munkit ja ihmettelimme, miten voi olla upeaa. Minä halusin ehdottomasti mennä rinteen hienoon hotelliin Star Arcticiin. Upea aula baareineen oli aivan tyhjä. Tilasimme laadukkaat punaviinit ja nautimme parhaalla paikalla katsellen Kaunispään etelärinnettä. Saimme mahtavaa ja ystävällistä palvelua (vaikka olimme aivan retkeilykamppeissa). Mietimme, että joskus tulevaisuudessa yövymme siellä. Vaikutti niin hienolta paikalta. 

Upeaa tietä tallustelimme alas kylään. Olo oli epätodellinen - kuin olisimme olleet jossakin piirretyssä Disney-filmissä. Harmillista, että kuvat eivät tee oikeutta maisemille. Huvilat rinteillä tyhjillään. Skibussi kierteli kylällä ilman matkustajia. Rinteet olivat pakkasen vuoksi suljettuna.

Partioaitasta ostimme kasan vaatteita; lämpöistä lapasta, merinovillaisia alusvaatteita ja sukkia. Hyvää palvelua ja laadukkaita tuotteita. Kyselin kuulumisia ja myyjä kertoi asiakkaita riittäneen. Suomalaiset ostavat heiltä enemmän kuin muumituotteita metsästävät aasialaiset. Kuukkelista ruokaostokset ja sitten Panimoravintolaan. Lähes tyhjä sekin. Turvalliselta tuntui meidän Saariselkäkierros mitä koronaan tuli. Viruslinkoja ja bilettäjiä ei näkynyt.

Näimme tuttuja kylällä. He olivat olleet huskyajelulla. Tarjoushintana oli ollut 85,-/ hlö - normaalisti 129-135,-/hlö. Matkaa tähän hintaan sai 10 km ja olivat päässeet itsekin valjakkoa ohjaamaan. Hyvä, kun on asiakkaita.

Kiilopään päivällinen maistui hyvältä. Viisi ruokailijaa meidän lisäksi ja heistäkin kaksi henkilökuntaan kuuluvaa. Ruokaa siis riitti.

Illalla yritimme kymmenen jälkeen mennä bongailemaan revontulia ja niin menimmekin. Vain himmeää valonkajoa pohjoisella taivaalla, mutta tähtiä oli upeasti näkyvissä. Ainoa muu elävä olento, jonka näimme oli valkoinen jänis mustine korvanpäineen. Loikki hämmästyneen pelästyneenä jonkin verran edellämme kunnes katosi metsään.

Hieno päivä taasen. Tähän ei kyllästy.

10.2.2021 Keskiviikko

Pakkasaamu - 22 astetta. Päätimme kylmästä - suorastaan jäätävästä - säästä huolimatta lähteä hiihtelemään. Michelin-ukkoina aloitimme Kiilopään ylittämisen suuntana Luulampi. Kauniissa ja huurteisissa maisemissa kiipesimme verkkaisesti tunturille. Riekon jälkiä Kiilopään koivujen juurien ympärille, lintuja harmiksemme ei näkynyt.

Lasku Luulammelle on kova ja haastava. Lunta välillä niin niukasti, että latukone oli tuonut pikkukiviä ja maata näkyviin. Tyylillä "auraten alas" selviydyimme Luulammen kahvilaan. Kahvila on auki 10-16. Sisällä oli jäätävää. Pieni tuli takassa ja kaminassakin tulta. Kaksi nuorta naista pitivät kahvilaa. Tilasimme mehut, munkin ja korvapuustin. Kertoivat vievän aikaa 5 min, koska sulattavat pullat. Olihan ne osaksi sulaneita, kun toivat ne meille. Hinta 15 euroa. Hinnan ymmärtää, kun tietää minkälaisissa olosuhteissa kahvilaa pidetään.

Luulammelle oli syksyllä ilmestynyt kota ja melkein valmis puuvaja. Nyt voi jatkossa pitää taukoa ominkin eväin. Latu Rumakurulle on lempilatujani vasemmalla puolella näkyy Kiilopää koko komeudessaan ja pieniä mäkiä sopivin mutkin. Tälläkään kertaa emme kiertäneet Vellinsärpimen kautta. 

Tätä on odotettu ja toivottu -  kota Luulammen maisemiin. Sisällä on kaminä - ehkäpä retkeilijät eivät niin helposti kotaa polta.

Rumakurun uudessa tuvassa oli valmiit tulet kaminassa ja saimme makkarat paistettua. Tupa oli silti jäätävä. Kohmeessa jatkoimme matkaa. Maisemat olivat kuin satukirjasta.

Itse kuru komeudessaan.

Pakkanen tuntui vievän minulta voimat, sormet ja varpaat aivan jäässä. Pieranvaaran luonnonlatu oli hiihdettävissä. Ahopäätä huiputtaessa alkoi jo hymy ilmestyä kasvoille, ruoka ja lämmin mökki siintivät silmissä. Lähdinkin tästä syystä varomattomasti laskemaan tunturia alas Kiilopäälle. Kova pakkanen oli tehnyt laduista nihkeän jäisiä. Nurinhan siinä sitten menin rintakehä edellä. Ilmat lensivät pihalle ja vasen nimetön murtui. Kyllä harmitti ja olisi itkettänytkin, jollei olisi ollut niin kylmä. 

Tällä kertaa tämä vaarallinen lasku ei sujunut kuin Strömsössä.

Mieheni autettua minut ylös pääsimme nopeasti Kiilopään päärakennukseen. Saimme Ivalon terveyskeskuksen ja taksin numerot. Terveyskeskukseen kehotettiin tulemaan samantien. Taksi tuli 15 minuutissa. 

Terveyskeskuksessa sormi lastoitettiin ja kehotettiin tulemaan seuraavana päivänä röntgeniin. Kipu kyljissä oli niin kova, että ei oikein jaksanut edes harmitella. Nöyryytys kaatumisesta viimeisessä mutkassa oli vielä suurempi. Ivalo-sarjan maisemissa terveyskeskuksessa palvelu ei olisi voinut olla parempaa, ei myöskään Taksi Saariselän. 

Uni tulikin sitten hyvin, kun lääkitys oli enemmän kuin kohdallaan.

Täälläkin tyhjää täynnä. Ivalon terveyskeskus.

11.2.2021 Torstai

Sovitun mukaisesti taksi nouti meidät Ivaloon 7.20. Taksipalvelut tuntuvat toimivan pohjoisessa. Taksiautoilijat ovat paikkakunnan tietopankkeja, lypsimmekin tietoja koko matkan ajan. Kyselimme maamerkeistä, nähtävyyksistä, vakituisista asukkaista. Saariselällä mm asuu vakituisesti 350 henkilöä. Päiväkoti löytyy, mutta koulut käydään Ivalossa. Saamenkieltä on kolmea erilaista: kolttasaame, inarinsaame sekä pohjoissaame. Tienviitat ovat pohjoissaamea. Kaikki viralliset tiedotteet käännetään jokaiselle saamenkielelle.  Meillä on ollut oikein sightseeing monta kertaa upealla autolla. Matka Kiilopäältä Ivaloon maksaa taksilla yhteen suuntaan n. 96 euroa.

Kätevästi sujui röntgeninotto, lääkärinkäynti sekä lastaus. Loppuhoito sitten etelässä. Kanttiinista saimme kuudella eurolla kahvit ja 2 wieneriä - todella tuoreita. Paras kahvila koko matkalla. Jotain hyvääkin.

Paluumatkalla jutustelimme Kakslauttasen tyhjäkäynnistä - tai ei taida olla edes tyhjäkäynnillä. Takseille se on iso isku. Kakslauttasen asukkaat käyttävät säästelemättä takseja. Käyvät Norjassa, Ruotsissa ja ympäri Suomen Lappia. Jäänmurtajalla käynti, sijaitsee Oulussa, taksilla ajo n. 14h - en edes uskaltanut kysyä hintaa.

Ivalon terveysaseman edessä koronatestauskoppi. Juurikaan ei ole tarvinnut; Inarin kunnassa ollut 8 tartuntaa koko vuoden aikana ja nekin ulkopaikkakuntalaisilla. Suomen ensimmäinen koronatartuntapaus hoidettiin täällä.

Terveysasemalla näytillä kaikenlaista, mitä poistettu ihmisen kehosta. Pääosin uistimia.

Palattuamme Kiilopäälle lähdimme jäätävässä säässä tallustelemaan Luulammen kävelyreitille. Kylmää, mutta uskomattoman kaunista. Pääsimme kohtalaisen ylös tunturille kunnes polku alkoi pettää altamme. Oli ihanaa päästä takaisin lämpöiseen emmekä sieltä enää nenäämme ulos pistäneet.

Meillä oli suunnitelmissa kokeilla kohuttuja liukulumikenkiä, ensimmäisen kerran sellaiset täällä näin vuonna 2017. Tämä jäi toiseen kertaan johtuen hölmöilystäni Ahopään laskussa.

Erilainen lomahan tämä on - mutta lomaa kuitenkin.

Illalla seurasimme vieläkin järkyttyneinä Trumpin virkarikossyyte-oikeudenkäyntiä. Videot kauhistuttivat.

12.2.2021 Perjantai

Päivä valkeni jäisenä, tuulisena ja pyryisenä. Lumikenkäily Kiilopään huipulle oli ohjelmassa. Mietimme, että sitä voi tehdä 1,5 kädellä ja kyllähän se onnistui. Lumikenkiä tosin itse en saanut jalkaan, mutta onneksi on avustaja vierellä. Pakkasta oli n. 17 astetta, mutta tuntui kuin 22.

Kiilopään rinnettä lähti edellämme liukulumikengillä nuorisoa - kateellisena katsoin heidän liitelyä hangilla. Me etenimme löntystellen. Naama oli niin peiteltynä viiman takia, että näki juuri ja juuri lumikengät ja polun. Siinä sitä sitten mietiskelin, että mitä ihmettä täällä oikein ollaan, ja taas saa jäätyä oikein kunnolla ennen kuin pääsee saunaan sulamaan. Onneksi mieheni sanoi noin puolessa välissä rinnettä, että turha sinne on tässä pyryssä kiivetä- eiköhän käännytä takaisin. Sanat olivat mannaa minulle. Kiertelimme vielä eri polkuja alas mennessä ja tuulikin jäi selän taakse.

Eväät söimme nössösti Kiilopään kammissa. Ehkä sitä ei tarvitse aina niin hirveästi rehkiä ja palella lomallakaan. 

Ilta sujui nopeasti saunoen, lukien ja pizzaa nauttien. Revontulia emme taaskaan jaksaneet mennä katsomaan vaikka ilma iltaa kohden kirkastuikin. 

Ihan mukava viikko takana. Ehkä täällä pitäisi etätöiden tekoakin joskus kokeilla.

13.2.2021 Lauantai

Heräsimme aikaisin siivoamaan asumusta ja pakkaamaan tavaroita. Sen jälkeen Kiilopään aamiaiselle, hinta on 12,-/hlö. Rahalle saa vastinetta. Tälläkään kertaa se ei ollut China town-tyyppinen kevätkääryleineen vaan ihan suomalaista perinneruokaa, mm karjalanpiirakoita, munavoita ja puuroa. Marjoja kaipailen - aina ihmettelen, miksi niitä ei metsien maassa saa aamiaisella.

Haikeaa lähteä, mutta nythän ei hiihto onnistuisi.

Isosisko ollut Lapin kiertueella ja ihaillut monena yönä upeita revontulia. Ehkä hiukka harmittaa, että tällä kertaa valvominen ei onnistunut.