Ulkoilua hämärässä Kiilopäällä 5.-10.1.2025

 

Sunnuntai 7.1.2025

Saavuimme kaamoksen keskelle Ivaloon lennolla yhden maissa lähinnä ulkomaisten turistien kanssa. Bussi lentokentältä lähti lähes tyhjänä kohti Kiilopäätä. Turisteilla oli omat kuljetukset ehkäpä hotellien kautta odottamassa kentällä. Seurasimme bussin lähtöä odotellessa kuinka jotkut aasialaiset turistit ihmettelivät vuokra-autojensa jää- ja lumikerroksia, ehkäpä lumen määrä ja säätilanne myös heitä mietitytti - ainakin toivoisin niin. Yksi bussimatkustaja kysyi, kuinka kauan matka Saariselälle kestää, kuljettajan vastaus oli paljon puhuva: 25 minuuttia jos "autonvuokraajia" ei ole edessä. 

Kiilopää oli oma itsensä; välillä tuntuu, että täällä on aika pysähtynyt. Suurimmat ihmetyksen aiheet ovat tyyliin uusi ikkuna suksivuokraamossa tai jokin uusi tuote myymälässä. Samat ihmisetkin respassa, jo parin vuosikymmenen ajan tutuksi tulleet. Kiilopäällä oli puoli kolmen aikaan ja oli jo aivan pimeää. Pakkasta -19 astetta.

Lyhyen kävelyn jälkeen vain saunomista ja lepäilyä.

Lumen syvyys 59 cm.

Maanantai 6.1.2025

Lähdimme perinteiselle Sivakkaojan hiihtolenkille kymmenen maissa, pakkasta kymmenen astetta, ei tuulta eikä sadetta eli ihanteellisessa säässä hämärässä. Jonkinlainen kosteus ilmassa, joka tuntui kasvoilla. Eipä muita hiihtäjiä, pitkin tyhjiä latuja hiihtelimme. Moottorikelkkoja välillä ylitti latuja. Puolimatkassa vastaan tuli ryhmä ulkomaalaisia hiihtokoululaisia oppaan johdolla. Jostain syystä turistit eivät ymmärrä latuetikettiä eli hiihdellään omilla puolilla riippuen mihin suuntaan mennään. Hienosti tosin siirtyivät oikealle puolelle.

Sivakkaojan laavulla olikin jotakin uutta. Laavun lähistöön on tullut uusi tulipaikka, joka oli heti käytössä. Laavulla istuskeli kolme rouvaa villasukkineen. He olivat villasukkakävelyllä: yksi turisti ja kaksi opasharjoittelijaa. Kertoivat, että kyseessä on kahden tunnin kävely villasukilla, kolmet villasukat päällekkäin ja kävelylenkki kestää parisen tuntia. Näimmekin Kiilopäällä ilmoituksen kyseisestä retkestä 60,-/hlö ja ilmeisesti villasukat kuuluvat hintaan. Välineurheilua sekin. Rouvat olivat kovin innostuneita, eikä kylmä ollut jaloissakaan.

Luvan kanssa otettu kuva.

Lenkkihän ei kovin pitkä ollut, vähän yli kymmenen kilometriä, tuntui kuitenkin ihan kohtuulliselta. Viimakin tuli loppumatkasta. Lähempänä Kiilopäätä aasialainen perhe tuli kävellen ladulla vastaan, lapsi pulkkaa vetäen. Ei hyvä: voi aiheuttaa vaaraa jos hiihtäjät varoen mäkeä laskevat ja pulkka tulee mäessä päälle tai nousijoita vastaan. Myös kaksi turistia käveli laduilla lähellä Sivakkaojaa. Kävelytiet ovat huonosti viitoitettuja, mielestäni Kiilopään pitäisi opastaa paremmin majoittujiaan. Eihän turistit voivat tietää, miten pitäisi toimia.

Illalla lähdimme kävelemään ja bongailemaan revontulia, joita olikin runsaasti. Sääliksi kävi Saariselältä saunaan tulleita paria aasialaismiestä, jotka olivat vuokra-audillaan lähteneet ajamaan kävelytietä (luullen ajotieksi) ja juuttuneet hankeen. Heillä oli vain paljaat jalat ja sandaalit. Onneksi heidät opastettiin saunaan ja tilattiin hinausauto. Mitenköhän tämäkin tarina päättyi.

Tiistai 7.1.2025

Aamulla pakkasta -15. Tämä voi olla viimeinen kohtuullinen pakkaspäivä, joten ajattelimme yrittää hiihtoa Saariselälle Ahopään kautta.

Kaamosaika päättyy tänään. Aurinko nousi  11:46 ja laski n. 12:46. 

Hiukkasen yli kymmenen lähdimme 16 asteen pakkasessa (säätiedossa maininta, että tuntuu kuin -20) kiipeämään Ahopään yli. Vain meidän sauvojen narskunta kuului valkeansinisessä hämärässä ylös kavutessa. Ei lintujen ääniä eikä muita hiihtäjiä. Kauniimpaa ei voisi kuvitella. Tunturin huipulla ei ollut enää näkymää kauas, usva oli laskeutunut tunturille. Lasku sujui sinänsä hyvin, mutta ilmeisesti huonon näön syytä, että latua oli vaikea täysin hämärässä ja maan valkeassa erottaa. Auraten alas oli jälleen laskutyylimme.

Laanilan lähettyville hiihtäessä ainoastaa kaksi yksittäistä hiihtäjää tuli vastaan. Hiukka ihmettelimme, missä kaikki ihmiset ovat. Säähän oli mitä mainioin hiihtämiseen. Tauko eväsleipineen hiukka ennen Laanilaa. Laanilassa pakkokäynti Savottakahvilassa. Iso porukka lumikelkkailijoita tuli samaan aikaan syömään. Kahvilan puoli lähes tyhjä. Yksi henkilö meidän lisäksi. 

Laanilasta jatkoimme parfyymilatua pitkin kohti Saariselkää, laduilla oli jo joitakin muitakin perinteisellä tyylillä hiihtäjiä. Yhtäkään ladulla kävelijää emme koko matkalla nähneet. Saariselkä hyvin infonnut lukuisia turistejaan.  Saariselkä aukeni myös hiljaisena.

Lopultakin selvisi, missä kaikki ihmiset oleilivat. Uusi uljas ja upea Kuukkelin kauppakeskus oli shoppailijoita täynnä. Ruokakauppa, Kesport, Kuukkeli shop (turistikrääsää tarjolla) ja hieno ravintola (ulkoilijoille sopiva, toppahousut sopiva asu)  sijaitsevat keskuksessa Alkoa unohtamatta. Tämä tuli varmaan tarpeeseen paikkakunnalle. 

Me kuitenkin teimme kannatuksen vuoksi ostoksemme Partioaitassa: ei halvin, mutta aivan loistava ja asiantunteva palvelu. Täytyihän Kuukkelin ravintolan buffetpöytäkin testata: avoinna klo 11-18, hinta 18,90. Syötävää löytyi: liha- kala- ja kasvisvaihtoehdot, keitto, runsas salaattipöytä, jälkiruoka ja kahvi. Tunnelmallinen tila. Vahva suositus.

Päätimme jättää tälläkin kertaa lähes upouuden Karaokebaari Kaunis Jorman väliin ja päätimme Saariselkä-päivän Panimoravintolassa. Täytyihän miehelle tarjota "repunkannosta" juoma. Skibussilla kotiin, päivälippu 6 euroa.

Lumen syvyys 60 cm. Tulossa kova pakkanen yöksi. Päivä pitenee vuorokaudessa n. 20 min - melkoista vauhtia.

Saariselkä n. klo 15.00. Hiljaista ja hämyistä.

Hyvä päivä: ulkoilua ja vähän "hillumistakin". Ilta rauhallinen mökissä saunoen.

Keskiviikko 8.1.2025

Kova pakkanen ulkona muutti päivän suunnitelmat. Lopulta päädyimme lähtemään päiväretkelle kävellen hyvin hoidetuille talvikävelyreiteille. Kyseiset reitit ovat tervetullut lisä Saariselän alueen palveluille, ainoastaan toivoisin parempia viitoituksia. Me tunnemme alueen hyvin, joten ymmärrämme jos olemme menossa väärään suuntaan - turisteille varmasti tulee ongelmia ja ehkäpä siitä syystä eksyvät hiihtoladuille. Me starttasimme kävelyn noin 20 asteen pakkasessa pukukoodina yhdistetty Michelin-ukko-pankkirosvo-tyyli porojen saattaessa meitä kävelyreitille.

Pakkanen ja viima ei päässyt meitä puremaan. Kenkien narskunta pakkaslumessa ainoana taustaäänenä matkaaminen oli mukavaa. Lintuja ei näkynyt, mutta tikan hakkaaminen jäiseen mäntyyn pysäytti meidät hetkeksi. Jäniksen ja ketun jälkiä, mutta poroja lukuunottamatta eläimiä ei liikkeellä. Matka Sivakkaojalle kulki osaksi pitkin Ruijanpolkua. Sivakkaojalla kohtasimme ensimmäiset kulkijat ja hekin olivat ulkomaalaisia. Läheisellä ladulla porot olivat ainoita matkaajia.

Harvoin pääsee näkemään näin paljon poroja kuin me olemme tällä viikolla nähneet. Lunta on kiitettävän paljon ja se on upottavaa pakkaslunta, porot valitsevat helpomman tien kulkea. He eivät edes aiheuta laturaivoa kävellessään laduilla. Kiilopää on yrittänyt estää laturaivoa ainakin Ahopään juurella sijaitsevalla kyltillä.

Google maps ei todella huomioi lumen ja latujen tuloa reiteille. Kuten aikaisemmin kirjoitin - turisteja pitäisi opastaa paremmin, ja kävelyreitit merkitä selvemmin.

Kiertelimme kävelyreittejä 8 km matkan ja olimme oikein tyytyväisiä reittien kuntoon sekä muutenkin päivän retkeen. Harmittavasti pakkanen iltaan kohti kiristyi todella kovaksi - 24 astetta, tuntui kuin -32, joten jätimme iltakävelyn väliin ja keskityimme syömiseen ja saunomiseen. Ja päivän pommiksi tuli Trumpin noin vaan ilmaistuna, että voisi tuon Grönlannin tuosta napata Yhdysvalloille. Ei näitä osaisi edes Remes keksiä. 

Sivakkaojan laavu taustalla. Voiko kauniimpaa olla.

Kunnon talvi Lapissa on uskomattoman kaunis - ei pidä pelätä kylmää, sehän on vain pukeutumiskysymys.

Lumen syvyys edelleen 60 cm.

Torstai 9.1.2025

Pakkasaamu, eikä mikään pikkupakkanen. Päätimmekin lähteä "ilmaa haistamaan", jotta osaisimme pukeutua oikein päiväretkeä varten sekä päättämään hiihdämmekö vai kävelemmekö. Pakkasta näytti olevan 19 astetta, tuntui kuin 26 astetta (säätieto). Ei juurikaan viimaa. Tallustelimme Vasapolun pelästyttäen valkoisen jäniksen polulla.

Kiilopää n. klo 10 aamulla.

Palatessa päärakennuksesta noin puoli tuntia myöhemmin oli alkanut tuulla. Päätimme, että emme hiihdä vaan kävelemme Kiilopään ja Ahopään väleillä kulkevan Poropolun. Pakkanenkin kiristyi, vaihdellen 19-22 miinusasteen välillä, todellista pakkasen tuntua vaikea arvioida. Meidän varusteille ei ongelmaa.

Lähtiessämme päärakennuksen läheltä, oli samaan aikaan hiihtoseurue lähdössä Kiilopään huipulle. Jonkinlaista purjelaskettelua näkyivät siellä harrastavan. Huipulle tuuli - kuten tavallista - joten heillä oli varmaan onnistunutta laskua. Seurasimme toimintaa matkatessamme yhdelle Ahopäiden huipuista. Aurinkokin yritti näyttäytyä pilvien välistä. 

Taustalla Kiilopää ja auringon kajoa. 

Saimme kaksin rauhassa kävellä ihmetellen lumen tekemiä jäisiä veistoksia puista. Riekon, ketun ja jäniksen jälkiä näkyi, mutta ei mitään elonmerkkiä niistä. Ihmeellistä, että en ole koko viikkona nähnyt yhtäkään pikkulintua. Ainoat linnut ovat olleet kuukkelit Sivakkaojalla. Linnut säästävät ilmeisesti pakkasella energiaa ja ovat suojassa. Luulisin. Poropolku oli pääosin hyvin auki, tosin ylempänä oli edellisen päivän tuisku tuonut kinosta polulle. Säärystimet tulivat tarpeeseen.

Ahopäältä laskeutuessamme kohtasimme lumikenkäilijöitä opastetulla retkellä. Saksalaisi turisteja. Täällä onkin ulkomaalaisia pääosin. Uutena turistiryhmänä (Saariselällä näkyi) ovat intialaiset. En tiedä, ovatko Suomessa asuvia vai ovatko tulleet Intiasta. Veikkaisin ensimmäistä vaihtoehtoa. 

Retken jälkeen virkistäydyimme nestetankkauksella päärakennuksen ravintolassa. Meneillään oli myös keittolounas, mutta vain muutamia asiakkaita. Kuitenkin vastaanotossa koko ajan ruuhkaa ja henkilökunta kärsivällisesti opasti ulkomaisia turisteja. Täällä turistit ovar rauhallisia ja ystävällisiä sekä innokkaasti luontoon suuntaavia.

Mukavasti muutaman tunnin päiväulkoilu väsyttää - juuri sopivasti, jotta loma todellakin palauttaa voimat tulevia kuukausia varten.

Lumen syvyys edelleen 60 cm.

Välillä olo tuntui tällaiseltä. Näitä veistoksia oli rinteet täynnä.

Perjantai 10.1.2025

Ja pakkanen entistä kovempaa. Lähdimme aamupäivälenkille Rajalatua pitkin jatkaen kävelyreitille ja siitä Kiilopäälle. Uskollisena edelleen kuutamo taivaalla loisti, koko viikon ajan se on näkynyt yötä päivää elleivät pilvet ole peittäneet sitä. Kävelyreitti oli tosi hyvä. Aluksi vierastin pyörien tuloa seudulle, mutta niiden ansiosta käsittääkseni nämä upeat talvireitit tulivat tarjontaan lisää. Huomasimme, että ei ole hiihtopäivä tämäkään. Kyllähän hiihtää voisi, mutta ei se ole niin kovin mukavaa toppahousuissa- ja takeissa vielä lämpöisien alusasujen ja villapaitojen kera.  Lenkki juuri sopiva, n. 2,6 km.

.

Varsinainen retkemme lähti suunnitellusti Kiirunapolkua pitkin seutua kiertäen itse high lightina Kiilopään huippu. Jälleen kaunista, värit uskomattoman hienot. Mielenkiintoista, että erilainen väripaletti eri suunnissa vaihdellen vaaleansinisestä, roosaan ja keltaisen eri sävyihin. Hiljaista oli reitillä, välillä polun pohja petti ja polviin asti lumessa, ilman säärystimiä ei kannata lähteä jos ei ole lumikengillä. Poroja tosi paljon rinteillä johtuen lumen vähäisemmästä määrästä. Siellä ne kovassa -23 asteen pakkasessa maata kaivoivat etsien jäkälää. Pakkasen tuntu kuin -30 ja sen huomasi.

Kiilopään huipulla käsittämättömän kaunista, aurinko oli lähes kaksi tuntia ollut näkyvillä ja oli laskemassa. Valokuvaajat sitkeästi kuvasivat päivän viime säteitä. Söimme penkillä jäiset leivät ja joimme minttukaramellin makuisella juomalla terästettyä kuumaa kaakaota. Sisäinen villapaita tuli tarpeeseen.

Rinne tuntui jyrkältä alas mennessä, kesällähän siinä on portaat. Vielä tuli joitakin ryhmiä, jotka nousivat ylös, takaisin sitten tulevatkin jo melkoisen hämärässä. Huipulla eivät enää näe aurinkoa.

Majassa lepäilyä ja sen kuntoon laittamista seuraaville tulijoille. Sitten Kiilopään Kammiravintolaan pizzalle ja odottelemaan Lapin Eskelisten Linjojen bussia klo 20.45. Etelässä hirveä lumipyry ja vaarallinen ajokeli ottamassa vastaan.

Viikko ollut mahtava. Kaikki retket onnistuivat. Hiihtää olisi ollut mukava enemmänkin, mutta hyvin noissa kävelyissä liikuntaa sai. Onhan se kuitenkin erilaista kuin teillä tallustelu. Turistit ovat löytäneet Lapin ja uusia kansallisuuksia varmaan koko ajan tulee seuduille. En yhtään ihmettele, että Lappiin ja nimenomaan Suomen Lappiin, tullaan. Rauha on mahtava, kaikki sopuisaa eikä minkäänlaista eripuraa tai rähjäämistä näy. Luonto ei kauniimpi voisi olla, liikuntalajeja löytyy jokaisen makuun - jos yleensäkin tykkää luonnossa liikkumisesta.