Juhannusviikko 14.6.-21.6.2014



Lauantai

Lähdimme ajamaan etelästä kohti Kiilopäätä klo 5.11. Aamu oli kaunis, lämpöä 13 astetta ja puolipilvistä. Ensimmäinen taukopaikka oli  Vaajakoski, lämpöä enää 9 astetta ja todella kova tuuli ja sateista. Matka sujui mukavasti vuorotellen ajaen, perillä 19.15. Ajoa n. 1100 km. Taas niin uskomattoman kaunista. Saatuamme tavarat sisään ja omat tavarat esiin, laitoimme saunan päälle ja lähdimme ulos. Puolipilvistä, lämpöä 7 astetta. Lähdimme 3 km luontopolulle hiljaa kävellen ja lintujen laulua kuunnellen. Olo tuntui mitä parhaimmalta,  jännityksen odotus tulevasta viikosta; mitä tulisimme kokemaan ja näkemään. Erämaassa kaikki tapahtumat saavat suuren merkityksen, koska siellä on aikaa pysähtyä ajattelemaan ja kuuntelemaan.

Sunnuntai

Aamu aukesi sateisena n.7 astetta, haimme Kiilopään päärakennuksessa aamiaisleivät ja aloittelimme päivän kaikessa rauhassa.

Lähdimme klo 12.00 kohti Rautulampea.
Aloittaessamme nousun Niilanpäälle alkoi sataa rakeita lämpötilan ollessa 7 astetta.  Nauratti jo meidän kesälomat; sadetta, kylmää tuulta, mutta kuitenkin tosi hienossa ympäristössä. Porokämpän kohdalla aurinko jo paistoi ja joimmekin tunturin rinteellä kahvit suklaan kera. Sitä ennen oli jo Kiiruna viihdyttänyt meitä. Jatkoimme matkaa nauttien tuntureista ilman hyttysiä. Rinteillä oli siellä täällä lunta, korppi lenteli yläpuolellamme. Matkan varrella Rautupään ja Niilanpään välillä on hieno kuru, jota emme olleet kesällä aikaisemmin nähneet. Lähdimme nousemaan kohti Rautupäätä tuulen yltyessä tosi kovaksi, ja kohta alkoikin kova rankkasade. Lähdimme kurun reunaa pitkin kohti Luulampea. Sade oli kovaa ja ukonilman uhka yllä.

Sade loppui ja jäimme eväitä syömään ihanaan paikkaan ihaillen lumista kurunpohjaa. Matkalla Luulammelle näimme petojen jälkeen jättäneitä tuoreita luita sekä petojen kaatamia pikkupuita, järsimiä koivunrunkoja ja revittyjä kantoja. Aika jännittävää. Nousimme Kiilopään huipulle poroaidan vasemmalta puolelta auringon paisteessa. Samaan aikaan nousua tekivät äiti ja kolme lasta, taisivat olla kaikki alle kouluikäisiä. Vanhin lapsista, tytär, oli kovin puhelias ja odotti kovasti seuraavana päivänä ohjelmassa olevaa Geo catching-tapahtumaa. Puhui siitä aarteenetsintänä.

Ihanaa päästä omaan paikkaan, sauna päälle, punaviiniä hyvän ruuan kera. Alkoi valmistautuminen seuraavana päivän alkavalle kolmen vuorokauden vaellukselle lähtöpaikkana Luton silta. Sääennuste hiukan jännitti.

Maanantai

Aamu valkeni räntäsateisena, tosin vaihtui välillä raekuuroksi. Lämpötila kuitenkin jopa 6 astetta.

Lähdimme ajamaan lumisateessa 4 asteessa n  klo 11.30 kohti Saariselkää. Vitsit vähissä. Lämpötila aleni 2 asteeseen, auton lämpömittari varoitti liukkaasta.

Kävimme Saariselän Partioaitassa ostamassa kiikarin, kompassin sekä eristävät makuualustat. Palvelu edelleen hyvää ja asiantuntevaa. Ilmakin hiukan parani eli 5 astetta lämpöä ja lumisade lakkasi.

Matkalla Raja-Jooseppiin räntää sateli ja yritimme pitää mielialaa korkealla. Rajalla sade lakkasikin ja kävimme tutustumassa Raja-Joosepin asumuksiin. Elämäntarina hakee veroistaan. Sieltä ajoimme Luttojoelle, jonne jätimme automme. Siltaa pitkin UKK-puistoon ja seikkailu voi alkaa. Aika pian huomasimme, että itseleivottu retkileipä (Hudson Bay Bread) ja makkarat olivat unohtuneet mökille. Lähdimme kuitenkin liian kiireesti ja loppuun asti ajattelematta. Aika pian huomasimme myös, että kesä ei tule näyttämään parhaimpia puoliaan. Keiton keitimme vielä poutasäässä, mutta sen jälkeen alkoi sade, joka muuttui aika nopeasti räntäsateeksi.

 

Matkalla näkyi paljon lintuja. Erikoisinta oli kirkkaankeltainen lintu, jolla tumma pää (myöhemmin totesimme keltavästäräkiksi?). Järripeippoja oli siellä täällä. Metsästä tuli mieleen kelohonkatehdas tai paremminkin niiden hautausmaa.

Kiertämälaavulla olimme jo aivan jäässä. Siellä tapasimme mukavan, paljon vaeltaneen pariskunnan. He kertoivat, että autiotupa on noin 5 km päässä ja päätimme mennä sinne yöksi. Matka osoittautui paljon pidemmäksi, mutta meni joutuisasti, koska maasto oli helppokulkuista, myös kylmä ja nälkä jouduttivat matkaa.  Laavun ja autiotuvan välillä oli kaksi hienoa tulipaikkaa:  Karhupalon ja Hangasojan tulipaikat, joiden varrella olisi voinut yöpyä.  Kiertämäjärven autiotuvalla, Ylemmän kiertämäjärven rannalla, laitoimme heti tulet ja keitimme ruuan. Lämmittelimme ja sillä aikaa maa muuttui valkoiseksi. Tuttu pariskunta edelliseltä laavulta saapui juuri, kun olimme jo syöneet. He neuvoivat, että alueen parhaimmat sääennusteet löytyvät sivulta: yr.no .  Ennuste ei  luvannut parempaa säätä kuin Ilmatieteen laitos vaan päinvastoin, tarkemmin lunta ja jääsadetta lupaili. Jäimme yöpymään samaisen pariskunnan sekä yhden retkeilijän kanssa samaan tupaan. Onneksi.

Tiistai

Aamu aukeni aurinkoisena. Yöllä olin heräillyt jo kolmen aikaan, kun aurinko alkoi paistamaan järven toiselle puolella olevan vaaran rinteille. Unohtumaton näky, lumiset puut ja maa valkoisena ja aurinko kirkkaana keskellä yötä. Harmikseni en löytänyt kameraa enkä halunnut herättää miestäni.

Nukahdin uudelleen ja heräsin, kun minulle tarjottiin kahvit vuoteeseen. Mikä täällä ollessa. Aamiaisen jälkeen tutkimme karttaa. Oli kaunista, tuntureita lumen peitossa ja kirkas järvi. Ei hyttysiä. Päädyimme lähtemään Ylä-lompolon järvelle ja rajavyöhykettä seuraten pyörätietä Luttojoen sillalle. Lämpötila n. 2 astetta ja plussalla kuitenkin. Matka eteni joutuisasti kauniissa maisemissa. Mainittavaa matkalta erämaan hiljaisuus, eläinten jälkiä, lintuja ja kauniit maisemat. Ilma lämpeni.  Pidimme tauon Ahmajoen tulipaikalla.

Oli yllättävän hyvä ilma taittaa matkaa. Yllättäen näimme tilhin puunlatvassa. Taukoa pitäessä ruokaa syöden Aurajänkän reunalla säpsähdimme pöllön huhuiluun. Kävellessämme kaunis sinirinta, Lapin satakieli ja maakuntalintu, ilahdutti meitä laulullaan.

Itärajan läheisyydessä löytyi paljon mielenkiintoisia jälkiä, joita innolla kuvasimme. Epäilemme suden ainakin pyörineen samoissa maisemissa meidän kanssamme. Venäjän ja Suomen välinen raja on merkitty maastossa puihin kiinnitetyissä keltaisilla rajavyöhykenauhoilla.

Takaisin mökillä illan suussa ja tyytyväisinä ratkaisuun kuultuamme, että 50 vuotta sitten ollut tähän aikaan vuodesta näin kylmää.

Keskiviikko

Tämä pääkallo oli liian tuore mukaan otettavaksi. Todella pahanhajuinen. Onneksi löysimme myöhemmin luonnollisesti irronneen sarven.





Suuntasimme aamulla Niilanpäälle ja sieltä Terävänkivenpäälle. Kauniit tunturimaisemat. Niilanpäälle noustessa rinteellä oli ruskeita, pitkänokkaisia lintuja, jotka huusivat varoitushuutojaan ja suojelivat pesäänsä - kapustarintoja. Terävänkivenpäälle oli yllättävän helppoa nousta, ja maisemat huipulla hakevat veroistaan.

Kapustarinta

Matkalla näimme jonkin pedon tappaman poron. Se löytyi seuraamalla irtirevittyjä karvoja, vähitellen hajua seuraten,sitten löytyi luita ja lopulta pääkallo. Sunnuntaina näkemämme korpit olivat juuri sen yläpuolelle lennelleet. Muutenkin ison pedon jälkiä, sekä jalanjälkiä että jätöksiä selvästi näkyvissä. Välillä kuljimme lilaa variksenmarjojen kukittamaa mattoa pitkin. Näitä hetkiä varten Lappiin kannattaa tulla.

Huipulta josta otin videon, otimme suunnan Sivakkaojalle. Luonto oli suurimmaksi osaksi tunturikoivikkoa. Löysimme muutaman korvasienenkin. Sivakkaojalla maistui grillatut makkarat.

Gyromitra esculenta





Ruijanpolkua

Kiilopäälle tulimme Ruijanpolkua pitkin. Sää oli koko päivän yllättävän hyvä, lämpöä n. 7 astetta ja jopa aurinko näyttäytyi loppumatkalla.


Jos haluaa Kiilopäältä tehdä päiväretken, olla luonnon keskellä erämaassa ja nähdä tuntureita joka suuntaan, on tämä todella suositeltava reitti.

Torstai

Huonosti nukutun yön jälkeen heräsimme flunssaisina räntäsateeseen. Aamiaisen jälkeen lähdimme Saariselälle kauppoihin ja kävimme myös munkkikahveilla Kaunispään huipulla. Huomasimme, että voimat eivät riitä vaeltamiseen. Lähdimme Koilliskairan luontokeskukseen. Ystävällinen henkilökunta otti meidät vastaan. Katsoimme filmin Koilliskairasta. Kuulimme siellä, että luontopolulla voi nähdä ja kuulla hiiripöllön, jolla on pesä lähettyvillä. Henkilökunta kertoi myös, että eilen aamulla oli vaeltaja nähnyt karhun seitsemän aikoihin aamulla  Pikku-Tankavaaran rinteellä. He kertoivat, että noin 2-vuotias karhu on alkanut asustella alueella. Myös  Vuotson kanavan rantahietikolle oli karhu jälkensä painanut. Kiehtovaa.

Illalla saimme kotoa tiedon, että kissamme oli saanut neljä poikasta. Niin ne lapset kasvavat.

Perjantai

Heräsimme juhannusaaton räntäsateeseen. Päätimme kuitenkin tehdä kävelylenkin luontoon. En osaa kuvitella, miten olisi voinut enää huonompi ilma olla. Suunnistimme Latvakurulle katsomaan hienoa tulipaikkaa ja kotaa. Lintuja näki matkan varrella, kuukkelipariskunta kävi meitä tervehtimässä. Riekkonaaras tepasteli muutaman  metrin päästä. Isoja jalanjälkiä kuvailimme myös, olisiko taas joku uhkarohkea kontio pyörimässä lähellä Ahopäätä. Kahvit Latvakurussa ja litimärkinä räntäsateessa mökille saunaan.

Tämän viikon turhin tavara on ollut hyttyskarkote, toisen palkinnon saa aurinkolasit ja kolmannen palkinnon hellehattu.

Päivällinen Kiilopään ravintolassa maistui. Katsoimme jäätävässä sateessa kokon sytyttämisen - onnistui. Kuulimme, että keväällä oli karhu jouduttu kaatamaan, koska oli pyörinyt liian lähellä asutuksia. Mietin, onkohan sama karhu, jonka jälkiä toukokuussa kuvasin Kakslauttasessa.



Lauantai

Lähdimme kohti etelää klo 9.00, lämpötila 1 aste ja plussalla. Satoi räntää. Matkalla ei ulkoilmassa mieli taukoja pitää. Vettä, räntää ja välillä aurinkokin näyttäytyi. Etelässä klo 23.00 ja 6 astetta lämpöä.