Tiistai 6.1.2015
Lentomme Ivaloon lähti hiukan myöhässä n. Klo 10.30 Kittilän kautta. Kone oli lähes täynnä -paljon japanilaisia menossa revontulien taikaa kokeilemaan. Tällä kertaa olimme ottaneet omat suksemme mukaan, Finnair veloitti suksipussista 15,-/suunta. Ivalossa puut olivat aivan paljaina lumesta, pakkasta 28 astetta. Saariselälle mentäessä sää lauhtui ja puut olivat kauniisti lumen peitossa. Eskelisen Lapin Linjat veloitti Kiilopäälle menosta 13,-/henkilö.
Kiilopäällä pakkasta oli 14 astetta ja todella kylmä tuuli. Laitoimme tavarat paikoilleen ja lähdimme käymään Kiilopään tunturikeskuksessa. Kaikki oli ennallaan, tutkailimme viikko-ohjelmat sekä päivällismenun. Uutta on keskiviikkoisin Lappi-menu, jonka hinta on 23 euroa.
Keskiviikko 7.1.2015
Heräsimme kellonsoittoon 8.00. Kaamos on vaikuttava. Pimeää ja sinistä ulkona. Lämpötila oli laskenut 8 asteeseen pakkasta. Aamiaisen jälkeen voitelimme sukset Terva -7-12 voiteella, joka toimi hyvin koko matkan.
Kävellessämme havaitsimme tumman, isokokoisen kanalinnun puun oksalla, valitettavasti emme lintua tunnistaneet. Tunturikeskuksessa kävimme tervehtimässä välinevuokraamossa Mauria. Hän oli lähdössä tämän päivän jälkeen lomalle ja tulee takaisin loppukuusta. Mauri lupaili ilman kirkastumista loppuviikosta ja revontulia - vihreitä ja punaisia. Yleensä Maurin ennustukset toteutuvat ja siksi päätimmekin loppuviikosta yöaikaan päivystää revontulia.siitä huolimatta, että virallinen sääennuste ei kirkkaita öitä vielä loppuviikkoon lupaile. Mauri kertoi myös revontulia näkyneen tänä vuonna paljon ja jo iltapäivisin puoli viiden aikaan.
Aloittelimme tyypillisellä ensimmäisen päivän hiihtoretkellä valaistua latua pitkin verkkaisesti hiihdellen.. Hiihdimme Muotkan majalle , jossa söimme ihanat, kanelisokeri munkit ja joimme kuumaa mehua. Muotkan majaan on tehty sisustusremontti parisen vuotta sitten. Ystävällinen palvelu ja viihtyisä ympäristö. Lähdettyämme majalta vastaamme "hiihti" lauma ulkomaalaisia, joilla oli hauskaa, mutta suuria vaikeuksia pysyä pystyssä. Taas näytti todellakin siltä, että skandinaavit ovat niitä, jotka ovat syntyneet sukset jalassa. Lähdimme majalta suunnilleen juuri samaan aikaan kun aurinko nousi ensimmäistä kertaa tänä vuonna eli klo 11.53 laskeakseen taas 12.39. Edellisen kerran noussut 5.12.2014.
Sivakkaojalla sytytimme tulet ja paistoimme makkarat, otimme lämmikettä ja joimme kahvit. Elämä todella tuntui ja tuntuu elämisen arvoiselta. Valkoisia hankia ja kaamoksen tunnelmaa en osaa sanoilla kuvata. Vaikuttavaa.
Majapaikassa lepäilime lueskellen ja sinistä hetkeä ihaillen. Seurasimme järkyttäviä uutisia Pariisista, jossa terroristit olivat hyökänneet lehden toimitukseen. Erämaan rauhassa uutiset tuntuivat epätodellisilta.
Torstai 8.1.2015
Heräilimme normiaikaan klo 8.00, pakkasta vain 5 astetta. Valitsimme suksien voiteluun saman voiteen kuin edellisenä päivänä.
Naureskelimme Anna Perhon kommenteille murtomaahiihdosta, ja kuinka sen harrastajan pitää olla kemisti, jotta saa sukset luistamaan ja pitoa niihin. Hän myös kirjoitti, että pitäisi olla kolmet erilaiset sukset. Kahden suksiparin voiteluun meni vajaa 5 min, sillä menemme useamman kymmenen kilometriä ja useita tunteja. Yhdellä suksiparilla per henkilö on vuosikymmenet hiihdelty. Fischerin classic sukset ovat palvelleet jo 13 vuotta ja pelkkää pitovoidetta niihin ostamisen jälkeen laitettu.
Pukeuduimme hiihtoasuihimme ja Perhon mukaan siis näytimme kristillisdemokraattisilta kunnallispoliitikoilta, mutta eipä tuo erämaassa haittaa. Ehkäpä petoeläimetkin kaihtavat kammottavaa näkyä.
Lähdimme ylittämään vielä hämärässä, kello jo 10.00, Ahopäätä. Sää oli mitä mainioin. Varovaisen laskun jälkeen siirryimme luonnonladulle, jonka avasin perässä hiihtävälle miehelleni. Luonnonladun jälkeen lähdimme sivakoimaan (verbi ehkä liioitellun nopea) Piispanojalle, jossa paistoimme makkarat. Katselimme kuukkeliperhettä, joka tuli meitä tervehtimään -muuten rauhallista.
Piispanojalta hiihdimme Rönkönlammelle. Paljon hiihtäjiä liikkeellä ja kaikilla näkyivät sukset hyvin luistavan. Upeampi keli ei voisi olla. Aurinko ei häikäissyt eikä tarvinnut pelätä ihon palamista.
Valaistua latua saavuimme Kiilopäälle, jossa palkitsimme itsemme hyvillä juomilla. Perho kertoi jättäneensä sukset valaistun ladunvarteen, emme nähneet niitä. Perholle tiedoksi: tunturissa on sääntö, että mitä sinne viet jaksat myös kuljettaa pois. Roskaaminen ja tavaroiden jättäminen ei ole sopivaa.
Lämpötila pysyi koko illan viidessä asteessa.
Perjantai 9.1.2015
Aamulla pakkasta majapaikkkamme ikkunan takana 7 astetta. Aamiaista nauttiessamme seurasimme Pariisin terroristijahtia ja panttivankidraamaa. Surullista.
Lähdimme matkaa edelleen noin kymmenen aikoihin ja samalla pitovoiteella kuin aikaisimpinakin päivinä. Pyrytti ja viima oli aika kova. Forecan mukaan pakkasta 10 astetta, mutta tuntuu lähes kahdeltakymmeneltä.
Päivän ohjelmana oli hiihto Saariselälle muonavarastoja täydentämään. Ahopään ylitys ei innostanut kelistä johtuen, joten lähdimme valaistua latua pitkin kohti Saariselkää. Metsän keskellä pyry ei tuntunut pahalta. Olin laittanut liikaa vaatteita päälle säätiedoista pelästyneenä. Olo oli koko ajan hiukan hutera ja vaikka vauhti ei ollut kova jouduin ponnistelemaan pysyäkseni mieheni vauhdissa -ja todellakin meno oli suhkot verkkaista. Tauolla Rönkönlammella otin yhden vaatekerroksen pois ja tämän jälkeen hiihto oli helpompaa.
Toista taukoa emme pitäneet, jotta ehtisimme hoitaa kauppa-asiat ja tulla takaisin 13.40 bussilla Kiilopäälle. Saariselkä tuntuu aina vilkkaalta paikalta Kiilopään jälkeen. Joka kerta sinne tullessani mietin, miten siellä viihtyisi kaiken hälyn ja kauppojen keskellä.
Suuntasimme Kuukkeliin tekemään ostoksia. Kassalla huomasin kaupan pyörivän silmissäni, ja jouduin menemään istumaan kaupan lattialle, jotta en pyörtyisi siihen paikkaan. Ystävällinen rouva tuli tuomaan minulle vichyä, auttoi kahvilaan istumaan, toi muutaman suklaan, paperipussin siihen hengittämistä varten. Pikkuhiljaa pyörrytys loppui, mutta se pelästytti. Auttajani kertoi, että sairaskohtauksen sattuessa lähin lääkäri on Ivalossa, mutta että ambulanssi tulee suhkot nopeasti. Jos tarvitaan kovin kiireesti ensiapua Palolaitoksen pelastustyöntekijät saadaan ensimmäisinä paikalle. Istuskelimme kahvilassa ostostemme kanssa ja olo oli vaisu. Jaksoin kävellä bussipysäkille, bussi tuli ajoissa, matka maksoi 4,70/hlö Kiilopäälle. Bussi oli pikavuoro Karasjoelta Rovaniemelle, poikkesi Kiilopäällä.
Ajatukset pyörivät koko ajan "kohtauksessani" ja etsin sille mielessäni syytä. Tein varmaan Lapin kulkijan alkeellisimmat virheet. Lähdin liikkeelle liian kevyen aamiaisen jälkeen ja hikoilustani huolimatta en juonut nestettä. Rönkönlammella pidimme vain hyvin lyhyen tauon kahvia juoden sekä söin puolikkaan leivän. Talvella pitää olla mukana lämmintä mehua, ja sitä pitää juoda säännöllisin väliajoin. Kyllä pelästyin.
Majapaikassa söin leipää ja join paljon vettä. Nukuinkin tunnin, saunan jätin väliin. Suunnitelmissamme oli mennä Kiilopään Tunturikeskukseen päivälliselle, koska perjantaisin on poronkäristyspäivä. Ihmeekseni jaksoin lähteä mukaan, mutta ruoka ei oikein maistunut, vaikka kuulemma ihan hyvää olikin.
Iltaohjelmassa oli Sabrinan (Kiilopään opas) näyttämiä luontokuvia. Niitä oli mukava katsella ja kuunnella tapahtumia niiden taustalta. Kuvat olivat Kiilopäältä ja Kuhmosta. Hän myös katsoi netistä odotettavissa olevia revontulia ja näytti, että seuraavana yönä niitä voisi olla. Nettisivu, jota hän käytti oli seuraava: AuroraForecast
Pyörrytyskohtaus pelästytti ja päätimme ottaa rauhaisasti loppuviikon, tosin luvattunakin kovia pakkasia.
Lauantai 10.1.2015
Yöllä heräsin 00.55 ja huomasin mökin ikkunasta ilman kirkastuneen ja tähtien vilkuttavan minulle kirkkaina taivaalta. Mauri oli jälleen kerran osunut oikeaan. Odottelin revontulia, mutta nukahdin. Noin seitsemän aikaan aamulla heräsin, ja kuu pilkotti puolinaisena lumisten mäntyjen välistä. Mieheni heräsi ja teki meidän kirjautumiset lennolle sunnuntaille. Kone on niin täynnä, että pääsimme vierekkäisille paikoille vain Kittilään asti ja siitä eteenpäin peräkkäiset paikat. Lappi näköjään vetää väkeä lomailuun. Eikä ihme.
Nousin ylös yhdeksän aikaan. Pakkasta 18 astetta ja sääennusteen mukaan tuntuu kuin 28. Lähdimme ulos vasta yhdentoista aikaan tarkoituksena valokuvata ja muutenkin ihailla auringonnousua. Kävelimme hiukan tunturiin päin kohti Kiilopäätä samalla kuunnellen lapintiaisten sirkutusta. Aurinko nousi noin puoli kahdeltatoista. Vaaleanpunaista ja hentoisen liilaa ja hankien hohtoa - kaunista.
Kävelimme Kiilopään mökeille päin, jossa tiesimme riekkojen viihtyvän. Oli hauskaa katsella ja kuvata niitä. Ihan uskomatonta, miten hyvä suojaväri niillä on.
Hauska video riekoista, jossa riekot ikäänkuin jutustelevat samalla kun mutustelevat koivujen silmuja, tai ainakin ne jotain koivuista syövät.
Välillä kävimme pitämässä taukoa mökillä, kunnes taas ulos auringonlaskua kuvaamaan Ahopään suunnalta. Ahopään rinteellä oli ammattilaisen näköinen valokuvaaja lumikengillä hangessa ilmeisesti myös riekkoja kuvaamassa. Hän sai varmaankin tosi upeita kuvia.
Kiilopään henkilökuntaan kuuluvan rouvan kanssa jutustellessa kerroin tiistaina näkemästämme ruskeasta kanalinnusta Kiilopään pihapuun oksalla. Hän sanoi nähneensä luultavasti saman linnun ja arveli sen olevan teeri, mutta mahdollisesti voi olla myös pyy.
Pakkanen kiristyi ja menimme mökkiin hämärän saapuessa lueskelemaan ja rauhoittumaan. Täällä ollessa ei maalliset murheet häiritse, vaan ne jäävät jonnekin lumeen jo ensimmäisenä päivänä. Onneksi vointi muutenkin oli hyvä.
Lähdimme ulos vielä yhdeksän aikoihin bongailemaan revontulia. Pakkkasta oli 18 astetta. Kävelimme Ahopään suuntaan ja heti näkyi Kiilopään suunnalla revontulia, tosin aika himmeitä. Hakeuduimme kävellen valojen läheltä pois ja näimmekin revontulia. Joimme kovassa pakkasessa variksenmarjamehua ja nautimme kauniista, jääkiteisistä puista sekä rauhasta.
Torstai 8.1.2015
Heräilimme normiaikaan klo 8.00, pakkasta vain 5 astetta. Valitsimme suksien voiteluun saman voiteen kuin edellisenä päivänä.
Naureskelimme Anna Perhon kommenteille murtomaahiihdosta, ja kuinka sen harrastajan pitää olla kemisti, jotta saa sukset luistamaan ja pitoa niihin. Hän myös kirjoitti, että pitäisi olla kolmet erilaiset sukset. Kahden suksiparin voiteluun meni vajaa 5 min, sillä menemme useamman kymmenen kilometriä ja useita tunteja. Yhdellä suksiparilla per henkilö on vuosikymmenet hiihdelty. Fischerin classic sukset ovat palvelleet jo 13 vuotta ja pelkkää pitovoidetta niihin ostamisen jälkeen laitettu.
Pukeuduimme hiihtoasuihimme ja Perhon mukaan siis näytimme kristillisdemokraattisilta kunnallispoliitikoilta, mutta eipä tuo erämaassa haittaa. Ehkäpä petoeläimetkin kaihtavat kammottavaa näkyä.
Lähdimme ylittämään vielä hämärässä, kello jo 10.00, Ahopäätä. Sää oli mitä mainioin. Varovaisen laskun jälkeen siirryimme luonnonladulle, jonka avasin perässä hiihtävälle miehelleni. Luonnonladun jälkeen lähdimme sivakoimaan (verbi ehkä liioitellun nopea) Piispanojalle, jossa paistoimme makkarat. Katselimme kuukkeliperhettä, joka tuli meitä tervehtimään -muuten rauhallista.
Piispanojalta hiihdimme Rönkönlammelle. Paljon hiihtäjiä liikkeellä ja kaikilla näkyivät sukset hyvin luistavan. Upeampi keli ei voisi olla. Aurinko ei häikäissyt eikä tarvinnut pelätä ihon palamista.
Valaistua latua saavuimme Kiilopäälle, jossa palkitsimme itsemme hyvillä juomilla. Perho kertoi jättäneensä sukset valaistun ladunvarteen, emme nähneet niitä. Perholle tiedoksi: tunturissa on sääntö, että mitä sinne viet jaksat myös kuljettaa pois. Roskaaminen ja tavaroiden jättäminen ei ole sopivaa.
Lämpötila pysyi koko illan viidessä asteessa.
Perjantai 9.1.2015
Aamulla pakkasta majapaikkkamme ikkunan takana 7 astetta. Aamiaista nauttiessamme seurasimme Pariisin terroristijahtia ja panttivankidraamaa. Surullista.
Lähdimme matkaa edelleen noin kymmenen aikoihin ja samalla pitovoiteella kuin aikaisimpinakin päivinä. Pyrytti ja viima oli aika kova. Forecan mukaan pakkasta 10 astetta, mutta tuntuu lähes kahdeltakymmeneltä.
Päivän ohjelmana oli hiihto Saariselälle muonavarastoja täydentämään. Ahopään ylitys ei innostanut kelistä johtuen, joten lähdimme valaistua latua pitkin kohti Saariselkää. Metsän keskellä pyry ei tuntunut pahalta. Olin laittanut liikaa vaatteita päälle säätiedoista pelästyneenä. Olo oli koko ajan hiukan hutera ja vaikka vauhti ei ollut kova jouduin ponnistelemaan pysyäkseni mieheni vauhdissa -ja todellakin meno oli suhkot verkkaista. Tauolla Rönkönlammella otin yhden vaatekerroksen pois ja tämän jälkeen hiihto oli helpompaa.
Toista taukoa emme pitäneet, jotta ehtisimme hoitaa kauppa-asiat ja tulla takaisin 13.40 bussilla Kiilopäälle. Saariselkä tuntuu aina vilkkaalta paikalta Kiilopään jälkeen. Joka kerta sinne tullessani mietin, miten siellä viihtyisi kaiken hälyn ja kauppojen keskellä.
Suuntasimme Kuukkeliin tekemään ostoksia. Kassalla huomasin kaupan pyörivän silmissäni, ja jouduin menemään istumaan kaupan lattialle, jotta en pyörtyisi siihen paikkaan. Ystävällinen rouva tuli tuomaan minulle vichyä, auttoi kahvilaan istumaan, toi muutaman suklaan, paperipussin siihen hengittämistä varten. Pikkuhiljaa pyörrytys loppui, mutta se pelästytti. Auttajani kertoi, että sairaskohtauksen sattuessa lähin lääkäri on Ivalossa, mutta että ambulanssi tulee suhkot nopeasti. Jos tarvitaan kovin kiireesti ensiapua Palolaitoksen pelastustyöntekijät saadaan ensimmäisinä paikalle. Istuskelimme kahvilassa ostostemme kanssa ja olo oli vaisu. Jaksoin kävellä bussipysäkille, bussi tuli ajoissa, matka maksoi 4,70/hlö Kiilopäälle. Bussi oli pikavuoro Karasjoelta Rovaniemelle, poikkesi Kiilopäällä.
Ajatukset pyörivät koko ajan "kohtauksessani" ja etsin sille mielessäni syytä. Tein varmaan Lapin kulkijan alkeellisimmat virheet. Lähdin liikkeelle liian kevyen aamiaisen jälkeen ja hikoilustani huolimatta en juonut nestettä. Rönkönlammella pidimme vain hyvin lyhyen tauon kahvia juoden sekä söin puolikkaan leivän. Talvella pitää olla mukana lämmintä mehua, ja sitä pitää juoda säännöllisin väliajoin. Kyllä pelästyin.
Majapaikassa söin leipää ja join paljon vettä. Nukuinkin tunnin, saunan jätin väliin. Suunnitelmissamme oli mennä Kiilopään Tunturikeskukseen päivälliselle, koska perjantaisin on poronkäristyspäivä. Ihmeekseni jaksoin lähteä mukaan, mutta ruoka ei oikein maistunut, vaikka kuulemma ihan hyvää olikin.
Iltaohjelmassa oli Sabrinan (Kiilopään opas) näyttämiä luontokuvia. Niitä oli mukava katsella ja kuunnella tapahtumia niiden taustalta. Kuvat olivat Kiilopäältä ja Kuhmosta. Hän myös katsoi netistä odotettavissa olevia revontulia ja näytti, että seuraavana yönä niitä voisi olla. Nettisivu, jota hän käytti oli seuraava: AuroraForecast
Pyörrytyskohtaus pelästytti ja päätimme ottaa rauhaisasti loppuviikon, tosin luvattunakin kovia pakkasia.
Yöllä heräsin 00.55 ja huomasin mökin ikkunasta ilman kirkastuneen ja tähtien vilkuttavan minulle kirkkaina taivaalta. Mauri oli jälleen kerran osunut oikeaan. Odottelin revontulia, mutta nukahdin. Noin seitsemän aikaan aamulla heräsin, ja kuu pilkotti puolinaisena lumisten mäntyjen välistä. Mieheni heräsi ja teki meidän kirjautumiset lennolle sunnuntaille. Kone on niin täynnä, että pääsimme vierekkäisille paikoille vain Kittilään asti ja siitä eteenpäin peräkkäiset paikat. Lappi näköjään vetää väkeä lomailuun. Eikä ihme.
Nousin ylös yhdeksän aikaan. Pakkasta 18 astetta ja sääennusteen mukaan tuntuu kuin 28. Lähdimme ulos vasta yhdentoista aikaan tarkoituksena valokuvata ja muutenkin ihailla auringonnousua. Kävelimme hiukan tunturiin päin kohti Kiilopäätä samalla kuunnellen lapintiaisten sirkutusta. Aurinko nousi noin puoli kahdeltatoista. Vaaleanpunaista ja hentoisen liilaa ja hankien hohtoa - kaunista.
Kävelimme Kiilopään mökeille päin, jossa tiesimme riekkojen viihtyvän. Oli hauskaa katsella ja kuvata niitä. Ihan uskomatonta, miten hyvä suojaväri niillä on.
Hauska video riekoista, jossa riekot ikäänkuin jutustelevat samalla kun mutustelevat koivujen silmuja, tai ainakin ne jotain koivuista syövät.
Välillä kävimme pitämässä taukoa mökillä, kunnes taas ulos auringonlaskua kuvaamaan Ahopään suunnalta. Ahopään rinteellä oli ammattilaisen näköinen valokuvaaja lumikengillä hangessa ilmeisesti myös riekkoja kuvaamassa. Hän sai varmaankin tosi upeita kuvia.
Kiilopään henkilökuntaan kuuluvan rouvan kanssa jutustellessa kerroin tiistaina näkemästämme ruskeasta kanalinnusta Kiilopään pihapuun oksalla. Hän sanoi nähneensä luultavasti saman linnun ja arveli sen olevan teeri, mutta mahdollisesti voi olla myös pyy.
Pakkanen kiristyi ja menimme mökkiin hämärän saapuessa lueskelemaan ja rauhoittumaan. Täällä ollessa ei maalliset murheet häiritse, vaan ne jäävät jonnekin lumeen jo ensimmäisenä päivänä. Onneksi vointi muutenkin oli hyvä.
Lähdimme ulos vielä yhdeksän aikoihin bongailemaan revontulia. Pakkkasta oli 18 astetta. Kävelimme Ahopään suuntaan ja heti näkyi Kiilopään suunnalla revontulia, tosin aika himmeitä. Hakeuduimme kävellen valojen läheltä pois ja näimmekin revontulia. Joimme kovassa pakkasessa variksenmarjamehua ja nautimme kauniista, jääkiteisistä puista sekä rauhasta.
Sunnuntai 11.1.2015
Heräsimme kylmään aamuun, pakkasta 23 astetta. Kävellessämme Tunturikeskukseen tarkoituksenamme mennä luontoon valokuvaamaan huomasimme, että viima oli jäätävä. Näimme kolme lumikenkäilijää ilmeisesti tarkoituksenaan nousta Ahopäälle. He aloittivat kävelyn ja kääntyivät takaisin n. 100 metrin päästä. Olosuhteet olivat liian kovat.
Eskelisen Linjan autonkuljettaja kertoi, että Saariselällä 35 pakkasta ja kova viima. Päivitellessäni pakkasia tuumasi hän: "sitä saa mitä tilaa. Ettekö te juuri tätä varten tänne tule." Niinhän se on.
Emme löytäneet pihapiiristä riekkoja. Varmaan nekin todenneet ilman liian kylmäksi. Lapintiaisia hiukka lenteli ja niitä oli myös ruokintapaikalla.
Menimme takaisin majalle pakkaamaan ja syömään. Haikeaa lähteä kotiin. Pakkanen vain kiristyi koko ajan. Huomiselle luvassa 40 astetta, mutta silloin olemme jo etelän lämpimissä 15 asteen pakkasissa.
Lentokentällä pakkasta oli jo 37 astetta. Lento oli tunnin myöhässä johtuen säätilasta. Kone oli aivan täynnä. Kotona meitä odotti valkoiset hanget, lunta oli tullut etelään nähden aika runsaasti ja ajokeli oli huono. Ihanaa olla kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti