Lähdimme ajamaan kohti pohjoista klo 5.09. Vettä satoi kaatamalla ja tuntui vielä hämärältä, vaikka aurinko oli jo noussut. Ajettuamme vain noin parisen kilometriä löntysteli hirvi tien poikki aivan automme edestä. Upea eläin, mutta vaarallinen aamuhämärissä ja tiellä.
Ajaminen ei ollut mukavaa, koska teissä oli todella syvät ajourat, jotka olivat täyttyneet vedellä. Vauhti pysyi väkisinkin kohtuullisena. Aamiaisen söimme Vaajakoskella, kuten on ollut jo pitkään tapanamme. Joka kerta palelemme eväitä syödessämme, mutta oma kahvi, omat leivät ja oma rauha ovat parempi vaihtoehto kuin huoltoaseman kahvila.
Oulun jälkeen sade loppui aivan kuten olimme sääennusteessa lukeneet. Ensimmäinen lumi näkyi Simossa ja ensimmäiset porot tien varressa 100 km ennen Sodankylää. Matkan varrella kauhistelimme Pohjanmaalta alkavia tulvia. Mökkejä, huvimajoja ja puita veden peitossa ja kotitaloja muovilla suojattuna. Ilmeisesti tulvatilanne tänä vuonna vaikea.
Saavuimme perille klo 19.09 (oikeasti meni juuri näin minutilleen) eli matkaa taittui tasan 14 tuntia, pidimme neljä taukoa, joista kaksi pidempää. Matkan pituus mittarin mukaan 1070 km. Kiilopäällä oli aivan ihana ilma; 10 astetta lämmintä, kirkasta eikä tuulta. Sauna päälle ja ulos valokuvaamaan. Todella rauhallista, koska Tunturikeskus on suljettuna 2.5.-30.5. Lumet sulivat kovaa vauhtia, parkkipaikalla vesi ihan virtasi alaspäin. Kuurakaltiossa kävi myös kova virtaus.
Kuurakaltiossa riittää vettä ja virtausta
Torstai 14.5.2015
Aamulla maa oli aivan lumen peitossa, yöllä tuuli oli kääntynyt pohjoiseen ja matalapaine saapunut Kiilopäälle. Lunta oli satanut runsaasti, onneksi ei tarvitse lähteä kesärenkailla mihinkään, vaan saamme vain oleskella rauhallisesti mökissä ja erämaassa. Ihanaa.
Aamu-uutisissa seurailimme Sipilän ponnisteluja hallituksen muodostamisessa. Uutisten jälkeen tuli jokin ohjelma retkeilystä. Seikkailuammattilainen Pata antoi hyvän vinkin, millä kuivattaa retkellä kastuneet sukat: laittaa kiehuvaa vettä teräsrunkoiseen vesipulloon ja sukat sen ympärille -sukat kuivuvat puolessa tunnissa.
Suomi on pitkä maa ja Lapin sää vaihtuu nopeasti.
Saariselän Sanomat kirjoitti, kuinka Inarin valtuusto oli pohtinut Saariselän tilannekuvaa. Turistien määrä on vähentynyt ja he pohtivat, millä houkutella heitä. Ehdotuksena yökerhoa, viiden tähden hotellia yms. hömppää. Saariselän alueen paras valtti on Lapin erämaaluonto. Hotellit ja yökerhot ovat samanlaisia joka paikassa ja niitä löytyy ympäri maailmaa. Saariselän alueen pitäisi profiloitua omalla jutullaan, eikä siitä pitäisi tehdä toista Leviä tai Rukaa. Ehdotuksena esim. mahdollisuus päästä luontoon talvella myös ilman suksia: latukone jo keksitty ja seuraava vaihe voisi olla polkukone. Polun varrelle tulipaikkaa, laavua yms. Luontoretkille saa houkuteltua uutta, nuorta retkeilijää seikkailuohjelmapalveluja kehittämällä ja retkiohjelmaa televisioon alueelta. Luonto on alueen kallein pääoma. Myös seudulle tulevien retkeilijöiden pitäisi käyttää alueen matkailupalveluja ja tehdä ostoksia alueen retkikaupassa eli Saariselän Partio-aitassa. Palveluja käyttämällä ne voivat myös alueella säilyä.
Ilta kului leppoisasti saunoen, lukien ja nuorison liikkeitä etelässä Verisuren avulla seuraten. Mieheni löysi monia, uusia ja ilmeisen kiinnostavia karttasovelluksia. Ilma oli nii huono, että Ylen kanavia ei voinut televisiosta katsoa.
Perjantai 15.5.2015
Aamulla ilma näytti hiukkasen paremmalta, mutta oli jäätävän kylmää. Aamiaisen jälkeen lähdimme Saariselälle varovasti kesärenkailla ajaen. Tiet ja Saariselkä lähes autiot. Kuukkelista loppureissun ruuat ja tuoretta leipääkin sai pienellä odotuksella. Partioaitasta ostimme Coretex säärystimet, merkiltään Trekmates ja kotimaa Iso-Britannia. Erikoista, että Halti ei niitä taida tehdä. Ajattelimme, että niiden avulla lumessa kahlaaminen olisi helpompaa. Ei tarvitse koko ajan vaelluskengistä lunta tyhjennellä.
Kuukkelin jälkeen suuntasimme Metsähallituksen Kiehiseen (kiehinen tarkoittaa sytykettä). Etsimme uutta kirjaa Lapin linnut, jossa on 60 yleisintä lappilaista lintulajia ja kokoa vai 34 sivua. Ei löytynyt, mutta tulossa on. Kyselimme reittiohjeita. Olimme suunnitelleet menevämme Suomunlatvan laavulle seuraavaksi yöksi, mutta eivät suositelleet lumi- ja vesitilanteen vuoksi. Suosittelivat Rumakurua tai Luulampea. Kuulimme,että Luulammella on tehty karhuhavainto toissapäivänä, joten siis sinne.
Lähdimme retkelle heti aamiaisen jälkeen. En keksi, miten ilma olisi voinut huonompi olla. Kova viima, räntäistä jääsadetta ja kulkureitit loskaisen märät. Optimistisena löysin ilmasta kuitenkin jotain hyvää - retken jälkeen on mukavaa tulla lämpöiseen majaamme. Itseasiassa sää muistutti viime vuoden juhannuksen säätä. Poikkeuksena muutama aste nyt lämpöisempää, juhannuksena ei tuullut, mutta sade oli silloin märempää; jääsade on kuivempaa kuin tavallinen kaatosade.
Lähdimme aluksi Luulammen suuntaan Kiilopään rinnettä. Totesimme upottavan, märän lumen olevan liian hankalaa. Siirryimme Ahopään rinteelle, jossa kiertelimme parin tunnin ajan. Eväshetken vietimme sulassa männyn juurella. Saatuamme kahvin kaadettua kuksiin tervehti ilma meitä raekuurolla. Seurasimme pieniä, ruskeita lintuja. Tarkentaessamme niistä otettua kuvaa, totesimme lintujen olevan urpiaisia. Jonkin verran näimme jälkiä lumessa mm. jäniksen. Näimmekin jäniksen loikkivan vähän matkan päässä. Jäniksen talvipuku oli muuttunut jo harmaaksi selästä, muuten vielä valkoinen. Olemme kaivanneet mökillämme oravaamme Ottaria. Onnistuimme pitkästä aikaa sen bongaamaan lintujen ruokintapaikalla.
Saariselän Sanomat kirjoitti, kuinka Inarin valtuusto oli pohtinut Saariselän tilannekuvaa. Turistien määrä on vähentynyt ja he pohtivat, millä houkutella heitä. Ehdotuksena yökerhoa, viiden tähden hotellia yms. hömppää. Saariselän alueen paras valtti on Lapin erämaaluonto. Hotellit ja yökerhot ovat samanlaisia joka paikassa ja niitä löytyy ympäri maailmaa. Saariselän alueen pitäisi profiloitua omalla jutullaan, eikä siitä pitäisi tehdä toista Leviä tai Rukaa. Ehdotuksena esim. mahdollisuus päästä luontoon talvella myös ilman suksia: latukone jo keksitty ja seuraava vaihe voisi olla polkukone. Polun varrelle tulipaikkaa, laavua yms. Luontoretkille saa houkuteltua uutta, nuorta retkeilijää seikkailuohjelmapalveluja kehittämällä ja retkiohjelmaa televisioon alueelta. Luonto on alueen kallein pääoma. Myös seudulle tulevien retkeilijöiden pitäisi käyttää alueen matkailupalveluja ja tehdä ostoksia alueen retkikaupassa eli Saariselän Partio-aitassa. Palveluja käyttämällä ne voivat myös alueella säilyä.
Ilta kului leppoisasti saunoen, lukien ja nuorison liikkeitä etelässä Verisuren avulla seuraten. Mieheni löysi monia, uusia ja ilmeisen kiinnostavia karttasovelluksia. Ilma oli nii huono, että Ylen kanavia ei voinut televisiosta katsoa.
Perjantai 15.5.2015
Aamulla ilma näytti hiukkasen paremmalta, mutta oli jäätävän kylmää. Aamiaisen jälkeen lähdimme Saariselälle varovasti kesärenkailla ajaen. Tiet ja Saariselkä lähes autiot. Kuukkelista loppureissun ruuat ja tuoretta leipääkin sai pienellä odotuksella. Partioaitasta ostimme Coretex säärystimet, merkiltään Trekmates ja kotimaa Iso-Britannia. Erikoista, että Halti ei niitä taida tehdä. Ajattelimme, että niiden avulla lumessa kahlaaminen olisi helpompaa. Ei tarvitse koko ajan vaelluskengistä lunta tyhjennellä.
Kuukkelin jälkeen suuntasimme Metsähallituksen Kiehiseen (kiehinen tarkoittaa sytykettä). Etsimme uutta kirjaa Lapin linnut, jossa on 60 yleisintä lappilaista lintulajia ja kokoa vai 34 sivua. Ei löytynyt, mutta tulossa on. Kyselimme reittiohjeita. Olimme suunnitelleet menevämme Suomunlatvan laavulle seuraavaksi yöksi, mutta eivät suositelleet lumi- ja vesitilanteen vuoksi. Suosittelivat Rumakurua tai Luulampea. Kuulimme,että Luulammella on tehty karhuhavainto toissapäivänä, joten siis sinne.
Lähdimme kokeilemaan säärystimien toimivuutta patikoimalla Sivakkaojalle Ruijanpolkua pitkin. Lumessa oli hyvä tarpoa ja lumi pysyi kenkien ulkopuolella.
Lähdimme kello 19.22 patikoimaan kohti Luulampea kovassa, jäätävässä, pyryssä ja tuulessa. Matkalla korkeita kinoksia, johon upposi ja syvälle. Emme juurikaan ympärille katsoneet -täytyi keskittyä etenemiseen. Välillä hanki kantoi, mutta meidän painoindekseillämme ei kovin pitkään ja rinkkojen paino vielä lisäsi kuormittavuutta.
Oli jännittävää kierrellä mökin ympäristössä ja kuvitella pedon tallustelevan sen ympärillä marjoja etsien. Luulammen maja on hienosti remontoitu ja oli ihanaa laittaa tulet ja syödä iltapalaa.
Yö oli rauhallinen ja valitettavasti eläimiä ei näkynyt. Ehkä väistivät meitä haistaen tulen tai ehkä mahdollisesti kova tuisku karkotti ne. Yö oli valoisa, lisäsin tunnin välein puita tuleen, viimeiset 3.37. Ei tullut kylmä. Ihmetystä aiheutti koko yön jatkuva valoisuus. Olimme varustautuneet otsalampuilla, mutta niitä ei tarvittu, ja pystyimme näkemään lammen toisellekin puolelle koko yön.Lauantai 16.5.2015
 |
| Selkeät karhun jäljet puikkelehtivat mättäiden välissä. |
Yöllä oli pyryttänyt eikä ilma näyttänyt ollenkaan keväiseltä. Pettymystä oli siinä, että emme juurikaan eläimiä nähneet, koska eivät liikkuneet huonossa säässä. Ensi kerralla paremmalla onnella. Arktisissa olosuhteissa lähdimme tunturia ylittämään, mutta sitähän tänne tulee hakemaankin.
 |
| Riekko on mestarillinen piiloutumaan tunturimaaston sävyihin. |
Reitti kulkee Raututunturin yli. Raututunturi sijaitsee Kiilopään ja Ahopään välissä, otin huipulta amatöörivideon kännykällä.
On hienoa päästä kokemaan tällaista. Ilman kummoisia erätaitoja voi jo selviytyä ja nauttia erämaan rauhasta. Tosin elämänkumppanin taidot auttavat myös tässä, ja hänen hoivassa tällainen tavallinen keski-ikäinen perheenäitikin Etelä-Suomesta voi vaeltaa turvallisesti.
Kiitos säärystimien tämä matka onnistui. Kertaakaan ei tarvinnut lunta tyhjentää kengistä ja säärystimet pitivät myös kylmän loitolla.
Palattuamme maistui Jägertee: Teetä, sokeria ja Jägermeisteria. Lueskelua ja mieheni etsi tietokoneelta sääsovelluksia - kuulemma löytyi kiinnostavia. Minulla seurana kirja "Murha a la carte". Elämä vaan välillä on.
Luulampi kuvattuna 16.5.2015
Levättyämme, saunottuamme ja syötyämme lähdimme kävelemään Tunturikeskukselle. Ilma oli parantunut ja sade sekä tuuli loppuneet. Tyhjää - ainoastaan kevätpukuinen jänis kurkisteli meitä autioiden mökkien välistä ja Rajavartiolaitoksen auto parkissa.
 |
| Tarkkaan katsottuna löytää kuvasta jäniksen. |
Aurinko jopa näyttäytyi välillä, mutta ei tarpeeksi pitkään, jotta olisimme sen lämmössä voineet suunnitellusti iltateet mökin pihalla nauttia.
Sunnuntai 17.5.2015
Aamiaisen söimme kaikessa rauhassa oravaa, jänistä ja lintuja seuraten. Lähdimme kotimatkalle klo 8.58 kolmen asteen pakkasessa. Tiet olivat kuivat, joten kesärenkailla pärjäsi hyvin. Kemijärvellä oli räntäsadetta, mutta muuten hyvä ilma.
Tämän retken huipputavaraksi valitsimme coretex-säärystimet ja turhimmaksi mukaanotetuista tavaroista retkituolit - niitä ei edes autosta pois otettu. Perillä etelässä olimme klo 22.20, matkaa viitostietä oli 1170 km. Lämpöä oli 6 astetta ja kevät oli edennyt muutamassa päivässä tosi paljon. Ja kyllä: reserviläiskirje oli postilaatikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti