Etätyötä pohjoisessa - aviokonttori Kiilopäällä 21.6.-25.6.2021

 

Maanantai 21.6.2021

Kuuden aikoihin aamulla totesimme lämpötilan ulkona olevan 6 astetta ja pilvistä. Lenkkivaatteet päälle ja kohti Kiilopään rinteitä. Leirintäalue nukkui, telttoja viisi kappaletta, muuten matkailuautot täyttäneet alueen. Herättelimme lintuja tunturikoivikossa.

Sää oli juuri sopiva kävelyyn. Sumu peitti tunturien huiput. Sormet kohmeessa kuvasimme maisemia ja kiikaroimme lintuja. Onneksi jäimme tänne pohjoisen viileyteen. Etelässä oli ollut trooppinen yö - eivät varmaan nukkuneet niin hyvin kuin me. 

Olimme valinneet liian pitkän reitin, loppumatka meni lähes juosten. Tarkoitus oli kävellä 45 min, mutta yli tuntihan siinä kului. Onneksi ehdimme kuitenkin hyvissä ajoin "työpaikalle". Nettiyhteys toimi hyvin, perustimme keittiön pöydän ääreen aviokonttorimme. 

Aamiaisen aikoihin myös poro tuli ikkunan taakse ihmettelemään touhujamme. 

Huoneisto on yksiö, minkä johdosta joudumme tekemään järjestelyjä palaverien ajaksi. Ensimmäistä palaveriani varten puin villaisen alusasun, pipon päähän ja takin niskaan ja suuntasin ulos rappusille. Lämpötila oli ulkona jo noussut kymmeneen asteeseen, joten kyllähän siellä tarkeni. Rouvahenkilö kulki tiellä luurit korvilla ja piti selvästi kävellessä työpalaveria. 

Lounaan nautimme Kiilopään Tunturikeskuksen ravintolassa. Keittolounas maksaa 10,-/hlö sisältäen kolme vaihtoehtoa keitoksi, salaattipöydän, ruokajuomat, leivät ja kahvin. Ikkunasta seurasimme lounaan ajan perhettä, joka oli Kiilojoen toisella puolella tulilla vesisateessa pipoineen ja hanskoineen. Lapsilla ainakin tuntui olevan hauskaa. Suomi on pitkä maa, etelässä valittavat yli 30 asteen helteestä.

Töiden jälkeen ajoimme kaatosateessa Laanilan kulta-alueen läpi Kutturan tietä 16 km  kahvilaan, Kafea Gufihtar. Haaveilimme vesi kielellä hirvenlihapiirakoita. Edellisenä vuonna niitä löytyi, nyt ei; ongelmia leipomon tuotannossa. Harmin paikka. Onneksi kahvila on muutenkin käynnin arvoinen.

Vaikka päivät sitä samaa työsarkaa, on kuitenkin aamut ja illat erilaisia. Ja saunassa hoituu työpuhelut hyvin. Illalla sauna ja jos jaksamme voisi Suomi-Belgia EM jalkapallo-ottelun alkua katsella.

Tiistai 22.6.2021

Aamukuuden jälkeen raikkaassa säässä, 10 astetta, lähdimme Rajalatua pitkin vanhalle ampumaradalle.  Ampumaradalta oli kaikki vanhat rakenteet purettu, sinnekin varmaan aletaan tehdä jotain uutta harrastepaikkaa. 

Itäkairan prinsessa oli oikeassa, kun sanoi että polut ovat muuttuneet valtateiksi.

Suon reunalla häiritsimme taas valkovikloa, järripeippo oli myös jo heräillyt -tai nukkuukohan valoisissa öissä ollenkaan. Täytyihän sitä frisbee golfiakin kokeilla, kun löysimme maastosta yhden frisbeen. Pelin suosio näyttää olevan nousussa - sitäkin voi harrastaa Kiilopäällä. Frisbeen jätimme Tunturikeskukseen.

k

Hyvinvoinnin pyhätön eli uuden saunarakennuksen rakentaminen edistyy. Onneksi täällä ei ole hellettä, ei ole monellekaan harmi, että kylmäkylpylä Kuurakaltio on suljettu. 

Yön aikana "meidän" parkkipaikalle oli tullut 11 kajakin rypäs. Lapissa voi monenlaista harrastaa. Koko mökkikylä nukkui. Olikin ollut rauhaton yö. Lähihuoneistossa seurattiin tiiviisti ja täysillä Suomi-Belgia ottelua, joka loppui puolenyön aikoihin Suomen tappioon. Sitäkin täytyi varmaan vielä pihalla ruotia. Valoisat yöt valvottaa - eroa päivän valosta ei todellakaan erota koko yönä.

Aamukahviseuraa

Lounaalle mentäessä aurinko paistoi pitkästä aikaa. Lämpöäkin jo 17 astetta. Parkkipaikat ja tienvieret aina Sodankylän rajalle asti autoja täynnä. Uskomattoman paljon porukkaa. Aikanaan ajattelimme hankkivamme erämaan läheisyydestä ja rauhallisesta paikasta lomapaikan. Toisin kävi. Missään emme ole näin suuren joukon ympäröimänä - siis kotona tai mökillä.

Lounas ei ole enää mikään keittolounas. Kympin hintaan pääsi buffet-pöytään, jossa lämpiminä ruokina lasagne, jauhelihakiusaus, pinaatti- ja lohikeitto. Kohtuuhintaista. Eipä ihme, että ruokalassa ei juurikaan tyhjää pöytää näkynyt. Ravintolan kammi oli suljettuna, koska siellä on meneillään viikon kestävä "Rakastu retkeilyyn" - kurssi. Innokkaita osallistujia on kourallinen. Syövät aina lounasta samaan aikaan meidän kanssamme ja innostus välittyy.

Tällaisellä kurssilla en ole ollut, mutta rakastuin retkellä ja vieläpä Kiilopäällä. Tässä sitä nyt sitten ollaan.

Iltapäivä kului palaverien merkeissä. Vuorottelimme nurkkaa, jossa on hyvä pitää palavereita, joissa kamera auki. Voisihan taustan vaihtaa teamsin tarjoamiin, mutta lisää väriä saa ainakin oman tiimin palaveriin, kun näkee, missä kukin on tällä hetkellä. 

Töiden jälkeen lähdimme ajamaan Tankavaaran kultakylään ja sen lähellä sijaitsevaan Sompio taloon. Matkaa n. 25 km etelään nelostietä. Sompio-talossa olimme ainoat kävijät. Paikka oli aikaisemmin Koilliskairan luontokeskus. Luontokeskus siirrettiin Saariselälle, mikä onkin paljon toimivampi sijainti. Sompio-talo oli nopeasti kierretty, pääsylippu 5 euroa. Kuitenkin mielestäni käynnin arvoinen. Harmillista, kun eivät ole saaneet siihen kävijöitä vetävää toimintaa - rakennus on hieno ja upeat, merkityt polut kiertävät sen ympäristöä. Poluilla voi tutustua saksalaisten sodanaikaisiin rakennelmiin. 

Sompio-talon sisältä. Yläkerrassa auditorio, jossa pyöri UKK puisto-aiheinen filmi.

Kultakeskuksessa sitten olikin porukkaa. Kullankaivajat erottuvat kovin selkeästi turisteista. Nyt siellä valmistellaan viikonlopun suurta tapahtumaa: kullanhuuhdonnan Suomen mestaruus. Ympäristöön on rakennettu kaksi isoa majoitusrakennusta. 

Ilta kului majoituksessa möhiessä ja sadetta pidellessä.

Keskiviikko 23.6.2021

Lämpötila aamukuudelta pilvinen, lämpöä 7 astetta ja tuntuu viideltä. Raikkaassa säässä lähdimme siis Metsähallituksen majan kulmilta kohti Kiilopään rinnettä. Siellä kiertelimme vähän, jonka jälkeen lähdimme kiertämään 1 km:n mittaisen Vasapolun. Kyltit perheitä varten uusittu - jokaisen luimme ja totesimme ne hienoiksi. Kyllä niistä aikuinenkin oppii. Kiilopään läheisellä tulipaikalla/lasten leikkipaikalla seurailimme urpiaispariskunnan puuhastelua tunturikoivikossa.

Reitti Kiilopään huipulta on hyvässä kunnossa. Pyöräily tällä polulla on kielletty....

Tunturikeskuksen ravintolan lounas yllätti taas iloisesti - ainakin mieheni. Lämpimänä ruokana pyttipannua, jota pystyi vielä tuunaamaan lihapullilla. Näillä ruuilla jaksaa. 

Tapasimme Kiilopäällä myös pariskunnan, johon tutustuimme Suomunruoktulla Suomujoen rannalla edellisellä viikolla. He olivat tehneet 160 km:n vaelluksen. Puheissa välähti paikkojen nimiä Anterinmutka, Muorravaara, Vongoiva jne. Paikkoja, joista itse voi vaan haaveilla. Olivat tosi kovia vaeltajia. Respect.

Uutisista huomasimme, että eduskunta äänesti soten läpi. Tätä on vuosikymmeniä seurattu ja luulin tosiaankin pääseväni pois työelämästä ennen kuin tämän päivän näen. Toisin kävi.

Töiden jälkeen lähdimme poropolkua kiertämään, Tunturikeskuksesta 5,6 km pituinen. Reitti kulkee Ahopään rinnettä nousten yhdelle Ahopäiden huipuista lähelle Rumakurun reittiä. Sieltä se menee Kiilopään rinteen kautta Tunturikeskukseen. Maisemat ovat mahtavat eikä muita kulkijoita yllättävästi ollut. Yksi mies istuskeli maisemia ihailemassa Ahopään huipun tuntumassa.

Torstai 24.6.2021

Aamulenkki tehtiin Outaladun mökkiryppäälle päin. Siellä seurasimme Kuntopolun ja Rajalatua seuraten takaisin majoitukseen. Lenkin pituus hiukan yli 3 km. Lämpötila olikin yllättävästi noussut, tällä kertaa aamusta jo 9 astetta. Etelässä pyörivät hirvittävät ukkosmyrskyt eivät ole pohjoista saavuttaneet.

Yleensä minua käytetään painona, tällä kertaa toimin mittatikkuna. Todella mahtava ketolinna.

Matkan päästä tämän nähtyäni luulin tämän olevan rajattu rikospaikka. Tosiasiassa myrsky irrottanut sähköjohdon.

Kahdeksalta pääsimme nauttimaan Tunturikeskuksen aamiaista. Se olikin yllättävän hyvä - mieheni iloitsi erityisesti bratwursteista. Yllättävän hyvin oli aamiaisellakin yöpyjiä. 

Päivällisen hinta on 18,-/henkilö kesäaikaan. Huomautin henkilökunnalle, että Kiilopään nettisivuilla hintana on 25,-/henkilö. Vastaus oli lyhyesti: niin on. Ehkäpä tänne ei halutakaan liikaa syöjiä, henkilökuntaa on tosi vähän paikalla tällä hetkellä. 

Päivälliseksi nautimme poroburgerit. Miehestäni todella hyvät, itse pääosin kasvisruokaa nauttivana en ehkä osannut täysin arvostaa. Ja kun ne porotkin ovat meidän etäpäiviä ilahduttaneet.

Viimeinen palaveri ohi kahden jälkeen ja loma alkoi. Aurinko paistoi muuttaen sään shortsikeliksi. Pipot ja hanskat pakattiin kaappiin ja lähdimme ulos grillipaikalle, ensimmäisen kerran täällä ollessa, nauttimaan auringonpaisteessa lasilliset viiniä ennen loppusiivousta ja saunaa.

Perjantai 25.6.2021

Kotimatka alkoi seitsemän aikoihin. Aivan tyhjät tiet. Porot tekivät vähän väliä "elokapinat" ja tukkivat tien. Vaivalloisesti suostuivat lopulta siirtymään tien sivuun. Tällä matkalla on yllättävän paljon näkynytkin poroja - olisiko itikoiden vähäisyys tehnyt sen, että eivät ole vielä siirtyneet tuntureille.

Olimme suunnitelleet syövämme aamiaisen tuttuun tapaan Hotelli Sodankylässä, mutta eipä onnistunut. Se olisi pitänyt ilmoittaa etukäteen, joten tällä kertaa jäi väliin. Vähän kaiversi, mutta omapa vika. Rovaniemen jälkeen löysimme kivannäköisen kahvilan Restaurant Potkuriparkin. Saimme hyvää palvelua. Enää ei harmittanut, koska saimme ihanan aamiaisen. Erityisesti täytyy mainita lettu lakkahillolla ja kermavaahdolla. Sieltä sitten ostimme kaikenlaista muuta pikkusyötävää ja mökille matkamuistokäyttötavaraa.

Matka sujui nopeasti (15 h) - uusiin paikkoihin nelostiellä tutustuimme - kuten Juustoportin buffetlounas.

Ihana tulla kotiin. Illalla/yöllä naapuri oli järjestänyt meille elävää musiikkia - kuten Queen lauluja playbackinä - uudempia lauluja emme tunnistaneet, jotain räppiä.  Tuskin maltoimme nukkumaan. mennä.