Wapun aikoihin 26.4.-4.5.2017

Keskiviikko 26.4.2017

Pelkomme ilman suhteen toteutui täydellisesti eli lähdimme kohti pohjoista maan ollessa valkoisena klo 5.02, asteita plus yksi. Räntäsade alkoi Lahden kohdalla. Säälittelimme pelloilla kyyhötteleviä kurkia, töyhtöhyyppiä, kuoveja ynnä muita muuttolintuja. Niiden päässä oli varmaan sama ajatus kuin minulla - mitä ihmettä oikein teen täällä, eikö suuntakin ole aivan väärä. Minä sentäs sain ruuan ostettua kaupasta ja kahvilasta, mutta aika epätoivoiselta erityisesti kuovien lumen kaivaminen näytti.

Keski-Uudenmaan maisemaa aamulla viiden aikoihin.

Jyväskylän jälkeen rekka kaatunut ojaan sohjoisella tiellä.

Oulussa luminen vesisade oli jo kovin sankkaa, loskaa pakkautui tielle vaikeuttaen ajamista huomattavasti. Kempeleessä pysähdyimme kahville vakiopaikassamme. Optimistina ostin tulevaa auringonpaistetta varten aurinkolasit - ei ollut hyllyllä tungosta. Parkkipaikka oli aivan loskainen ja märkää lunta satoi sakeana aivan vaakatasossa - nelivedolla käyttöä.

Lounas nautittiin Tervolassa Rieskapaikassa - normi tienvarsikuppila, mutta ruoka ihan syötävää, palvelu ystävällistä. Mukaan lähti peruna- ja ohrarieskaa sekä pussillinen pullaa.

Rovaniemellä sade loppui ja tiet olivat kuivia. Lappiin tulossa taatusti hirvittävät tulvat johtuen kevään myöhäisyydestä. Jäät vielä paksuja ja lunta paljon. Matkamme kohokohdaksi nousi tien varressa vähän ennen Sodankylää aidan seipäällä istuva pöllö, joka lähti lentoon meidän ollessa sen kohdalla. Elämäni ensimmäinen luonnossa nähty pöllö. Lajia en tietenkään tunnista, mutta mallia Twin Peaks (ilman töyhtösarvia). Eipä montaa kymmentä kilometriä tämän jälkeen ajettu, kun tien poskessa ylväästi tepasteli urosteeri. Linnut  toimivat selvästi oudosti ja syynä lähes varmasti vuodenaikaan epätyypiĺlinen sää- ja lumitilanne.

Yhtäkään poroa ei matkalla nähty - ensimmäinen kerta tällä reitillä. Kiilopäälle saavuimme lähes tasan klo 20.00, lämpötila plussan puolella 3 astetta. Keli aiheutti matkaan tunnin lisän; muuten taktiikka sama kuin aikaisemmillakin kerroilla eli viiden pysähdyksen

Lumen syvyys 84 cm.

Sade oli lakannut perille saapuessamme.

Torstai 27.4.2017

Aamulla pyryä, kovaa tuulta ja nollakeli. Aamiaisen aikana ilma kirkastui jättäen jäljelle vain tuulen. Päärakennuksesta kuulimme Kiilopään olevan lähes täynnä. Välinevuokraamon Mauri esitteli meille uutuutta liukulumikenkiä. Kertomansa mukaan niillä ei ole tunturiin asiaa, mutta kätevät tasaisella - suositeltavat mm jänismetsälle ja luontokuvaukseen. Kangasalalainen perheyritys, OAC Sport, valmistaa niitä. Kevät kovasti myöhässä, lunta puolisen metriä enemmän kuin vuodenvaihteessa. Karhut ovat kuitenkin heräilleet.

Liukulumikenkiä voi vuokrata Kiilopään Tunturikeskuksesta hintaan 20 euroa/pv.

Matkan ensimmäinen poro majojen välissä. Kaveri nousi ihan hangelle kuvausta varten.

Lähdimme perinteiselle Sivakkaojan kierrokselle, matkaa n. 10 km. Pohjoistuulta n. 9 m/s, joten ylös tunturiin ei edes kannattaisi mennä. Ladut hyvässä kunnossa, joissain paikoin pyryttänyt umpeen. Eläinten jälkiä eikä juurikaan lintuja näkynyt.

Tämän ötökän tulevaisuus ei kovin valoisalta näytä. Hankikorento eli Potnapekka.

Sivakkaojan laavu väkeä täynnä, mutta sopu sijaa antoi. Yksi onnekas hiihtäjä näytti kuvaa ukkometsosta, joka oli häntä ladulla hätyytellyt - eipä suostunut paikkaa kertomaan.

Keli ja ladut mahtavat - myös elämä.

Mieheni kävi vielä katsastamassa Kiilopään talvikävelyreitin. Sitä oli hyvä kävellä; kova pohja, joten päälle pyryttänyt lumi ei haitannut.

Lumen syvyys 88 cm.

Perjantai 28.4.2017

Ihana auringonpaiste, pakkasta 2 astetta. Tuoreessa lumessa mökin ympärillä jäniksen ja oravan jälkiä. Täällä on talvi, mutta upea sellainen.

Retkelle lähdimme 10.30 kirkkaassa auringonpaisteessa. Matkatessamme ylös Kiilopäälle vastaamme -ja myönnettäköön myös ohitsemme - meni hyväntuulisia ja juttelevia kanssahiihtäjiä. Alaslaku Kiilopäältä Luulammelle oli haastava ja raskas. Edellisen päivän tuuli oli pyryttänyt ladut näkymättömiin; tosin "auraten alas" -tyylillä laduilla ei väliä. Luulammen kahvilassa palkitsimme itsemme munkilla ja kampanisulla.

Kelo muodostanut vesipostin 

Matka Luulammelta Rumakuruun vaati pitkää pinnaa, mikä ei minun ydinosaamista ole. Lähtiessämme matkaan oli pakkasta 2 astetta, ilma lämpesi melko pian plus 11 asteeseen, joten voidevalinta täysin väärä. Sukset lipsuivat, mutta oli vaan mentävä eteenpäin. Lintuja eikä juurikaan eläinten jälkiä näkynyt. Makkaranpaisto Rumakurun majan edessä oli elämys. Harvoin suomalaisia näkee niin puheliaina - olosuhteet täydelliset.

Kuvassa kuopassa tulipaikka ja makkaranpaistajia.

Rumakurulta hiihdimme luonnonladulle. Tuntui, että kesäreittejä tullut lisää. 

Löysimme taukoa varten hienon pälven. Ihmettelimme kovasti, että lintuja, poroja eikä muitakaan eläimiä ollut missään.  Ohihiihtäjät poikkeuksetta kommentoivat mahtavaa hiihtosäätä. Ja syystä. 

Ahopään huipulle kannoin sukset, alas kuitenkin niillä laskin. Kiilopään Tunturikeskus menee tänään kiinni, aueten seuraavan kerran 28.5.

Matkaa teimme n. 20 km. Polar Loop -aktiviteettiranneke ilmoitti tavoitteen tulleen 324%:sti täyteen, päivän tavoitteeni on 15000 askelta/ päivä. Tällä kertaa olin rannekkeen logiikan kanssa samaa mieltä, todellakin tunsin rehkineeni.

Illalla Tunturikeskuksessa kävimme ihailemassa Sampsa Sulosen valokuvaesitystä " Neljä vuodenaikaa Kiilopäällä", taustalla soi Vivaldin musiikki. Upea esitys.

Presidenttipari vieraili Kiilopäällä Lapin kiertueella. Presidentti kävi latuja kokeilemassa, rouvankin olisi kannattanut - mutta onkohan tämä murtsikka todellakin vähemmän nuorison suosiossa.

Luin presidenttiparin vierailusta Kiilopäälle. Suomen Latu lahjoitti sukset Presidentille ja korun rouva Haukiolle. Mielestäni juuri rouvalle olisi pitänyt sukset lahjoittaa ja kannustaa häntä menemään niillä luontoon. Itsekään en mikään himohiihtäjä ole, mutta se on paras tapa päästä talviseen luontoon. Onhan toki Kiilopäälläkin 2 km:n talvinen kävelyreitti ladun vieressä ja ampumaradan takana, mutta ei siellä saa tuntumaa entisen Presidentin mukaan nimettyyn Suomen hienoimpaan kansallispuistoon. Sauli ja Jenni varmasti nauttisivat yhdessä hiihtämisestä - siinä stressi jäisi ladulle.  Jenni Haukio tunnetaan suurena luonnonystävänä.

Lumen syvyys 86 cm.

Lauantai 29.4.2017

Täysin sininen taivas ja porottavan kirkas auringonpaiste pisti meihin aamulla vauhtia retkelle lähtöön. Taivaalla ei edes pilvenhattaraa ja etelä- Suomessa täysin päinvastainen ilma - jo tutuksi tullut ns.vappuilma. 

Saimme ennen hiihtämään lähtöä viime hetken vinkit voiteluun sekä liisterituubin. Nyt suksissa oli plusvoidetta ja matkanteko oli todellakin eilistä helpompaa. Porukkaa laduilla vähemmän - sesonki loppui eiliseen. 

Aluksi hiihdimme Kakslauttaseen, jossa pidimme tauon ihaillen igglookylää ja keväistä näkymää, nelostien melu taustalla häiritsi. Tauolla kuulimme matkan ensimmäisen -pliisulta kuulostavan - korpin raakunnan; ehkäpä kyseessä nuori yksilö, jolla äänenmurros vasta tulossa. 

Kakslauttasesta Sivakkaojalle. Taas meillä oli valmiit tulet, joten makkaranpaisto helppoa. Joitain linnunjälkiä koivikossa. Koivuissa ei vielä silmuja, joten riekot eivät vielä pusikoissa lounasta. Yksi satunnainen kuukkeli kulkija kävi nopeasti näytillä. Kiilopään lähistöllä asustavat karhut nukkuvat vielä  - niiden jälkiä ei näy. Jos olisin karhu itsekin tekisin niin ja jos heräisin ja huomaisin lumen määrän ja vieläpä senkin, että ei hankikantoa; vetäisin havuspeittoa tiukemmin ympärille ja alkaisin torkuttaa - ainakin viikon.

Näitä aina ihmetellään.

Sivakkaojan laavu

Sivaķkaojalla oli lisättävä suksivoidetta, mutta hiukan silti lipsumista. Kiilopäälle saavuimme puoli neljän aikoihin todeten sen tyhjentyneen lähes täysin. Kaksi päivää hiihtoa auringossa ja naamat yhtä oranssiset kuin Trumpilla.

Mieheni lähetti minulle selfiensä.

Lumen syvyys 86 cm. Lämpötila päivällä +9, ei tuulta.

Sunnuntai 30.4.2017 eli wappuaatto

Aamu pilvinen, lämpötila nollassa. Päätimme lähteä 2 km:n talvikävelyreitille n. 11.00 aikoihin. Näimme mökkien välissä Kiilopään Maurin ja hän neuvoi meidät 5,5 km:n reitille, josta emme tietäneetkään. Mauri myös kertoi ratkaisun kadonneiden riekkojen salaisuuteen: kaksi edellistä kesää ollut huonoja ja niiden pesintä epäonnistunut - kanta romahtanut.  Metsäjänis, vielä valkoinen, hyppeli ohitsemme.

Reitti alkoi päärakennuksen kulmalta. Lunta alkoi satamaan ja tuuli yltyi. Metsässä kuitenkin mukavan rauhallista. Latvakurua kävellessä tuulta ei edes huomannut. Lunta on todellakin paljon. Sade yltyi kovan piiskaavaksi, lunta tuli ihan vaakatasossa.

Latvakurun lukittu kammi.

Ainoastaan yksi kulkija tuli meitä polulla vastaan - hankikorento. Pyry yltyi melkoiseksi ennenkuin pääsimme mökille, huomenna reittiä ei enää löydy. Matkan pituudeksi tuli n. 6,5 km. 

Frisbee golf odottaa kesää.

Lumen syvyys 84 cm. Ilmeisesti nämä mitataan aamuisin, koska lumen määrä selvästi lisääntynyt ja lisääntyy koko ajan.

Maanantai 1.5.2017 Wapun päivä

Aamulla pyrytti ja tuuli, sääilmoitus lupaili/pelotteli vesisateen alkavan puolenpäivän aikaan. Arvuuttelimme voitelua - nollakeli, kova tuuli, uutta lunta ladulla ja lisää tulossa - eli haastetta. Avattuamme oven melkein käännyin; puhuri niin kova. Testasin voitelua auraamattomalla kävelytiellä ja heti lumet betonin tavoin jämähtivät suksien pohjiin. Mieheni kohautti olkapäitään valitukselleni todeten kaiken sujuvan hienosti kunhan pääsemme ladulle. Oikeassahan hän jälleen oli. Paras tämän reissun voitelu eli pääsi jopa hiihtämään. 

Olimme jättäneet aurinkolasit kotiin ja heti 15 min jälkeen aurinko kirkasti sään, tosi välillä mennen pilveen. Muut hiihtäjät, joita vähän liikkeellä, kaipailivat myös aurinkolaseja. 

Hiihdimme valaistua latua Rönkönlammelle, jossa paistoimme makkarat. Rauhallista. Rönkönlammelta suuntasimme Ahopäälle, jonka ylitimme kovassa tuiskussa. Alas laskeminen helppoa, suksissa oli ikäänkuin mäkijarrut päällä. Ylös pystyimme myös kiipeämään kuin hämähäkit, sukset tarttuivat latuun imukuppien tavoin.

Retki onnistui hienosti ja haikealta tuntuu huomenna lähteä ajamaan kohti kesää eli etelään. Reitin pituus n. 13 km +1 km minulle, kun pyydystin Ahopään huipulla hankisilla tuulen nappaamaa hanskaani onnistuen sen kiinni saamisessa. 

Kiilopäällä olisi mukavaa kokeilla maastöpyöräilyä (gpx) reiteissä löytyy.

Kiilopäällä totesimme Hotelli Niilanpään yläkerran remontin edistyneen, remonttimiehet työskentelivät ahkerasti vaikka onkin pyhäpäivä.

Lähdimme vielä Kaunispäälle syömään munkit, pyry Saariselällä melkoinen. Muutamia laskettelijoita huonossa näkyvyydessä kuitenkin lasketteli. 

Lumen syvyys 91 cm, vertailun vuoksi lumen syvyys Inarin kirkonkylässä 55 cm.

Keskiviikko 3.5.2017

Kotimatkamme alkoi pilvisessä säässä, - 1 astetta pakkasta melko tasan klo 6.00. Tiet kuitenkin sulat. ja ajokeli hyvä. Sodankylään mentäessä lumen määrä väheni huomattavasti ja aurinko alkoi paistamaan vähän ennen Rovaniemeä. Nautimme aamiaisen Santa Claus ravintolassa, hinta buffet-aamiaiselle 12,90 euroa. Tulemme toistekin - tosi hyvä ja kattava tarjoilu.

Kevät eteni yhtä tahtia matkan kanssa. Saapuessamme Joroisiin lämpöä oli jo 11 astetta. Jäät vielä järvessä, tosin sohjoiset. Kovaa pauketta järveltä kuului auringon sulattaessa jäätä. Pellolla 3 urosteeriä taisteli yhdestä naaraasta - mielenkiintoista, että sellaista näytelmää pääsee näkemään. Pelästyivät meitä, joten ratkaisu jäi näkemättä.

Auringonlasku Joroisissa.

Saapuessamme torstaina kotiin lämpötila oli noussut 14 asteeseen. Valkovuokot kukkivat, mutta eipä kevät ollut viikon aikana muuten juurikaan edennyt. Uutisissa kerrottiin karhun pyörivän Tuusula-Hyvinkää seudulla. Heränneet siis ainakin Etelä-Suomessa.