Talvea taittamassa Sipoonkorven kansallispuistossa 3.3.2018

Lauantai 3.3.2018

Kahden kuukauden remontin ja viikkojen kovien pakkasten jälkeen päätimme jättää sisätilat ja lähteä hankkimaan d-vitamiinia sekä luontoterapiaa kansallispuiston rauhaan. Emme menneet Nuuksioon vaan Sipoonkorpeen. Halusimme vaeltaa luonnossa ilman ruuhkaa.

Ajoimme idyllisen ja perinteikkään itä-vantaalaisen Sotungin kylän läpi Tasakallion parkkipaikalle. Satoja vuosia vanhat viljelyalueet olivat jo hieno visuaalinen elämys. Erikoista niiden taustalla näkyvät piiput, vesitorni ja lähiöiden korkeat kerrostalot. Pelloilla onnellisia hiihtäjiä. Etelä -Suomea on hemmoteltu kunnon talvella.

Parkkipaikalla oli muutamia autoja. Viiden henkilön nuorisoporukka lähti meitä edellä metsään tarkoituksenaan yöpyä siellä. Hienoa.

Bussi 719 kulkee Sipoonkorpeen. Jäljistä lumessa huomaa, että joku yrittänyt matkustaa jäniksenä.

Parkkipaikan vieressä Trollbergan
traktorimuseo, ilmeisesti auki vain kesäisin.

Lähdimme kävelemään tietä pitkin reitille. Lunta oli yllättävän paljon. Kello n. 11 ja pakkasta saman verran. Puolipilvistä. Sipoonkorpeen on helppoa tulla myös HSL:n liikenteen busseilla, pysäkki aivan reitin alkamispisteen vieressä. Me valitsimme Kalkinpolttajanpolun, matkaa tulee n. kahdeksan kilometriä.

Polut kulkivat hämyisen ja suojaisen kuusi-kalliometsän läpi. Välillä pääsimme ihailemaan puunkiipijän ketterää tepastelua kuusen runkoa pitkin. Talitintit pitivät uusimaalaisesti sanoitettua lauluaan, ei sitä perinteistä titityy-luritustaan. Högbergetiltä avautui näkymät itäiseen Helsinkiin.

Kansallispuistossa oli turvallista kulkea nastakengissä. Portaat olivat uudet teräksiset, koirilla mahdollisuus kulkea rappusten vieressä. Keltaisista jäljistä polun vierellä voi huomata paikan olevankin suosittu koirien ja miesten ulkoiluttamisalue.

Polku kulki vanhan kalkkikaivoksen vierestä. Varmaan mielenkiintoinen rotko monien mielestä, minusta pelottava. Onneksi sen ympärille on rakennettu hyvät suojakaiteet.

Vanhaa kalkkikaivosta.

Puisiin rappuihin vesi jää jäätymään. Hui.

Tieosuuksilla oli mennyt ratsastajia. Harmitti kun ei ollut lapiota ja kassia mukana. Hevosenlanta olisi niin hyvää kasvimaalleni. Mieheni ei vaikuttanut kovin harmistuneelta.

Laavu oli noin kaksi kilometriä ennen kuin tulimme takaisin parkkipaikkaan. Perheitä makkaranpaisto ja kahvinkeittopuuhissa. Meillekin maistui variksenmarjamehu ja voileivät. Ilma oli lauhtunut, joten ei ollut kylmäkään.

Makkarataidetta ja parasta kahvia.

Kiitos Metsähallitus.

Sipoonkorvessa on tunnistettu 134 kääpälajia, tässä yksi niistä.

Retki oli onnistunut. Saavuttuamme parkkipaikalle kello oli 13.30, lämpötila - 4 astetta. Talvi taittuu. Huhuilevatkohan pöllöt ensi yönä Sipoonkorvessa täysikuussa? Tänne tultava pian uudestaan.