Lumen odottelua Kiilopäällä 1.12-8.12.2018


Lauantai 1.12.2018
Portaat eivät houkuttele nousuun Kiilopään huipulle.
Lähdimme pienessä pakkasessa ja kovassa tuulessa aamupäivälennolla Ivaloon. Lentokentällä ei ollut ruuhkaa. Säätiedotus Lappiin ei ollut ulkoilun kannalta loistava, joten oli pakko pistäytyä kirjakaupassa. Yhdet kirjat eivät tulevalla viikolla riitä. Onneksi on tietenkin aina sähköinen kirjasto mukana.

Ivalon lentokenttä oli aivan jäinen, vettä satoi ja tuuli kovaa. Liukastellen saavuimme kentän sisälle - revi nyt tästä huumoria, no mustaa huumoria voi aina viljellä. Brittituristeja riitti ja lapset vaikuttivat innostuneilta ja aikuiset hermostuneilta. Bussi ajoi rauhallisesti, ohittaen jonkun rohkean aasialaisen, joka oli vuokrannut auton kentältä - tuulilasi huurussa ajeli n. neljääkymppiä kohti Saariselkää pää aivan tuulilasissa kiinni.



Oli ihana päästä mökille. Kaikki ennallaan. Välipalaa, uppoutumista dekkariin ja tuntemattomaan Kimiin Hotakaisen värikkäänä kertomuksena, päiväunia. Ulos ei tehnyt mieli; tuuli kolisteli nurkissa ja vesisade ropisi kattoon. Kylläpä nukutti, ei edes saunaa jaksanut lämmittää eli napsauttaa päälle.

Lumen syvyys pyöristettynä ylös 10 cm.

Sunnuntai 2.12.2018

Kahdeksan aikaan herätessämme oli vielä aivan pimeää ja niin käsittämättömän hiljaista, sade oli lakannut ja tuuli muuttunut kylmäksi viimaksi. Aamukahvia juodessa piti katsomani Muumit-sarjaa. Tietenkin televisio lakkasi toimimasta. Epäilin jo mieheni jäynää, mutta hän laittoikin Muumit netistä päälle, MTV Suomi.


Minuuttipuurojen ja kahvin jälkeen lähdimme hämyssä kohti Kiilopään päärakennusta. Busseja oli parkissa, mutta hiljaista. Muutamia kävelijöitä latupohjilla sauvoineen.  Ei mitään uutta  - onneksi. Valitimme television viasta, mutta antennin korjaaja luvattiin vasta maanantaiksi.

Ostimme kaakaota retkeä varten; sitä kun hiukan minttuviinalla terästää niin ei viima kovasti puraise.  Sipsutellen  nousimme jäistä tietä ylös mökille, nastakengät olisivat paremmat. Kokeilimme buutata televisiota ja se toimikin taas.


Kuva otettu n. klo 10.00

Ensimmäinen kissa, jonka kohtasin Kiilopäällä.
Ensimmäisenä retkipäivänä on päästävä Sivakkaojan laavulle. Tällä kertaa metsän halki kävellen ohuessa, rapisevassa lumikerroksessa. Metsän halki puiden välissä edestämme liihotteli iso teeri. Lupaavaa. Keb-housujen lumilukot toimivat hyvin, emme tarvinneet säärystimiä. Yksi kävelijä lumikengillä sekä hiihtäjä tulivat vastaan.
Peikkometsän puita hämärän rajamailla.



Sivakkaojan laavulla maistui minttukaakao ja leivät. Seuraksemme tuli ensin kuukkeli, ruokittuamme sitä, toi se neljä lajitoveriaan myös apajille. Yksinäinen talitintti haki oman osansa ruuasta. Kolea ilma pakotti meidät lähtemään mökille takaisin.

Varovaisesti kävellen menimme aluksi pitkin jäistä tulevaa latua, koukaten metsään ja sieltä Outaladun mökeille. Muutaman mökin edessä näkyi auto, ei ole sesonki päällä. Välillä minusta tuntui, että pyörimme ympyrää, vaikka mieheni käytti GPS:ää apuna. Signaalia ei näköjään tällä hetkellä häiritty ja tulimme täsmällisesti oikeaan kohtaan takaisin.

Kävely ohuessa lumipeitteessä oli helppoa kuin heinän teko.

Palatessamme mökille alkoi jo hämärtää, olihan jo auringonlaskun aika. Tänään aurinko nousi Saariselällä 11:11 ja 12:48 laski. Hyödynsimme "valoisan" ajan.

Uutisissa mainittiin, että televisiossa oli ollut maanlaajuista vikaa ja lapsilta jäänyt aamun piirrettyjä väliin - ja aikuisiltakin.


Iltakävelyllä päärakennukseen juttelimme kelistä paikallisen tuttavamme kanssa. Liukkaus tiellä oli aiheuttanut edellisenä päivänä poroja teuraalle kuljettaneen rekan kaatumisen. Viitisenkymmentä poroa vielä karkuteillä. Safariyrittäjät myös kovilla, koska lunta on niin vähän. Hän kertoi myös, että tulee valituksia asiakkailta yleensäkin keleistä, mm. miksi ei ole kolattu lunta laduille yms. Luonto hoitaa lumet laduille, kun on sen aika. Turha ihmisen puuttua.

Lumen syvyys 9 cm.

Maanantai 3.12.2018

Samanlainen ilma kuin edellisenä päivänä, muutama aste pakkasta ja kylmä viima. Sehän sopii.

Arvoimme hetken menemmekö Saariselälle vai metsään kävelemään. Retki metsässä voitti. Ahopään rinteitä kierrellen ja kaarrellen sekä siirtyen Kiilopään rinteille. Ylös emme nousseet. Onhan tiedossa, ja tuttua jo työelämästäkin, että huipulla tuulee ja tänään olisi ollut liian jäätävää.

Värikuvana otettu vaikka näyttää ihan muulra.

Opaskyltit neuvovat poroja lävistyksien hankinnassa. Suomeksi ja englanniksi ;)

Eläimiä ei näkynyt. Jonkin aikaa seurailimme tuoreita poron jälkiä, arvelimme sen tuntevan maaston ja valinneen parhaan reitin. Hyvä niin. Riekot ovat kadonneet - lautasille vai muuten vain? Niiden noitamaista käkätystä kaipaa.


Löysimme hyvän taukopaikan luonnonmuodostamin penkein. Ihmisen ei tarvitse mitään tänne tuoda. Luonto on valmis ottamaan retkeilijän vastaan. Muutama onnellisen näköinen retkeilijä tuli vastaan. Toiset löytävät sen parhaan kokemuksen viimasta, toiset lämmöstä. Onneksi me ihmiset olemme erilaisia.
Samalla hetkellä kun ihmettelimme lintujen poissaoloa, liiti korppipariskunta äänettömästi ylitsemme. Huomasi meidän vain pitävän taukoa ja olevan elossa, joten menivät pois.

Hyvä penkki.

Ja vaivaiskoivuinen drinkkipöytökin. 

Hyvää jumppaa tasapainotella jäisillä pitkospuilla. Vastaantulijoilla rapisi nastat kengissä.


Lopuksi lähdimme vielä Kiilopään piha-aluetta ja lähi"latua" kiertävää polkua  kiertämään. Joitain hiihtäjiä meni aivan jäisellä ladulla, vauhdin ottaminen potkuin ei oikein onnistunut vaan lykkivät sauvoilla vauhtia. Ei houkuttele.

Aurinko nousi Saariselällä klo 11:20 ja laski 12:40. Lumen syvyys 9 cm.

Tiistai 4.12.2018

Säässä ei muutosta edellisiin päiviin. Meitä ei houkutellut lähteä kolmatta päivää tallustelemaan ohueen lumikerrokseen viimaiseen ja kylmään metsään. Päätimme pitää ns. Saariselkä-päivän. Ski bussi lähti 10.25 Saariselälle 5,-/päivä periaatteella hop in-hop off. Teimme reissun pidemmän taktiikan mukaan eli kiertelimme Saariselän joka kolkan ja jäimme pois n.tunnin päästä tuulisella Kaunispään huipulla. Miten täällä on aina niin mahdottoman kylmää olipa vuodenaika mikä tahansa? Perinteiset munkit sekä Gluhweinia. Hiljaista.



Matkasimme Kaunispäältä kohti Saariselkää pitkin merkittyä reittiä pulkkamäen vierestä. Ylhäältä asti ei pulkalla voinut laskea johtuen vähäisestä lumesta. Jäiset rinteet, välillä oli pakko mennä metsän puolelle kävelemään. Rinteisiin rakennetaan koko ajan kovasti lisää lomahuoneistoja. Toivottavasti löytyy asiakkaita. Nyt ainakin siltä näyttää.
Pulkkaparkki huipulla.

Uutta asumusta pukkaa.
Brittiperheitä yhdenmukaisine haalareineen nauttivat pulkkamäestä. Varmaan vaikeaa seurata omaa perhettä, kun kaikki samoissa pukineissa. Täytyihän sitä itsekin pulkkamäkeä kokeilla.


Jatkoimme tutkimusmatkaamme Aurora-polulle. Se vie uudelle ohjelma-päivätuvalle mallia luxus. Rakennus sijaitsee ylhäällä rinteelle, toisesa osassa nykyaikainen ja kaikille avoin päivätupa ja toisessa 50 henkilön maksullinen vuokrattava tila. Upea.
Aurora-tupa.


Terassista aukeaa näkymä erämaahan.



Ohjelmatupa ikkunan takaa kuvattuna.

Aurora-rakennuksen ulkopuolella on tosi kesyjä lapintiaisia, melkein päälle tulivat. Kuukkeleilta oppineet kerjäämään ruokaa. Lähistöllä myös hieno tulipaikka.


Shoppailua Siula-kauppakeskuksessa sekä Partioaitassa. Ruokaostokset Kuukkelista; aivan ihanaa savupororieskaa, sitä täytyy yrittää kotona tehdä. 2 h vierähti mukavasti Panimo ravintolassa bussin lähtöä odotellen. Hieno päivä, mutta ei halvimmasta päästä.

Saariselkä on hienosti kohottanut kasvojaan. Uudet rakennukset ovat luontoon sopivia (poislukien Kaunispään etelärinteen hirvitykset - tarkoitan hotellin rakennuksia). On myös ymmärretty, että Levi ja Ruka ovat profiililtaan erilaisia ja porukka niissä pääosin eri tyyppistä. Täällä keskitytään luontomatkailuun ja elämyksiin. Biletys on sivuasia. 

Latuja ei juurikaan ollut. Ns. Parfyymilatu - eli Saariselkä -Laanihovi väli - on toiminnassa. Nimensä se on saanut iltapäivän rauhaisista parfyymintuoksuisista hiihtäjistä matkalla Laanihovin maankuuluihin monotansseihin. Legendaksi on muodostunut jo paikan kävijöiden motto: " monona sisään, stereona ulos". Itsekin olen kerran kurkistanut ovelta sisään ja hiihdellyt pois. Olenhan allerginen parfyymeille.

Aurinko nousi 11:31 ja laski 12:30. Lumen syvyys 9 cm.

Keskiviikko 5 12.2018

Pääsimme Puijon Ladun matkalle mukaan suuntana Siida, saamelaismuseo, Inari. MatkaPekka kuljettajana itse toimitusjohtaja Pekka kuljetti meitä turvallisesti pitkin liukasta ja lumista nelostietä. Inarin järvi ei ollut vielä edes jäässä. Minua pelotti niin, että vatsanpohjaan koski.

Museo oli mielenkiintoinen kertoen saamen kulttuurista ja Lapin neljästä vuodenajasta. Museon kauppa on tosi tasokas, kotimaista käsityötä ja laadukas teemoihin sopiva kirjavalikoima. Ostimme vain cd:n, Ylva - saamenkielistä.
Siida

Karhun tassu ja jälki hiekassa. 

Uusi aika kohtasi vanhan, museokuva.

Tämä voisi olla jonkun dekkarin kansikuva ja Nordic Noiria. On kuitenkin taidevalokuva vaihtuvasta näyttelystä, Hämärän salaisuudet -Marja Helander.
Eväshetki Siidan pihalla.

Siidasta matkamuistokauppaan Näkkäläjärvi nimeltään, joka sijaitsee aivan Inari järven rannalla. Sieltä mukaan tarttui pakurisaippuaa ja mökille lämpömittari. Sieltä matka jatkui Kaunispään näköalakahvioon. Suosittelimme gluhweiniä ja sitä tuntui menevän. Saariselkä sightseeingin kautta takaisin mökille. Mukavia ihmisiä matkakavereina - samanhenkisiä. Kannatti lähteä.

MatkaPekka kuljettaa latulaisia.

Ihanaa tulla takaisin ja huomata, että lunta oli satanut ja sataa edelleen.

Saunan jälkeen menimme päivälliselle Kiilopään ravintolaan. Pääruokina kanaa ja lohta. Iloinen yllätys oli Maurin tulo Kiilopäälle. Ei kuulemma malta olla poissa - ja hyvä niin.

Uutisissa pääaiheina olleet ulkomaalaisten hyökkäykset bussinkuljettajien kimppuun ja lasten raiskaukset Oulussa. Myös tuhkarokkorokotukset puhututtavat.

Aurinko nousi 11:47 ja laski 12.14 Saariselällä, Inarissa aurinko nousee seuraavan kerran 11.1.2019, edellisen kerran laskenut 1.12.2018.

Lumen syvyys 8 cm.

Torstai 6.12.2018 

Vihdoinkin pääsimme hiihtämään. Lähdimme hämärässä n. 10.30 metsän halki kohti Sivakkaojaa, sieltä suunnistimme ruijanpolulle määränpäänä Kopsusjärventien laavu. Uusi kohde meille. Avasimme eilen viimeksi hiihdettyä latua. Perässämme tuli kaksi Puijon ladun geokätköjen saalistajaa.


Latua oli mukava mennä, leppoisaa menoa helpossa maastossa. Suon ylitys oli hiukka haastava; sukset meinasivat luistaa avoveteen liukkailta, vähälumisilta pitkospuilta. Erämaa on rauhallinen, välillä taustalla kuului tohkeilevien huskien innokas haukunta. Yrittäjätkin varmaan tyytyväisiä, kun lumi vihdoinkin satoi korjaamaan taseet. Edellisenä päivänä hiihtäjät olivat nähneet monta riekkoa. Toiveikkaina tarkkailimme matkalla ympäristöä, mutta onni ei meitä potkaissut. Vuosiin emme ole nähneet riekkoja kuin täytettyinä, ravintolan ruokalistoiltakin ne ovat kadonneet.

Tietenkin hiukan eksyimme, menimme risteyspaikan ohi ja juuri sinne märkään suoalueeseen, josta meitä varoitettiin. Onneksi melko pian huomasimme, ja lähdimme oikaisemaan oikealle ladulle. Yritin noudattaa mieheni ohjetta: "tule mättäältä mättäälle hyppien, niiden välissä on avovettä." Tosi helppoa hyppiä suksilla. Onneksi lopulta löysimme laavun. Matkaa tässä vaiheessa 9,1 km. Eväät maistuivat.



Geokätköilijät löysivät nopeasti laavun kätkön. Lainasivat minulle otsalampun. He menivät vielä hakemaan toista kätköä, me lähdimme kotia kohti. Tuntui tosi kevyeltä mennä pitkin avattua hyväkuntoista latua.


Muotkan maja - Niilanpää ladulla valitsimme menon Muotkan majan kautta. Siinä vaiheessa pohjoiselle taivaalle oli jo ensimmäinen tähti syttynyt, hämärsi. Lähes jo pimeässä saavuimme majalle, jatkoimme suoraan matkaa valaistulle ladulle. Jaloissa alkoi jo tuntua matkan teko. Rajaladulla nöyrryimme ja laitoimme otsalampun.

Oli ihanaa päästä mökille riisisuklaan kimppuun. Matkan pituus n. 23 km, suurin osa luonnonlatua.




Hieno reissu. Aurinko ei enää tänään noussut.

Kymmenen aikoihin menimme vielä tähyilemään revontulia, vaikka revontulia ennustava sivu luokitteli todennäköisyyden kolmeksi asteikolla 1-7; numero seitsemän todennäköisin. Meidät palkitsi hieno ilma ja upea tähtitaivas. "Luojan luomaa luontoa parantaa ei vois." Täydellistä.

Lumen syvyys 14 cm.


Perjantai 7.12.2018

Verkkainen aamu - hyvä niin. Pakkasta -12 astetta.

Yhdentoista aikoihin pääsimme vasta matkaan. Valaistua latua kohti Kakslauttasta. Laduille riitti hiihtäjiä. Liioiteltua tosin kutsua uria laduiksi. Latupohjat tehty ja niitä pitkin sitten mentiin vaihtelevilla tyyleillä. Hiihtohame olisi ollut tarpeellinen sen verran kylmältä tuntui reisissä. Säärystimet lämmittivät nilkkoja.

Kiilo-ojan reunaa.

Kakslauttasesta jatkoimme valaistua latua Tieva-tuvan ja Muotkan majan ohi. Siirryimme luonnonladulle voimalinjojen alle hiihtämään, lähellä Sivakkaojaa. Tutkimme metsään ilmestyneitä mökkejä; siellähän on lähes mökkikylä. Metsähallitus on myös kaavoittanut lisää tontteja, mutta eipä ole ostajia löytynyt. Ilmeisesti sinne halutaan myös lomayrittäjiä. Ei mene varmaankaan kauan, kun Kiilopään tien varret Kakslauttasesta Kiilopäälle ovat kokonaan rakennetut.
Kakslauttasen kohdalla "ladut" varpuisia.

Ruijanpolkua pitkin hiihdimme takaisin tutulle mökkiladulle. Matkaa kertyi kaikkine mutkineen ja harhailuineen 18 km. Hieno talvinen ilma. Loppumatkasta jo hämärsi.


Illalla lähdimme vielä päärakennukseen katsomaan olisiko iltaohjelmaa, usein perjantaisin on ollut se paras ohjelma. Ei ollut. Kiilopäällä ei ole enää pääopasta, vaan tällä viikolla maanantaina aloitti liikuntapalvelupäällikö. Ymmärrettävästä syystä ei ole vielä tehtäviensä tasalla. Ilmoitustaulla luki, että vaihtuvaa ohjelmaa, onhan sen puuttuminenkin vaihtelua.

Puijon, Joensuun ja Turun Latu-yhdistykset viettivät viimeistä iltaa. Kun he lähtivät ravintolasta oli se täyttynyt vilkkaasta ja kovaäänisestä espanjan kielisestä puheesta.

Lumen syvyys 14 cm

Lauantai 8.12 2018

Lunta lisää ja muutama aste pakkasta. Kiirehdimme aamiaiselle, joka oli alkanut jo poikkeuksellisesti klo 7.00, koska latulaisten bussit olivat lähdössä pilkkopimeässä ajamaan jo aikaisin kohti etelää. Aamiainen ei ole enää entisensä; kevätkääryleitä, croissanteja, etelän hedelmiä, rahkaa. Suomalaiset hyvät raaka-aineet loistivat poissaolollaan. Jopa keksit olivat ulkomailta tuotuja. En nyt haluaisi antaa vaikutelmaa itsestäni mielensäpahoittajana.

Aamiaisen jälkeen metsään luonnonladulle hiihtämään. Sivakkaojalta hiihdimme kohti valaistua latua. No - hiihtäminen on liioiteltu verbi. Puikkelehdimme kuhmuraista alustaa suksilla tallustellen. Todella huono latu. Menimme luonnonladulle takaisin ja pienen kierroksen jälkeen valaistua pitkin Rajaladulle. Loppumatkassa ilma oli lämmennyt niin paljon, että lumi pakkautui suksien pohjiin.




Mökin siivouksen jälkeen pizzalle ravintolaan. Oikeesti - pizzaakin saa Kiilopäältä ja hyvää. Nimet ovat sentään lappilaisia: Köngäs ja Gielas (niemeke, pitkä ja kapea selänne) olivat meidän valinnat.
Näistä pizzoista kohistaan ihan etelä- Suomea myöten.

Eskelisen Lapin Linjat kuljettivat meidät tutun kuskimme kera turvallisesti huonossa säässä lentoasemalle. Hyvää palvelua. Lento oli myöhässä puoli tuntia Helsingin "lumisateen" vuoksi; ei sitä enää meidän  saapuessa ollut.

Ihana olla kotona. Lumen syvyys 0 cm ja 2 plussa-astetta vesisateen kera.

1 kommentti: