Vaellusta vähälumisella Kiilopään alueella 13.6.-20.6.2021

Sunnuntai 13.6.2021

Lähdimme Joroisista sateessa ajelemaan kohti pohjoista. Aamiaista nautimme Joroisten Jari-Pekassa, hinta 9,80/henkilö. Hyvä sää viettää matkapäivää -hellettä olikin jo lähes pari viikkoa kestänyt. Viileämpi sää Lapissa nosti odotusta hyvästä lomasta. Ensimmäinen pysähdys kahvittelun merkeissä Kajaanissa. Lähes tyhjät tiet. Välillä näkyi hitaasti eteneviä "sunnuntai-ajelijoita" - olisiko jokunen henkilö jopa mennyt äänestämään. Edellisen illan  dramaattinen ja myöhään kestänyt jalkapallo-ottelu oli varmaankin verottanut tiellä matkaajia (ja äänestäjiä). 

Rukalla oli yllättävästi melko paljonkin suomalaisia matkaajia. Olimme jo etukäteen ruokapaikan katsoneet ja löysimmekin helposti rinteen reunalta RU OK burger Rukan - ruoka oli maistuvaa odotetusti - kyllä netti tietää. Totesimme kaupoissa kierreltyämme, että korona ei ole ainakaan Rukan urheilukauppojen hintoja sulatellut - pikemminkin päinvastoin. Ravintolat ovat myös hintoja nostaneet melko reippaasti koronan jäädessä taustalle. Heille sen suokin - jotenkin on saatava kannattavuus kohdalleen ja takaisin menetettyä liikevaihtoa. Toivottavasti ravintolat pääsevät kohta normaalisti työllistämään lomautettuja. 

Perillä Kiilopäällä olimme noin kahdeksan aikoihin illalla. Lämpöä 11 astetta, ukonilma ja raesadetta. Tästä se loma lähtee. Ilta kului tavaroiden järjestelyssä taustalla kuunnellen kuntavaalien tuloslaskentaa. 

Kiilopään kylmäkylpylän yhteyteen tulee uusi saunamaailma, johon tulee erilaisia saunoja ja uudet pukutila. 

Kylmäkylpylä on suljettu - minua ei harmittanut. Olin luvannut käydä siellä uimassa tietyllä pukeutumisella - tai miten tuon nyt ilmaisisi - jos Suomi pääsee jatkoon jalkapallon EM-kisoissa. Nyt ei tarvitse tätä lupausta lunastaa - kävi miten kävi. Kiilopään kuuluisan savusaunan viereen rakennetaan "hyvinvoinnin pyhättö". Siihen tulee erilaisia saunoja sekä uusitut pukutilat. Kaikenlaista sitä kehitellään. Tulisikohan vanhoista saunoista päärakennuksen alakerrassa uusittuja pyörien yms vuokraustiloja. Jää nähtäväksi.

Maanantai 14.6.2021

Rauhallisen käynnistyksen jälkeen lähdimme nousemaan Ahopään huipulle. Huipun kohdilla on hieno kuru, jossa on yleensä heinäkuussakin vielä lunta. Sieltä on upeat maisemat jokaiseen ilmansuuntaan - tuntureita silmän kantamattomiin. Kurun reunaa seuraten laskeuduimme alas Ahopäältä; ei mitään helppokulkuista kivimaastoa. Lintujen varoitusäänet säestivät matkaamme. Maisemien lisäksi parasta oli itikoiden puuttuminen. Tänä vuonna etelässä niistä on jo tarpeekseen saanut. Kapustarinta seisoi kivellä patsaan lailla sen rouvan kierrellessä hermostuneena kivien välissä. Kiirehdimme pois - emme halunneet häiritä heidän perherauhaa.

Keskellä polkua oli kivikasa, emme keksineet sen tarkoitusta. Yleensä niitä on vain tunturien huipulla. Jos minulla olisi vilkas mielikuvitus voisi tulla mieleen mitä sen alla mahdollisesti on.

Metsän halki suunnistimme Ruijanpolulle suuntana Latvakuru. Todella haastava rinteen lasku Ruijanpolulta alas Latvalaaksoon sujui hitaasti - keväällä sattunut onnettomuus vaikuttaa vielä vasemman jalan toimivuuteen. Tosin tuli tulevaa erämaavaellusta varten testattua, että sen kanssa luulisi pärjäävän. Elämän kolhuja.

Ruijanpolku on aina jollakin tavalla sykähdyttävä. 1800-luvun lopulla viimeiset rakennustyöt tehty. Edelleen kovassa käytössä. 

Latvakurulla ihailimme ruskeaan kesäpukuun pukeutunutta riekkoa, joka ilmeisesti yritti meitä eksyttää pesältä. 

Bongasimme lammen rannalta vielä hädissään kovaäänisesti huutavan Valkoviklon. Kiilopään varsinaiset vaelluspolut ovat pyöräileviä omaa lajiamme täynnä, ja koska etsimme omaa rauhaa taidamme aiheuttaa sydämentykytyksiä pesiville linnuille. Tosin emme mene lähelle, emme jää kuvaamaan, vaan poistumme takavasemmalle. 

Harvinaista oli se, että metsissä oli paljon poroja, yleensä ovat olleet tunturien rinteillä. Nyt nekin varmaan nauttivat hyttysvapaasta oleskelusta pusikoissa. Eiköhän tämä tilanne ole viimeistään ensi viikolla ohi. Uutisissa oli, että Partioaitta on lopettanut Thermacellin myynnin. Se on Freen lisäksi ollut ainoa aine, joka on karkoittanut itikoita. Freetäkään emme lisää kaupoista löytäneet. 

Matkan pituus n. 10 km. Sää mitä parhain, puolipilvistä ja lämpöä n. 12 astetta. Elämä on.

Tiistai 15.6.2021

Heräsimme sateen ropinaan. Luvattu Vieno-myrsky saapui pohjoiseen asti. Nimelle olisi tälle päivälle löytynyt parempikin vaihtoehto (esim. Mona/Moona/Monica), mutta jostain syystä jossakin ajateltiin Vieno-nimen sopivan myrskylle. Uutisista päätellen ei kovin vieno tuo myrsky ole ollut. Täällä ei niinkään tuullut, mutta vettä tuli reippaasti. 

Sää oli mitä sopivin mennä tukemaan Saariselän kauppoja. Partioaittaa tulikin kannatettua kohtalaisesti. Hyvä valikoima ja erinomainen palvelu saavat meidät aina unohtamaan säästeliään elämäntyylimme. Vaellusmekkojakin pari taas lisää ja miehelle paitoja kaappiin viikattavaksi. 

Lista melkoisen täydellinen, puuttuu Jägermeister. Ehkäpä siksi, että ei ole Partioaitan tuotteita.

Kaunispäällä "vienon" tuulen vire heitteli jo ihan kohtuullisenkin kokoista ihmistä. Eipä tehnyt mieli mennä maisemia ihailemaan. Kahvilassa porukkaa riitti - selkeästi suomalaiset ovat Lappiin taas suuntautuneet. Matkamuistomyymälän hyllyt olivat talvesta tyhjentyneet. Kauppiaat varmaankin odottavat ulkomaalaisia turisteja. 

Korona-aikaan olemme jääneet koukkuun ruokaboksin palveluun. Sen kautta voi tilata neljän päivän ruuat kotiin toimitettuna resepteineen - ohjeet tarkat ja ruoka-aineet suunniteltu hyvin. Olipa helppoa ottaa valmis paketti autoon. Ei tarvinnut miettiä ruokakaupassa muuta kuin aamiaiset. Tätä palvelua tulemme käyttämään vielä korona-ajan jälkeenkin. Vinkkinä ihan valtakunnan huipulle - sieltä voi tilata valmiit aamiaispaketitkin.

Illalla kävimme vielä katsastamassa Tunturikeskuksen tilannetta. Päivällisellä runsaasti suomalaisia retkeilijöitä, mökit lähes kaikki varattuina ja parkkipaikka autoja täynnä. Tästä se lähtee. Ulkomaiset vaeltajat puuttuivat kokonaan - toivottavasti pääsevät jo ruska-aikaan.

Keskiviikko 16.6.2021

Aamu alkoi rauhallisella Kiilopään aamiaisella 12,-/hlö. Aamiaisessa ei mitään erikoista, marjoja kaipaisi. Suomalaisten turistien ansiosta siellä kuitenkin karjalanpiirakoita kevätkääryleiden sijaan. Kunhan taas aasialaiset ryntäävät tänne saa taas kääryleitä riittämiin. Täällä ei vielä ajatella: maassa maan tavalla.

Rinkat pakattuna kolmen päivän retkeä varten. Ensin Suomunruoktu, sitten Tammakkolampi ja sieltä Kopsusjärven kautta Ruijanpolkua pitkin Kiilopään maisemiin. Matkaa n. 35 km - jos ei eksytä ja mennä jotain kiertotietä. Lämpötila 5 astetta ja puolipilvistä. 

Reittimme alkoi nousulla Niilanpäälle. Sää oli mitä parhain ja mieliala korkealla. Odotusta jostakin mukavasta rinnassa. Pidimme ensimmäisen fiilistelytauon jo puolivälissä Niilanpään rinnettä ihaillen tunturimaisemia. Sovimme patikoivamme tunnin ja pitävämme sen jälkeen taukoa 15-30 min taukoa. Tämä on toiminut aikaisemmissakin retkissämme - toivottavasti kunto vielä kestää saman vaikka vuosia tullut lisää. Tauolla ihmettelimme ohi kiitäviä sähköpyöriä, ei tarvinnut evääkään liikuttaa ja silti nousu sujui mallikkaasti kohti huippua. Polulla patikoivat välillä siirtyivät sivuun antaen tietä kiireisimmille. Paljon jää kokematta ja näkemättä tuolla menolla.

Ensimmäinen tauko ennen saapumista Niilanpäälle.

Päivän kohokohdan koimme jo Niilanpään huiputuksen jälkeen Teräväpään katveessa. Kapustarinta perhe tai varmaan useampikin kipitteli polulla aivan meidän lähellä. Emme olleet uskoa silmiämme sekä hyvää tuuriamme. Aikuisten lintujen surumielinen serenadi ehkä yritti jälkikasvua varoitella ja tullessamme lähemmäksi suhahtivat he lentoon kohti Kiiloselkää, laskimme niitä olevan toistakymmentä. Upea elämys. Näissä tilanteissa harmittaa, kun ei ole kunnon kameraa, ainoastaan kännykkä sellainen. 

Suomunlatvanlaavulla ensimmäinen pidempi kahvitauko. Siellä oli tulet jo valmiina - meninkin sen ääreen siipeilemään ja lämmittelemään. Mieheni keitteli sivummassa kahvia. Oli erikoista jutella pitkästä aikaa vieraiden ihmisten kanssa ilman maskeja. Suomunruoktulle olimme kaikki matkalla, mutta he olivat menossa Luirojärvelle. Sinne tuntuu kulkijaa olevan menossa. Eräs vaeltaja kehui kovasti riippumattoa yösijaksi. Olen ollut epäilevä, mutta ehkäpä tuokin kannattaisi kokea.

"Polku" Suomunruoktulle kulkee hienojen maisemien läpi. Harmi, että se on pahasti kulunut.

Reitti Suomunruoktulle on kaunis tunturimaisemien ollessa tauluina taustalla. Polku  ei ole mukava kulkea. Hiekka on kulunut pois paljastaen kiviä ja juuria. On oltava koko ajan katse suunnattuna kenkiin, jotta ei kompastu. Polkujen viertä on mukavampi kulkea. Onkohan pyörät kuluttaneet polut - ehkä ei. Täytyy muuttaa asennetta. Onhan täällä tilaa kaikille kulkijoille. Hienoa, että kaikilla on mahdollisuus nauttia luonnosta kykyjensä mukaan.

Suomujoen ylitys oli ensimmäinen haaste. Suunnittelimme tarkkaan ylityspaikkaa - kolmatta onnettomuutta tälle vuodelle en enää soisi. Seurasimme edellisen vaeltajaparin strategiaa - menivät kiveltä toiselle. Me valitsimme kivien vieressä kävelyn, tosin syvempää mutta kuitenkin tuntui turvallisemmalta. Sauva loi turvallisuuden tunnetta ja hyvinhän se meni. Vesi laittoi todellakin veren kiertämään. Suomujoki on kaunis.

Suomujoen ylitys.

Suomunruoktulla riitti matkaajaa. Oli leirintäalue tunnelma: 11 telttaa, autio- ja varaustupa täynnä. Tulipaikat (3 kpl) miehitettyjä. Me teimme oman leirin suomalaiseen tyyliin kauaksi muista. Hyttyset olivat ilmestyneet paikalle, Freen käyttö helpotti tilannette. Hyttyssuojalippikset olivat unohtuneet etelään. Ilta kului teltassa suojassa kuunnellen podcasteja: Juha Laaksosen luontoretki, Herrasmieshakkerit ja Pörssipäivän alussa olinkin kuulemma jo tuhissut unta. Yöllä hereille välillä havahtuessa totesin Järripeipon huolehtivan kuivalla ja ryystävällä äänellään elävästä musiikista - Lapin ääni. Pitäisi kysyä joskus Juha Laaksoselta mikä sen motivaatio on  - lähes taukoamatta "laulaa" ja yötä päivää, välillä pitää tosin ilmeisesti ruokataukojaan.

Jägermeister maistuu

Blå Bandin kätevät ja maistuvat retkiruuat. Emme ole enää niitä kaupoista löytäneet, ehkä jatkossa täytyy netistä tilata.

Aktiivisuusranneke mittasi unen määräksi 10 h 55 min ja unen laatuakin kiitteli. Missään ei nuku niin hyvin kuin teltassa erämaassa.

Torstai 17.6.2021

Leirin purkamisen jälkeen suuntasimme taas Suomujoen ylitykseen. Jalkoja kuivatessa juttelimme pariskunnan kanssa, joka oli yöpynyt "tois puol jokkee" - olivat vieläpä Turusta. He olivat paljon Lappia kierrelleet ja kehuivat erityisesti Kevoa. Se on vielä näkemättä. Ihmettelivät, miksi UKK-puistoa kehuttiin niin kovasti. Ei kuulemma Jyväskylän metsistä paljon poikkea. No...Jyväskylässä on hienoja metsiä ja sen läheisyydessä upea kansallispuistokin - Leivonmäki. Kehotin kiipeämään Kiilopään huipulle kirkkaalla säällä - se vie mennessään.

...ja taas Suomujokea ylitellään

Kävimme vielä Suomun Ruoktun museokämpän katsastamassa. Kämppä on rakennettu v. 1935 ja se on ollut sotilaspartioiden tukikohtana ja hevostallina 1941-1944, Suomen Ladun hallinnassa vuodesta 1943, museoitu vuodesta 1978 lähtien. Erikoinen paikka. Siinä välissä kävimme vielä takaisin Suomujoen ylityspaikassa hakemassa sinne pudonneen aktiivisuusrannekkeeni, ihme kun löytyi mättäältä. Näin se ranneke myöskin aktivoi liikkumiseen. Museokämpältä näkyi hyvin vastarannan polulle suuntana Tuiskukuru - seurasimme muiden vaeltajien hanhenmarssia suuntana Luirojärvi.

Suomun Ruoktun museokämppä.

Polku Tammakkolammelle on hyvä ja metsä sen ympärillä kaunis. Nousu Kopsusnokalle on rankka, jyrkkä ja tappava. Selvisimme siitä ja nousu palkitsi meidät Elisan verkon löytämisellä sekä kauniilla näkymällä Kopsusjärvelle, Tammakkolammelle sekä niiden taustalla oleviin Nattasiin. Unohtumaton näky. Uutiset täytyi tietenkin lukea: Orpon pallolaajennus, upean kirjailijan Hirvisaaren poismeno, Suomi-Venäjä ottelun päättyminen Suomen tappioon sekä vähenevät koronatartunnat. 

Taustalla Nattaset.

Tammakkolampi aukeni yksinäisenä ja kauniina. Koko matkalla ei tullut vastaan muita retkeilijöitä. Leirin pystyttämisen jälkeen palkitsimme itsemme makkaranpaistolla lammen rannalla. Telkkäperhe uiskenteli lammella. Olimme odottaneet näkevämme enemmän vesilintuja. Makkarat kulutimme kävelemällä tuuliselle Kopsusjärvelle. Näky oli vaikuttava. Nattaset (Suku- ja Terävänattanen) siinsivät kynttiläkuusien yllä järven toisella puolella. Upeaa.

Tammakkolammen tulipaikka.

Varauskammin oven upea sarana täytyi kuvata.

Kylttiä oli joku upeasti tuunannut, ilmeisesti ollut lammella ongella ja saanut kalaakin. Mietin nimeä Tammakko...olisiko ollut ruotsinkielinen karttamerkitsijä tai muuten vaan tullut kirjoitusvirhe - olisiko ollut tarkoitus nimetä tammukaksi.

Tuulinen Kopsusjärvi

Tarkkaan katsoessa taustalla Nattaset. Kopsusjärvi yllätti koollaan.

Joutsenten töräytteli, Järripeipon lapin ääni sekä Eput saattelivat uneen tuulen heilutellessa telttakangasta. Toinen vaeltajapariskunta oli illan suussa tullut yöpymään varauskammiin. Rauhallista. Tämä UKK-puiston kulman ei ole niitä suosituimpia.

Tammakkolampi

Perjantai 18.6.2021

Aamulla sateen tuntua. Tästä syystä kokosimme teltan nopeaan tahtiin, ja saimmekin sen kuivana kasaan. Hyttysten hyökkäillessä innokkaina kimpussamme valmistimme aamiaisen, jonka nauttimisesta ei voi puhua, mutta saimme sen syötyä - ehkäpä siinä hyttysiäkin tuli nautittua. 

Kopsusoja.

Matka Kiilopäälle alkaa helpolla 6 km:n matkalla pitkin Kopsusjärventietä. Tämä tie, joka on oikeasti mönkkäriura, on aikoinaan saksalaisten sotilaiden rakentama huoltotie. Saksalaisten jättämiä jälkiä todellakin Lapissa löytyy edelleen. Kulkiessa voi ihailla tuntureita toisella puolella ja ikimetsää toisella puolella. Sää suosi kulkijaa, lämpötila noin 12 astetta. 

Saavuttuamme Ruijanpolulle tuntui kuin olisimme jo melkein perillä majoituksessa. Onneksi  saksalaiset eivät ole tätä polkua raivanneet ja tuhonneet vanhoja, historiallisia merkkejä. Polku on aina yhtä ihastuttava - kulki sitä sitten hiihtäen, lumikengillä tai ihan vain kävellen. Pari pyöräilijääkin nähtiin, mutta onneksi itse olimme silloin tauolla. Heille Ruijanpolku ei mukavana auennut, joutuivat taluttamaan painavia sähköpyöriä, koska pitkospuut olivat niin huonossa kunnossa.

Ruijanpolun pitkospuut ovat hälyttävän huonossa kunnossa. Uudemmissa laudoituksissa oli lautoja irti -melkein lensin syvään ojaan siitä syystä.

Miehenikin nöyrtyi Ruijanpolulla ottamaan Freetä avuksi hyttysten torjuntaan. Someystäväni Visaveikko@visaveikko neuvoi ostamaan tehokasta Offin Teho suihketta. Täytyy ostaa sitä ja kokeilla - hänen neuvoihin luotan, vaikuttaa niin iloiselta kuvissa eikä hyttyset näytä vaivaavan.

Kiilopäälle saavuimme n. klo 16.30 rankkasateessa. Sivakkaojalla oli pakko jo sadeviitta suojaksi vetää. Huomasin myös, että kasvomaskit ovat oiva suoja kasvoilla hyttysiä vastaan ja jotenkuten niiden alla voi hengittääkin. Onhan niihin jo joutunut tottumaan.

Partioaitan retkiruokaa. Tämän maun lisäksi maistoimme Tikka Masalaa - todella maukasta.

Kiilopään Tunturikeskuksessa nautimme hyvässä seurassa erinomaiset pizzat. Tapasimme ruokalassa jo usealta vuodelta tutut Kiilopään kävijät. Heillä todellakin on kokemusta paikasta ja huomattavasti pidemmältä aikaa kuin meiltä. Tosin sekin tuo tuskaa, kun muistaa, miten erilainen paikka oli ennen. Nyt tästä on tullut enemmän kaupallinen kohde - toivottavasti eivät kuitenkaan täysin unohda paikan alkuperäistä ideaa eli luonnossa rauhallista liikkumista.

Katsastin nukkumaan mennessä aktiivisuusrannekkeen askeleet, ilokseni huomasin määräksi 32934. Ihana päivä takana ja olipa mahtava minivaellus. Mitään en muuttaisi. Myötätuntoa tunsin etelä-Suomessa olijoita kohtaan, jotka helteessä yrittävät selviytyä. 

Ihmettelin myös illalla, miten jotkut viitsivät perustaa camping-alueen keskelle Mannerheimintietä. Siinä helteessä on varmasti hirveää. Täällä olisi paljon mukavampaa ja jos haluaa mieltä osoittaa voi leiriytyä keskelle Ruijanpolkua ja estää sähköpyörien kulun - jos näkee sen monimuotoista luontoa uhkaavan. Tosin täällä täytyy itse noutaa juomavesi, tehdä ruoka, torjua itikat eikä ole Bajamajoja. Mutta tilaa, luontoa ja elävää musiikkia (ainakin Järripeipon laulua) löytyy.

Lauantai 19.6.2021

Aamulla aikaa meni kohtuullisesti kuvien katseluun ja blogin kirjoittamiseen. Rauhallinen päivän aloitus tulikin tarpeeseen.Aurinko paistoi ja lämpötila noin 14 astetta. Ideaalinen sää retkeilyyn. Tällä lomalla on kerrankin meitä säät suosineet. Välillä näinkin. Edellinen viikko Lapissa olisi ollut tappavan helteinen eikä retkille olisi voinut mennä ollenkaan.

Puolen päivän aikaan viimeinkin lähdimme retkelle tavoitteena nähdä keräkurmitsoita. Nousimme Kiiloselälle ja sen vierestä kurulle, joka on Kiilopään ja Niilanpään tuntumassa. Matkalla kuuntelimme ja katselimme punakylkiratsasta - ei mitenkään huono soundi. Kapustarinnat tuntuvat jo melkoisen tavallisilta, ja niiden ääni sopii lappilaiseen karuun tunturiin.

Pidimme pitkiä taukoja kiikaroiden ja vain lepäillen. Kesäretkeily Lapissa on siitäkin syystä ihanaa, että ei todellakaan tarvitse miettiä hämärän tuloa. Hyttysiä ei ollenkaan. Kurussa oli vielä lunta, samoin jonkin verran varjoisilla tunturin rinteillä. 

Joissakin kohdin oli lähes ruskatunnelma, olisiko kevätruskaa.

Kiivetessämme Kiilopään huipulle Rautulammen puoleista rinnettä meidät palkittiin keräkurmitsan varoitusäänellä. Ja oli kuin olikin pari keräkurmitsaa, jotka päästivät meidät kohtalaisen lähelle kunnes lensivät Kiilopään yli. Tavoite saavutettu.

Kiilopään huippu oli kansoitettu jos minkä näköisillä ja tapaisilla itsensä huipulla kuvaajilla. Oli hauska seurata heidän asettelua ja kuvailua; oli hyppyä, peukutusta, parikuvaamista, kaverikuvia jne. Kiilopään huippu ei jätä ketään kylmäksi - ei meitäkään, vaikka olemme siellä lukuisia kertoja käyneet.

Päätimme naamioitua päiväturisteiksi ja lähdimme laskeutumaan porraspolkua alas. Hyvä valinta: aivan kuvaustasanteen kohdalla asettui kiirunapari meidän kuvattavaksi. Eivät säikkyneet meitä ollenkaan vaan kaikessa rauhassa tepsuttelivat kanervikolla. Olipa retki.

Tunturikeskuksessa olikin päivällisaika. Huomasimme suklaakakun jälkiruokana, joten jäimme päivälliselle. Hinta oli yllättävän edullinen 18,-/henkilö. Tosin oli vain yksi lämmin ruokavaihtoehto, mutta se oli maukasta kanaa, joten sopi meille.  Normaalisti hinta on 25,-/henkilö - tarkistimme netistä. Olisikohan vaihtopäivänä eli lauantaina edullisempi - täytyy selvitellä.

Kiilopään Tunturikeskuksen parkkipaikat ja tienvierustat täpötäynnä. Leirintäalue myös täyteen buukattu. Suomalaiset retkeilevät - hyvä niin.

Sunnuntai 20.6.2021

Sateinen aamu, lämpöä 12 astetta. Ruokaostosten tekoa Saariselälle - seuraavat neljä päivää etätöissä täällä. Mielenkiintoista.

Kuukkelin parkkipaikalle oli ilmestynyt kaksi isoa telttakatosta - kymmeniä pyöriä vuokrattavaksi. Pyörät ovat tulleet ryminällä näihin maisemiin ja jäädäkseen. Poluilla on varmaan nykyisin enemmän pyöriä kuin suksia. Pyöräilyä voi harrastaa vuoden ympäri. Itsenikin tekisi mieli pyöräilyä täällä kokeilla, mutta jätän talveen. Polut tasaisempia ja kaatuu lumeen. Paljon kuulemma pyöräilyonnettomuuksia kesäisin. Polkimet ovat matalalla ja osuvat juurakkoihin, kiviin ja kantoihin. 

Sade loppui iltapäivällä ja lähdimme tutkailemaan sopivaa reittiä seuraavaan aamuun. Teemme ennen työn alkua lenkin. Menimme Kiilopään rinnettä Luulammelle päin poroaidan kohdalle ja sieltä pientä polkua pitkin takaisin Kiilopäälle. Polku kulki suon ja tunturikoivikon läpi, mutta silti itikan itikkaa en nähnyt. Hyönteissyöjä linnutkin kovin korkealla lensivät hyönteisiä nappailemassa.

Lomaviikko näissä maisemissa oli upea. Jälleen kerran.