Kiilopään kautta Lofooteille 2.7.2016-17.7.2016

Lauantai 2.7.2016

Joroisten kesäyö.

Lähdimme n. klo 9.00 Joroisten mökiltä kauniissa kesäsäässä, lämpöä 22 astetta. Tosin ilmassa selvästi tulevan säätilan muutos, ja taivaalle muodostui koko ajan pilviä. Aamu-uinnin virkistämänä oli mukavaa lähteä matkaan. Ajettuamme n. 10 km ensimmäinen takaisku; kalamiehen edellisenä iltana kalastamat kuhat jäivät fileoituina mökin jääkaappiin. Harmi.

Edellisenä iltana kalassa ollessa lähistöllä pesivä harmaahaikarapariskunta lenteli yläpuolellamme.

Matka sujui hitaanlaisesti johtuen tietöistä sekä matkailuvaunuista, mutta ei kannata stressiä ottaa. Taukopaikka Hyrynsalmella ilahdutti; kaksi mukavaa nuorta miestä kioskilla valmistivat hyvät hotdogit ja kahvikin hyvää - hinta kohdallaan: kahvi 1,50.

Hyvällä tavalla vaatimaton taukopaikka;
mikäpä siinä evästellä lämpötilan ollessa 24.

Kuusamossa pysähdyimme Suurpetokeskukseen nähdäksemme pedoista muutakin kuin vain jälkiä. Linnea-niminen oppaamme kertoi elävästi karhujen, susien susikoirien, ilvesten ja kettujen tarinoita saaden yksilöt personoitumaan mielessämme. Juuso-karhu oli julkkiksena ja voisi sanoa filmitähtenäkin tietenkin vaikuttavin; ja onhan kyseessä Suomen isokokoisin karhu. Karhut olivat selvästi hemmoteltuja - pullamössökarhuja - vaikkakin mansikoilla, paprikoilla ja vesimelonilla lelliteltyjä. Koviahan otsot ovat lapsuudessaan ennen keskukseen pelastamista kokeneet, mutta kun ruuan saaminen helpoksi käynyt, niille on tapahtunut sama kuin hyvinvointivaltion ihmisille eli painoa tullut liikaakin.

Koirasusista opas kertoi, että vaikka yksilö voisi tuntua kesyltä ja olla koiramainen on otus kuitenkin stressitilanteessa arvaamaton eli kuitenkin susi jo syntyessään. Mielenkiintoista nähdä, kuinka koirasusi käveli kuin koira, mutta sen pennut, joiden isä on susi, jolkottivat kuin sudet. Koirasusi myös heilutti häntäänsä, mutta pennut eivät. Oppaamme kertoi, kuinka koirasuden elämä on ristiriitainen ja ahdistava: se haluaisi luottaa ihmiseen, mutta suden luonto siinä vetää toisaalle.

Kettuja ja ilveksiä myös ihmettelimme. Kissaihmisenä ihastuin ilvesten kotikissamaisuuteen, tosin kehräystä ei kuulunut. Ilvekset eivät todellakaan tulleet käskystä meille esiintymään -ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Tyypillisiä katteja.

Suosittelen keskusta kaikenikäisille.

Suomen suurin karhu 17-vuotias Juuso, painoa 400 kg. Juuso syö päivässä 25 kg ruokaa.

Simpeleeltä orpona löydetty Niisku sai sukupuolestaan huolimatta uroksen nimen johtuen niiskutuksestaan.

Kuusamon kaupungissa menimme syömään pizzat - nyt riittää taas sen lajin syömiset muutamaksi vuodeksi. Luonto tarjosi ravintolan ikkunasta vilkkaan kadun vierellä viihdykettä varpusen ja porojen ansiosta. Kaksi poroa löntysteli kävelytieltä täysin rauhallisesti kadulle pysäyttäen liikenteen ihan keskellä kaupunkia; tilanne näytti etelän ihmiseltä erikoiselta, mutta ilmeisesti muiden reaktioita seuratessa - ei mitään uutta.

Mieleeni tuli vanha televisiosarja Villi Pohjola; hirvien sijasta vain poroja.

Olimme jo aikaisemmin ihmetelleet hyttysten puuttumista taukopaikoilla ja petokeskuksessa. Siitäköhän johtuen nokkela varpunen nokki valmiiksi kuolleita makupaloja pysäköityjen autojen maskeista. Me pizzalla ja varpusella nautittavana hyönteismuhennos.

Matkalla koikkelehti vähän väliä pelottomia ja lähes karvattomia poroja, joita oli vaikeaa havaita harmaasta asfaltista. Johtuikohan tämä korkeahkosta lämmöstä (22).

Perillä olimme auringon paisteessa klo 22.10 ja lämpöä oli 19 astetta. Ylen kanavat eivät näkyneet.

Sunnuntai 3.7.2016

Heräsimme vasta puoli kymmeneltä - ihanaa nukkua hiljaisuudessa. Aamiaisen jälkeen käynti päätalolla. Aulatila oli uudistettu viihtyisäksi uusin istuinryhmin sekä terassi avattu.

Ystävällinen naapurin mies kiipesi katolle ja käänsi antennia niin, että kaikki kanavat tulivat näkyviin. Nyt voimme illalla seurata, kuinka Islannin jalkapallojoukkue röykyttää isäntamaa Ranskan joukkueen EM kisoissa.

Retkelle lähdimme painostavassa helteessä suuntana Sivakkalaakso. Kävelimme Ruijanpolulle ja sieltä suuntasimme kohti Teräväkiveä. Jonkin verran nousimme ylös kovassa tuulessa, joka piti hyttyset loitolla. Kuvasimme puita, kasveja ja lintuja. Muutaman kerran jouduimme vetämään sadevaatteet päälle. Etelä-Suomessa olen jo kerännyt mustikoita ja puolukatkin ovat raakileina, täällä vasta mustikan raakileita ja puolukka kukkii, samoin hilla. Kuitenkin sato ehtii hyvin kypsyä kiitos yöttömien öiden.

Luonnon taideteokset ovat kauneinta tilataidetta.

Lintuja on tosi vaikeaa pelkällä kännykällä kuvata, mikä harmitti, koska yllättävästi niitä nyt näimme montakin. Järripeipon tunnistimme jo maastossa, mutta leppälinnun tunnistamiseen tarvitsimme lintukirjan - kaunis laulaja.

Myös muurahaiset arvostavat kelohonkaa. 

Kelohonkia on mukavaa tutkia ja ihmetellä; niistä löytyy vaikka mitä muodostelmia. Ihmettelimme niiden kiertymiä, jotka ovat selvästi näkyviä ja aina myötäpäivään. Kelohonkien oksat käyttäytyvät samoin. Mistäköhän johtuu? Välillä niissä oli mustumia kuin ne olisivat palaneet; siitä ei kuitenkaan kyse. Joihinkin runkoihin jokin hyönteinen on kirjaillut kauniita kuvioita. Myös kääpiä rungoissa monenlaisia. Pahkat saavat rauhassa pullistua Kansallispuiston alueella.

Hyönteiset ovat todella kauniita hyödyllisyytensä lisäksi.

Lapin kesän kukkaloistoa parhaimmillaan keskikesällä.

Matkaa teimme n. 11 km.

Ruokailun jälkeen lähdimme päätaloon odottamaan saunan lämpiämistä. Sää oli muuttunut koleaksi tuulen suunnan muututtua pohjoiseksi. Koko Lappiin säätila muuttumassa tyypilliseksi meidän lomasääksi eli kylmäksi ja sateiseksi.

Täältä tuntuu jo huomenna kurjalta lähteä pois - tosin mukavaa matkata huomenissa Kittilän ja Kolarin kautta Ruotsin Kirunaan.

Maanantai 4.7.2016

Kiilopään ravintolan runsaan aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Sodankylää klo 9.10 heikossa sateessa lämpötilan ollessa 14 astetta.

Sodankylä-Kittilätie nro 80 osoittautui tosi kapeaksi ilman kaistamerkintöjä. Tuntui, että juuri tällä tiellä paikalliset hurjastelevat: tuttu tie eikä poliiseja - ei edes pelti sellaisia. Matkan varrella monia autiotaloja, matkalla kuitenkin jopa kouluja. Ankean näköistä.

Nyt ymmärtää, mitä tarkoittaa autioituminen.

Kolarissa tankkaus ja kauppa sekä vähän sen jälkeen rajan ylitys. Vaikka siirryimmekin Ruotsin puolelle olivat nimet kuin Suomen Lapista tai sitten hauskoja muunnelmia ruotsinkielisistä nimistä.

Ruotsin idänpuoleinen Lappi on maisemiltaan mitä on - kuten voi todeta kuvista. Kuvissa myös vuoden 2007 vuoden kyläksi valittu; mielestämme kyseessä Ruotsin Klaukkala.

Ruotsin Lappi "hurmaa"kulkijan.

Kiruna on ilmeisesti tyypillinen pohjoinen kaivospaikka - monen vuosikymmenen arkkitehtuuria sekaisin omalla tavallaan tyylipuhtaasti. Tunnin verran siellä vietimme aikaa ja se riitti vallan mainiosti. Alkuperäinen suunnitelma oli siellä yöpyä, mutta koska paikka ja ilma eivät houkutelleet jatkoimme matkaa tietä E10 kohti Narvikia.

Otoksia Kirunasta.

Maisematkin alkoivat parantua osaksi johtuen siintävistä Norjan tuntureista. Ajoimme Björklideniin lähes arktiselle leirintäalueelle - lumisia rinteen kohtia ihan lähistöllä. Leirin tekoa vauhdittivat nälkäiset hyttyset, joita pakoon pääsimme telttamme isoon oleskelutilaan, jossa ilta sitten kuluikin. Hieno leirintäalue vaikkakin emme saaneet sähköä telttaamme. Oleskelutiloissa on mm lapsille kiipeilyseinä. Telttapaikka ainoastaan Sek 150/yö eli n.17 euroa.

Camping Björkliden Fjällby sijaitsee 420 m merenpinnan yläpuolella.

Tiistai 5.7.2016

Heräsin ennen kahdeksaa ihanaan kahvintuoksuun; tosin tuntui ikävältä nousta ylös ja pois lämpöisestä makuupussista, mutta kahvinhimo veti puoleensa. Aamiaisemme oli suhteellisen nopea, koska luvassa oli yhdeksältä alkava jäinen vesisade. Saimme purettua leirin muutama minuutti ennen yhdeksää kuivana. Menin suihkuun ja tullessani sieltä satoi ja lämpötila oli 9 astetta. Lähdimme ajamaan Norjan rajalle, jonne oli noin 30 km.

Rajan läheisyydestä ICA:sta teimme usean päivän ruokaostokset. Kaupassa oleva suomalainen pariskunta kertoikin Norjassa ruuan olevan tuplahinnoissa samoin viinien.

Maisemat muuttuivat koko ajan jylhemmiksi ja olivat niin hienoja, että mitkään valokuvat (ei ainakaan kännykällä otetut) tee niille oikeutta. Matkanteko oli hidasta, odottelimme välillä pitkiäkin aikoja tunneleihin pääsyä johtuen huoltotöistä.

Kahvinkeittoa matkaa tehdessä.

Lofootit saavutimme lähes aurinkoisessa säässä, lämpötila 16 astetta. Päätimmekin kuvata paikkaa tänä iltana, koska huomiseksi luvattu runsasta sadetta ja koleaa säätä. Saavuimme Kabelvågenin leirintäalueelle n. klo 16.30 ja saimme hyvän leirintäpaikan sekä sähkön. Hinta NRK 980/4 yötä sähköllä eli n. EUR 104,-, hinta sisältää wifin.

Jo pienen näkemisen perusteella Lofootit ovat retkeilijöiden ja kalastajien luksusta. Hienompaa paikkaa on vaikea kuvitella.

Lofooteilla asukkaita 24500 ja turisteja käy vuosittain neljännesmiljoona.

Keskiviikko 6.7.2016

Yöllä puolenyön aikoihin alkoi luvattu vesisade ja sateen ropinaa kuuluikin koko yö. Yöllä taisi kuitenkin lämpötila olla kymmenen hujakoilla, koska pystyi nukkumaan ilman villasukkia ja pipoja.

Naapurimme Sveitsistä, pariskunta, lähtivät kohti Nordkappia, josta tulevat alas Suomen Lapin kautta ja suunnitteilla vaellusta Urho Kekkosen kansallispuistossa. Suosittelimme heille tietenkin Kiilopäätä, mikä on paras vaellustukikohta sillä seudulla.

Sateessa lähdimme ajamaan 5 km päässä sijaitsevaan Lofoottien pääkaupunkiin Svolvaeriin. Kaupunki on kaunis kiipeily- ja kalastajapainotteinen. Vaellus-ja urheilutarvikekauppoja runsaasti. Kävimme Tourist infossa ostamassa alueen retkeilykartan, josta löydämme vaellusreitit.

Meidän lomalla Lofootit näyttävät erilaiset kasvot
kuin matkaesitteissä - meidän kuvissamme ei aurinko paista.

Kalamiehille tai -naisille vinkki kalanperkuupaikasta. Tämä sijaitsee keskellä kaupunkia.

Lokinpoikaset värjöttelevät laiturilla. Vanhemmat huusivat hädissään taustalla ja...

...yksi poikanen kipitti oven taakse kuin kissa ja jäi odottamaan sisäänpääsyä.

Ajoimme perinteiseen kalastajakylään, Henningsvaereen, voisi sanoa lähes yksikaistaista tietä, jossa kaksisuuntainen liikenne ohituspaikkoineen. Kylä oli näkemisen arvoinen: kalankuivaustelineitä, turkooseja vesiä, vanhoja kalastajien taloja, hienoja huviloita ja jylhiä maisemia.

Etana näytä sarves, onko huomenna pouta ja sitä lupasi.

Leirintäalueella katsoimme uudesta kartastamme lyhyen vaellusreitin, halusimme katsastaa seutua valmiiksi huomista varten. Hienon pienen n.3 km lenkin teimmekin nähden luontoa, jopa pari pientä järveä.

Päivällisenä uusia perunoita, turskapullia sekä sienikastiketta. Mikäpä täällä ollessa.

7.7.2016 Torstai

Aamulla normaali pilvinen ja kostea sää. Lähdimme suunnitellulle reitille, jonka pituudeksi arvioitiin n. 5 h vaihtelevassa maastossa. Retkemme kiersi kauniin järven, Stor-Kongsvatnet, jonka jälkeen nousua ja toinen pienempi järvi Prestvatnet. Matkalla oli mukavia taukopaikkoja norjalaiseen tapaan. Laavu tosin olisi tarvinnut Metsähallitusta; makkarat syötävä kylmänä - ei puita. Välillä piti rinteitä laskeutua lähes kontaten, koska mäet jyrkkiä, kivet ja puunrunkot märkiä. Yhtäkään vesilintua ei näkynyt, mutta pikkulintuja näkyi paljonkin. Reitit olivat osaksi latupohjaa, ilmeisesti Lofootit suosittu murtomaahiihtokohde; ei sopisi meidän hiihtokohteeksi - liian jyrkkää. Kaipasimme vaellussauvojamme, jotka hankittu alppivaelluksiin - tietenkin jäivät kotiin.

Suomesta voisi hakea mallia opasteiden tekoon. Kuvassa liukueste puusillalla vaellusreitillä norjalaisittain. Talvella samoissa maisemissa näköjään hiihdetään.

Matkan varrella oli myös kaksi voimalaitosta, ampumarata ja hienoja norjalaisia lomamökkejä. Vesiputoukset vuorten seinämillä olivat vaikuttavan näköisiä.

Polkuja matkan varrella monenlaisia.

Laavuista voisivat ottaa mallia Suomesta.

Vaellus päättyi Kabelvågenin kylään, jossa on mm pohjoisen Norjan suurin puurakennus ja maan isoin puukirkko 1100-luvulla rakennettu Lofoottien katedraali. Ilmakin alkoi kirkastumaan ja Suomesta saatujen hyvien uutisten saattelemana matka taittui mukavasti.

Kabelvågenin satamaa.

Ilta kului ruokaa leirillä laittaen ja naapureiden leiritouhuja seuraten. Majoittujat pääosin Norjasta, Ruotsista ja Suomesta, muutamia sveitsiläisiä.

Iltapalaksi lettuja norjalaisen omenasoseen kera - välillä vaan on niin luksusta.

Perjantai 8.7.2016

Pilvinen päivä tänäänkin. Aamiainen nautittiin rauhassa ja retkelle lähdimme vasta puoli yhdentoista aikaan, lämpötila n. 12 astetta. Aloitimme kiipeämisen läheiselle vuorelle ajatellen sieltä näkyvien maisemien palkitsevan kiipeilijät. Polku oli todella vaikeakulkuista johtuen jyrkkyydestä, märistä kivistä sekä liukkaista puunrungoista. Ylös tietenkin helpompi mennä. Hyttysiä ei juurikaan täällä ole, mutta kärpäset riemukkaina meitä seurasivat - varmaankin raatokärpäsiä. Alkumatkassa katsastimme Skihytten; norjalaisten tyyli eroaa tässäkin suomalaisesta: sähkölämmitys, keittiö mikroineen ja kahvinkeittimineen. Suomalaisille riittää tulipaikka ja makkaratikut. 

Kovat olosuhteet ovat opettaneet muurahaisserpoillekin yhteistyötä.

Mielestämme lintu on sinirinta; terhakkaasti se rouvansa kanssa suojeli pesäänsä.

Ylhäältä näkyi mm Svolvaer, Kabelvågen sekä järvi, jonka eilen kiersimme. Maisemat olivat tosi hienot. Näkyvyyttä haittasi alkanut sade. Suomalainen nuoripari sekä norjalainen perhe tulivat meitä vastaan - täällä on saanut vaeltaa todellakin rauhassa. 

Huipulla postilaatikko. Kurkistin sisään: wc-paperirulla ja sakset.

Hienossa taukopaikassa karviaismehua sekä suomalaista ruisleipää.

Alas tullessa alkoi satamaan ja se teki matkastamme entistäkin haastavamman. Varvuista ja kitukasvuisista koivuista välillä kiinni pitäen selvisimme ehjinä alas ja tällä kertaa raatokärpäset saivat nuolla näppejään. Maisemat palkitsivat todellakin kaiken vaivan.

Päivän reitti.

Vaelluksen jälkeen lähdimme vielä lähistöllä sijaitsevaan Lofoottien museoon. Karuissa olosuhteissa paikalliset ovat selviytyneet kekseliäisyyden, sinnikkyyden sekä yhteistyön ansiosta.

Ihana päivä taas takana ja aktiivisuusranneke vielä kaupan päälle kiittelee.

Talojen seunustoilla ja telineillä kuivataan turskaa.

Oleellisimmat retkitavarat.

Tällaisia kukkia tähän aikaan Lofooteilla kukki.

Lauantai 9.7 2016

Herätys kuudelta, kupillinen kahvia ja leiri kasaan. Pääsimme lähtemään melko tasan kahdeksalta tihkusateessa ja kymmenen asteen lämmössä. Haikealta tuntui lähteä. 

Lofooteilla monessa paikkaa ihanan turkoosi vesi.

Vuoren etuosassa kaikkien vouhottama, mm melkein joka postikortissa, vuohenmallinen kallio. No mielikuvitusta käyttäen...ehkä.  

Paljon muuta liikennettä ei ollut ja matkasimme kohti Lofoottien pohjoisosaa. Mantereen puolella suunta etelään E 6 valtatietä. Ensimmäinen tauko Narvikissa, jossa kiertelimme tunnin. Paikka ei säväyttänyt. Matkalla olimme nähneet merikotkan liitelevän - vaikuttavaa.

Narvikissa käytiin soda lopulla Norjan ja Saksan raju taistelu. Sodan muistomerkkejä.

Aika pian Narvikin jälkeen lautalla Skarbergetistä Bognesiin, matka kesti 45 min ja siellä myös hieno merikotkapari liiteli kallioiden reunalle. Kateellisena katselin muiden matkustajien ottavan hienoja kuvia kameroillaan - kännykällä ei onnistu.

Matka eteni Fausken kautta kahden kansallispuiston läpi, oli kuin olisi tunturissa ajanut. Hienot lumihuiput reunustivat matkaamme, olimme niiden keskellä. Harmitti koko matkan ajan sumu, joten emme nähneet Norjaa kauneimmillaan vaan ylimmät huiput olivat usvan peitossa.

13 h matkustettuamme majoituimme Skoglyn majoituspaikkaan lähellä Mo i Ranaa (30 km), josta vuokrasimme mökin yöksi. Lämmöt 24 asteeseen - pipot saavat tämän yön tuulettua autossa.

Illallisena lihapullia, spagettia ja taivaallista juustokastiketta. 

Huomenna suunnitelmissa läheisellä Saltfjellen kansallispuistossa sijaitsevaan jäätikköön, Svartisen, tutustuminen sekä matka Trondheimiin.

Sunnuntai 10.7.2016

Pääsimme lähtemään mökiltä noin yhdeksän aikaan. Ajoimme heti kansallispuistoon, mistä lähti kello kymmenen laivakuljetus jäätikölle vievälle reitille, matkan kesto 20 min. ja hinta  NRK 340/2hlöä. Patikointia sinne oli 3 km. Kuljetus lähti takaisin 12.40. Aluksi mietin, että silloin vasta, mutta nähdessäni maaston hymy hyytyi. Saimme todella keikkua kivillä, nousta raskasta ylämäkeä sekä olla varovaisia alastuloissa. Vaiva ja vaarat kannattivat. Jäätikkö on henkeäsalpaava  - voisin sanoa, että yksi vaikuttavimmista ellei peräti vaikuttavin luontokokemus. Monet laivalla olleet joutuivat kääntymään takaisin  edes näkemättä jäätikköä. Ei ollut helppo reitti.

Vesi tuli valtavalla voimalla suoraan kalliosta.

Jäätikköä ei pysty vangitsemaan valokuviin.

Päivän reitti venematkan jälkeen Sport Trackerista, yht 7 km todella hankalassa maastossa.

Noin klo 13.00 pääsimme varsinaiselle reitillemme kohti Trondheimia, ajoa n. 8 tuntia. Loppumatkasta jopa aurinko näyttäytyi ja lämpötila nousi 20 asteeseen - tosin ennuste huomiselle 14 ja sadetta. Saimme kuitenkin joitain kuvia, joissa näkyy aurinkokin.

Leiriydyimme Storsand- leirintäalueelle. Ihana paikka. Oli hiljaista, kun kaikki varmaankin katsoivat EM jalkapallon finaalia. Tosin leirintäalue asukeista lähes täynnä. Illan hämärtyessä -pohjoisemmassa ei edes hämärtynyt - seurasimme lepakoiden metsästyslentoja: ei voinut kuin ihmetellä niiden vikkeliä käännöksiä ja nopeita pyrähdyksiä.

Leirintäalueen laiturilla kalastajia.

Auringonlaskua leirintäalueella. Sain rauhassa kuvata: samaan aikaan Portugali voitti jalkapallon EM kultaa.

Maanantai 11.7.2016

Kyllä: eilisillan kirkkaudesta ja auringonpaisteesta huolimatta sade löysi meidät. Meidät voisi maanviljelijät kaivatessaan sadetta palkata pitämään lomaamme paikkakunnalle.

Tämän päivän ohjelma tutustuminen Trondheimiin  ja sen jälkeen rauhallista oleskelua ja lepäilyä leirintäalueella kevyessä, melko lämpöisessä kesäsateessa. Lueskelua ja podcastien kuuntelua.

Otoksia Trondheimista.

Tiistai 12.7.2016

Tämänpäiväinen matka kulki mielenkiintoisten alueiden läpi. Pitkä osuus meni ylhäällä ikäänkuin tuntureiden päällä. Korkeutta en tiedä, mutta osa koivuista oli hiirenkorvalla. Maisemat henkeäsalpaavan kauniita - tosin niiden kuvaaminen ei onnistu. Välillä tiellä oli lampaita, yksi jarrut lukkoon -jarrutus oli pakko tehdä. 

Tarkkan katsottuna kahdessa kuvassa lampaita rauhassa E6 tien varrelta. Koivu vielä silmuilla.

Reitti kulki myös Godbrandsdaelin kautta - kaunis laakso vanhoine tilarakennuksineen.

Lillehammeriin leiri ja iltapäivä kaupungilla. Kaupunki yllätti positiivisesti vanhoine ruukkialueineen sekä kivoine kävelykatuineen.  Ilma jo liiankin kuuma eli 25 astetta.

Huomasimme rinteiden olevan täynnä merkittyjä vaellusreittejä - ehkäpä vielä joskus mahdoĺlisuus tulla takaisin.

Gangsteri tv-sarjasta Lilyhammer, kuva talon seinästä. Kaupunki isännöi olympialaisia v. 1994, viemärien kansissa myös sitä muistetaan.

Huomenna jatkamme Ruotsiin pikkukaupunkiin nimeltään Alingsås, siellä olemme lauantaihin asti.

Keskiviikko-sunnuntai 13.7.-17.7.2016

Tutustumista Alingsåsiin ja retkeilyä. Sää ihan ok: n. 18 astetta, välillä pilvistä, sadetta ja joskus aurinkoakin.

Alingsås on idyllinen, pieni ruotsalaiskaupunki, jossa on asukasmäärään nähden eniten kahviloita Ruotsissa.

Uutiset oleskelumme aikana järkyttivät: torstaina Nizzassa terroristi tappoi kuorma-autolla kymmeniä ja perjantaina Turkissa sotilasvallankaappausyritys ja taas satoja uhreja. Olimme iloisia, että olimme matkalla - ainakin toistaiseksi - rauhallisessa pohjolassa.

Lauantaina aamusta ajo Tukholmaan ja yö hotellissa. Sunnuntaina Viking Gracella Turkuun ja sieltä vihdoinkin kotiin. Kilometrejä matkalla tuli 5011.

Matkamme hittitavarat olivat pipo ja villasukat ja turhakkeiksi valitsimme aurinkorasvan ja hyttyskarkotteen.