Aurinkokävelyllä marraskuisessa Leivonmäen kansallispuistossa 24.11.2018

Lauantai 24.11.2018

Lähdimme aamulla seitsemän aikoihin ajamaan kohti Jyväskylää ja sen läheisyydessä sijaitsevaa Leivonmäen kansallispuistoa. Upea täysikuu valaisi matkaamme. Heinolan korkeudella tiet muuttuivat kuuraisiksi ja liukkaiksi, mutta onneksi päivä alkoi jo valkenemaan. Lisäjännitystä matkaan toivat innostuneet, oranssipukuiset metsästäjät poukkoilemassa tien varsilla. Väkisinkin tuli mieleen, että jostain voi tielle puikahtaa vauhkoontunut hirvi pakenemassa henkensä edestä.

Aamiaisen nautimme ABC Joutsassa. Viihtyisä paikka, ei uskoisi nimestä. Aurinko nousi juuri valaisten järven ja kimallellen kuuraisissa puissa.

Aamiainen maksoi 6,90. Tästä on jo poistunut paistettu kananmuna. Todellinen rekkakuskin aamun aloitus.

Maisema ABC Joutsan pihalta.

Mieheni halusi välttämättä kuvata uudenmallisen "peltipoliisin".

Puoli yhdentoista maissa pääsimme luontoon. Nastakengät olivat taas paikallaan. Kuurainen rahkasammal rapisi allamme, männyistä tippui jääkiteitä niiden sulaessa auringon lämmittämänä. Tikkoja riitti matkallamme. Maisema oli männikköä vaihdellen suota, järviä ja harjuja. Oman erikoisuutensa toivat jyrkkärinteiset isot kuopat harjujen keskellä, supat. Suppa syntyi, kun hiekkaan kaivautunut jäälohkare suli.

Suppa

Lähellä järveä, suon laidalla meitä ilahdutti komea palokärki. Sitä ei voi olla tunnistamatta. Hetken aikaa se lenteli edellämme puusta puuhun häviten lopulta männikköön. Harvinainen näky. Kiikarit eivät olleet mukana, koska päättelimme väärin, että lintuja ei ole. Korppikin kävi moikkailemassa.

Joutsniemen laavu

Taukoa pidimme hienon harjun päässä järven rannalla. Korkea harju muodostaa kapean niemen.

Lohileivät ja mustaherukkamehu maistuivat.

Saimme kulkea rauhassa, koiria ihmisineen tuli jonkin verran vastaan. Hienoa mäntymetsää; oli helppoa nähdä metsä puilta. Teimme mäyränkierroksen lisukkeilla eli Joutsniemi tuli lisänä - onneksi.

Toinen eväspaikka, Lintuniemen laavu. Nälkä ei ollut, mutta ihan vain elämyksen vuoksi.

Suppilovahveroita ei ollut, mutta ei juuri kuusikkoakaan. Todella hieno päivä, retken pituus n. 9,8 km. Tänne haluaisi tulla uudelleen. Lampia niin paljon, että keväällä varmaan mahtavasti lintuja.

Erityisesti ilahdutti ruotsin kieli kylteissä. Varmaankin Metsähallituksen uusiessa kyltit korvaavat ruotsin kielen venäjällä. Toivottavasti muistaisivat Suomen olevan kaksikielinen maa, ja toinen kieli on ruotsi.

Reittimme näkyy oranssisena

Jyväskylässä yövyimme Scandic Stationissa, saimme rauhallisen ja viihtyisän huoneen. Ruokailupaikkasuunnitelmat menivät uusiksi, koska niin moni paikka täynnä. Söimme pizzat hyvän punaviinin siivittämänä Bella Romassa. Itse asiassa olikin tosi hyvä juttu; rentoa meininkiä, maukasta ruokaa ja sympaattinen, nuori henkilökunta. Mieheni piti päästä vielä maistamaan Teerenpelin olutta. Uni tulikin jo Midsommerin ensimmäisen murhan tietämillä.

Sunnuntai 25.11.2018

Hyvin nukutun yön jälkeen aamiainen maistui. Sen jälkeen kaupungille kävelemään ja Keski-Suomen luontomuseoon. Sinne olikin vapaa pääsy. Museo on pieni, mutta mielenkiintoinen. Se sijaitsee harjulla Vesilinna nimisessä rakennuksessa. Kiipesimme näköalatorniinkiin ja ihailimme veden ympäröimää Jyväskylää. Vesilinnassa on 3 miljoonaa litraa vettä.

Kuvasin hirven sen ajankohtaisuuden vuoksi. 

Tutustuimme myös Vaajakosken vanhaan tehdasalueeseen. Vesivoimalaitos on edelleen toiminnassa. Naissaaren alue on virkistysalue, jossa voi tutustua monenlaiseen arkkitehtuuriin - ja shoppaillakin.