Keväthankiviikko 9.4.-16.4.2016


Lauantai 9.4.2016

Matkaan lähdettiin totuttuun tapaan viiden maissa tarkalleen kolmea yli. Lämpöä lähtiessä kolme astetta.

Lähes lumettomat metsät, jäät vielä osin järvessä ja puolipilvinen ilma tekivät maisemista harmaan tuntuiset. Välillä idästä selän takaa pilkottava aamu-aurinko värjäsi männynrungot kuparinvärisiksi ja sai koivujen paljaat rungot hohtamaan valkoisina. Mukavaa  -ja matkaakin helpottavaa - lähes autiot maantiet. Soilla ja pelloilla näkyi kurkia ja joutsenia pareittain matkanpäänä sama kuin meillä: pohjoisen erämaa.

Noin neljäkymmentä kilometriä ennen Oulua liikenne ruuhkautui ja vauhtikin aleni lähes matelevaksi. Zeppelinin kauppakeskuksessa Kempeleellä vakio kahvit- ja ostostauko. Alko oli siirretty Lidln yhteyteen. Simossa alkoi jo lunta olla enemmän. Tervolassa sade alkoi ja siellä tuttu ruokatauko. Pysähdyimme räntäsateessa juomaan kahvit hienolla taukopaikalla Olkkajärvellä. Tunnelma kovinkin harmaa ja sen loi vain ja ainoastaan sää - mieliala odottavan innostunut.
Olkkajärven taukopaikka Rovaniemi-Sodankylä välillä






Yllä olevista kuvista huomaa, miten pitkä maa Suomi on. 

Kiilopäälle saavuimme jääsateen saattelemana klo 19.30. Ainoana harmina huoneistossa Yle-kanavat eivät näkyneet televisiossa eivätkä löytyneet kanavahaullakaan.

Päätalolle kävellessä törmäsimme voitelu-ja sääguru Kiilopään Mauriin. Hän kertoi Kiilopäällä olleen tosi onnistunut talvi, ja että tällä hetkelläkin kaikki majoitustilat täynnä. Vieraina mm. päiväkotiryhmiä ja vaahtosammuttimen kokoisia, innokkaita ulkoilijoita pyörii tuntureissa iloisena. Kuulosti mukavalta. Sekä Saariselällä että Kiilopäällä on talven aikana ollut paljon ulkomaalaisryhmiä - mikä on ymmärrettävää. Täältä löytää rauhan. Mauri lupaili meille kantavia hankia yöpakkasten ansiosta. Aurinkoa ei uskaltanut luvata.

Välillä matkalla paistoi aurinko. Vuotson kanavan sillalta.

Uutta Kiilopäällä: fatbike vuokrausta.

Lumen syvyys 66 cm.

Sunnuntai 10.4.2016

Aamu käynnistyi hitaasti, eilinen matka vielä painoi. Liikkeelle pääsimme vasta vähän ennen puolta päivää. Kävimme katsastamassa Maurin suosittelemat Karhun karvapohjasukset ja juttelimme samalla päivän voitelusta. Haastetta riitti, märät ja osin jäiset ladut, lämpöä kymmenisen astetta ja välillä kuitenkin räntää satoi. Mauri antoi meille voitelupurkin mukaan ja hyvin sillä pärjäsi. 

Hiihtäjiä riitti laduilla, paljon oli ohihiihtäjiä ja hymyileviä kasvoja hiihti vastaan. Täällä ei voi huonolla tuulella olla. Sivakkaojan laavulla näimme kuukkeleita(Siberian Jay) ja lapintiaisia.
Lapintiainen, Siberian Tit, on vaeltajan sympaattinen kaveri. Hömötiainen (Willow Tit) on sen lähin sukulainen.

Reippaita päiväkotilaisia hiihti Kiilopäälle päin. Ikää ei montaa vuotta ollut - olisikohan osalla edes kolmea vuotta, minkäänlaista kitinää tai marinaa ei kuullut ja vanhemmatkin rauhassa opastivat. Toivottavasti tällainen toiminta yleistyisi.

Haastetta riitti alamäissä - onneksi edes niissä sai hien pintaan. Jäiset ladut hiukka pelottivat ja kaatumisiakin näkyi.

Nämä sukset kuulemma parhaat näillä keleillä.


Muotkan maja oli tältä kaudelta juuri tänään sulkeutunut.


Vaahtosammuttimen kokoisia, reippaita hiihtäjiä

Lähdimme vielä iltapäivällä tutkimaan jospa pääsisi uusille talvikävelyreiteille. Vähän matkaa käveltyämme huomasimme lumen upottavan sen verran, että emme uskaltaneet lähteä sille vaeltamaan. Haimme Tunturikeskuksesta kartan uudesta reitistä ja siellä neuvottiin odottamaan aamuun ja hankikantoon. Tunturikeskuksen ruokala oli aivan täynnä perheitä ruokailemassa. Enpä ole koskaan niin täysinäisenä ravintolaa nähnyt. Ihmettelin alle kouluikäisten lasten hyvää käytöstä ja selvää intoa punaposkineen. 


Yöllä näin  hienoja revontulia, lumi aivan vihreänä, herätin mieheni - ja lopulta heräsin itsekin.

Lumen syvyys 61 cm.

Maanantai 11.4 2016

Matkaan pääsimme aikaisemmin jo puoli kymmenen aikoihin. Luvattua pakkasta ei tullut vaan räystäistä vesi jo aamusta tippui. Valitsimme voiteeksi MFV +2 -1 voiteen, koska näytti niin lämpöiseltä. Lähdimme nousemaan Niilanpäälle tarkoituksena jatkaa Suomunlatvanlaavulle. Voitelu ei toiminut ollenkaan ja ylös noustessa lumi pakkaantui suksiin. Putsasimme, laitoin uutta voidetta, mutta pakkasvoiteet olivat jääneet mökille. Amatöörivirhe. Mukana toisena oli vain Startin 0-3 voiteet. Lumi oli ladulla uutta lunta ja kylmempääkin kuin alhaalla. Jotenkin pääsimme Niilanpään porokämpille pitämään rauhaisaa taukoa. Matkalla ystävällinen hiihtäjä lainasi minulle sikliä, jolla putsasin pois aamuisia voiteita ja pakkautuneita jäälumia.

Porokämpällä juttelimme nuorenparin kanssa, jotka olivat lumikengillä matkalla Porttikoskelle 6 päivän retkellä. Nyt olivat menossa yöpymään Suomunlatvanlaavulle. Innokkaana odottivat reissua, joka vasta alussa. Kateeksi ihan kävi. Me käännyimme takaisin voideltuamme ensin minun sukseni uudelleen. Olikohan ilma lämmennyt, mutta sukset pelasivat hyvin. Oikeastaan tuntuivat liukuvan liiankin hyvin alamäessä. Reissu jäi harmiksemme lyhyeksi

Huoneistossa huoltomies oli menossa katolle - oli korjaamassa antenniongelmaa. Talon muissakaan asunnoissa ei Yle näkynyt, mutta kukaan muu ei ollut siitä mitään sanonut. Samalla selvisi, että 4G verkkoa parannettu ja sen takia syksyllä asennettu TV-antenniin 4G-suodin, koska verkko häirinnyt TV-lähetyksiä. Huomasimmekin jo aikaisemmin, että internetyhteys oli nopeampi kuin aikaisemmin. Upeaa: pienen hetken päästä kanavat kunnossa. Pääsimme katsomaan meille sopivaa ohjelmaa : Vielä virtaa.

Porokämpän ikkunasta

Niilanpään porokämppä

Tilaa riittää

Illalla täytyi vielä katsoa suuren kohun saattelema MOT-ohjelma Panaman papereista. Ennakkokohu kääntyi itseään vastaan eikä suomalaisittain ollut oikein paljastettavaa. Hyvä tietenkin niin.

Lumen syvyys 59 cm.

Tiistai 12.4.2016

Aamu aukeni totuttuun tapaan kovin  harmaana. Vaikeuksia tulisi olemaan taas voitelun kanssa, ehkä pitäisi sijoittaa karvapohjasuksiin eli skineihin. Uutta lunta luvassa, mutta plussa-asteita.

Lähdimme matkaan n. 10.30, ilma oli harmaa ja nollakeli. Suuntasimme Luulammelle Kiilopään rinnettä ylös - ja se olikin helppoa verrattuna laskuun Luulammelle jäistä, välillä sohjoista latua pitkin. Näytti, että edessä lievä lasku ja vauhti nousikin tosi kovaksi. Häntäluu kovilla kaatumisessa ja nilkat rasituksessa yrittäessä selviytyä alas. Välillä oli pakko siirtyä pois ladulta ja laskea mutkitellen tunturin rinnettä - hankihan kantoi hyvin. Hiihtäjiä tosi paljon.
Kiilopään rinteeltä, tässä vaiheessa muut hiihtäjät jo menneet

Luulammen kahvilassa en ole ikinä nähnyt niin paljon asiakkaita, että ihan jonoksi asti. Onneksi munkkia ja nisupullaa riitti vielä meillekin.

Lapin erämaassakin tajutaan,että naisilla pitää olla tuplamäärä wc-tiloja. Luulammelta.

Luulammelta suunnistimme Taajoslaavulle, joka oli ihan uusi kohde meille. Taas rankka nousu, jonka aikana jo jännitimme alaslaskua. Ja se olikin  haasteellinen eikä vieressä edes avotunturia vaan metsää. Pakko oli jotenkin latua pitkin alas tulla. Syke nousee todellakin suuremmaksi ala- kuin ylämäessä. Joku insinööri voisi kehitellä vastakarvapohjasukset, hidastaisi mäissä.
Karhujen pitäisi nukkua hmmm. Kuvatessa pelkäsin, että peto tulee hakemaan pudottamaansa herkkukoipea.
Taajoslaavun tulipaikka.

Taajoslaavu on käymisen arvoinen. Todella kaunis. Paistoimme Porvoon läheltä Lindroosin savustamosta ostamamme sinappigrillerit. Ne myös kaiken hakemisen vaivan väärtit. Laavulla juttelimme kahden rouvan kanssa ja he suosittelivat Rumakurulle menoa kesävaellusreittiä pitkin hankikantoa hyväksi käyttäen. Ja niin teimme välttäen jäiset laskut. Rumakurulla oli päivän mittaan porukkaa käynyt tosi paljon  vieraskirjan mukaan, mutta me saimme pitää taukoa kaikessa rauhassa kaksin. Tauon aikana alkoi lumipyry.
Tikan (woodpecker) oma Honkarakenne - taitaa tikka ökyillä kelohongalla.

Rumakurun tulipaikka

Kesäreitiltä välillä Rumakuru-Kiilopää

Lähdimme meille jo monta kertaa aikaisemmin suositeltua kesäreittiä kohti Kiilopäätä Vävypään ja Ahopään kautta. Hyvä valinta sekin. Nousut olivat helppoja, koska tuore lumi ja plussa-asteet jämäyttivät lumet suksien pohjiin  ja pystyimme nousemaan jyrkkääkin rinnettä tyyliin spiderman - edes sauvoja ei tarvinnut. Liutellen valkoisia rinteitä alas.

Mökillä väsyneinä ja tyyyväisinä klo 18.30. Sauna päälle ja ruoka kypsymään. Ihanaa. Matkan pituus oli noin 28 km ja Polar Loop kiitteli päivän aktiviteetin ollessa 318 %.

Lumen syvyys 58 cm.

Keskiviikko 13.4.2016

Aamu vihdoinkin aurinkoinen, taivas aivan sininen. Haimme Tunturikeskuksesta tuoreen leivän; palvelu tosi hyvää  - tuoretta leipää tai sämpylöitä koko päivän iltaan asti saatavilla.

Suunnitelmissa hakea Tunturikeskuksen välinevuokraamosta lumikengät ja suunnistaa Kiilopään rinteitä mutkitellen sen huipulle.

Välinevuokraamossa oli todella pikkuinen napero hakemassa lumikenkiä ja kengäthän löytyivät, vesseli varmaankin  vuoden vanha.
Välinevuokraamosta löytyy lasten lumikenkiä joka lähtöön.





Me saimme hyvät lumikengät ja sauvat - setti maksoi 10 euroa/päivä.
Mahtava hankikanto, lumikengän jälkiä.

Kapusimme Kiilopään huipulle aivan ihanassa auringonpaisteessa ja monella matkaajalla sama määränpää. Viisivuotiaat lapset saavuttivat hiihtäen huipun meitä nopeammin. Kertoivat olevansa etelä-Suomesta liikuntapäiväkodista. Maisemat huipulla mahtavat.



Taukoa pitäessä valitsimme tietenkin sen tuulisemman ja varjoisen puolen rinteestä. Onneksi oli "sisäistä villapaitaa" mukana.
Ensimmäisen kerran kylmä tällä viikolla, mutta eväät lämmittävät.

Matka jatkui Kiilopään tunturiylänköä pitkin  kohti Niilanpäätä. Sieltä lähdimme alas ja suuntasimme metsän läpi Sivakkaojalle. Seurailimme ja valokuvasimme eläinten jälkiä.







Tauko Sivakkaojalla, josta jatkoimme ruijanpolkua pitkin majoitukseen. Sää oli pilvistynyt. Sulkiessamme huoneistomme oven alkoi lumisade.
Tämän maston ansiosta parempi 4G-verkko.
Ajattelimme mennä ruokailun jälkeen Saariselälle, mutta emme keksineetkään yhtään syytä lähteä. Kiilopäällä on kaikki tarvittava ja minimarketista löysimme ruokavarastomme täydennykset.

Halusimme nähdä revontulia, joka voisi olla mahdollista kirkkaan sään ansiosta. Netistähän tietenkin voi katsoa, olisiko niiden näkeminen mahdollista. Tutkailimme Alaskan yliopiston sivuilta revontulien aktivisuustilastoa ja siellä lupailtiin asteikkoa 5 asteikolla 0-9 eli kannattaa yrittää.

Pysyttelimme valveilla ja lähdimme ennen puoltayötä ulos pakkaseen toiveikkaana revontulten suhteen. Yö ei pimentynyt laisinkaan vaan taivaalla näkyi valonkajoa idästä. Kävelimme metsänreunaan hankikantoa hyödyntäen. Juuri kun olimme lähdössä meidät palkittiin vaaleilla, kauniilla, tahdissa tanssivilla revontulilla. Minä en onnistunut saamaan kuvia ollenkaan. Onneksi mieheni jotakin sai näpsittyä. Samalla tuli hoidettua hyödyllinen niskajumppa.






Lumen syvyys 59 cm.

Torstai 14.4.2016

Aamulla leipää hakiessa kävimme katsomassa Kiilopään kuuluisaa  savusaunan yhteydessä sijaitsevaa Kuurakaltiota - kylmää kylpylää.
Tämä ei minun uintijuttu: liian kylmä ja uimakaverit muualla.

Taas auringonpaisteinen ilma. Lähdimme suksilla ylös Kiilopään rinnettä sen taakse rinnettä seuraten, välillä laskien hankisia hyödyntäen ja taas ylös nousten. Tosi kirkasta ja rasittavaa silmille, vaikka olikin aurinkolasit. Viima suhteellisen kova, mikä teki ilmasta kylmemmän kuin viikon edellisinä päivinä. Toivoimme näkevämme riekkoja ja kiirunoita, mutta saimme tyytyä riekon (willow grouse) jälkiin.





Kiilopään ja Niilanpään välistä laskimme Sivakkalaaksoon metsän suojaan kauemmaksi viimasta. Kuvasimme jälkiä. Saimme olla lähes kaksin erämaassa - ei muita retkeilijöitä eikä eläimiä. Metsän kautta tulimme takaisin majoitukseenkin.

Emme yhtään tiedä mikä eläin näitä jälkiä tekee - kuin jokin huiska jalanjälkien lisäksi lunta pyyhkäisisi.


Väsynyt olo ja silmät todella arat kirkkaasta auringosta ja hohtavanvalkoisista hangista.

Lumen syvyys 58 cm.

Lauantai 15.4.2016

Pilvinen päivä ja pikkupakkasta - saa silmät levätä kirkkaudelta. Oravamme, Ottar, kävi meitä aamulla tervehtimässä ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Aamiainen Kiilopään runsaassa aamiaispöydässä tuntui maistuvan ainakin miehelleni.

Kuulimme Tunturikeskuksessa, että joku karhu herännyt jo lähettyvillä - mutta senhän me olimme jo havainnoinneet. Samaten ahmoja kiertelee puiston maastossa.

Päätimme lähteä Vuotsoon, joka on  eteläisin saamelaiskylä. Kiilopäältä sinne on matkaa noin 30 km. Ajoimme kanavan rantaan venesatamaan  ja lähdimme siitä metsään. Aavat näkymät, usvaisen kaunis ilma.

Kävelimme metsässä kuvaten eläinten jälkiä ja muuta mielenkiintoista. Eläimiä mennyt ristiin rastiin, mutta livenä ei näkynyt mitään - ei edes lintuja.

Tikan (woodpecker) oma kerrostalo.

Teimme noin 7 km lenkin  kävellen välillä suon laitaa ja välillä metsässä. Emme tarvinneet suksia emmekä lumikenkiä. Hankikanto oli niin hyvä, että kävely metsässä oli jopa helpompaa kuin kesällä. Ilma ei olisi parempi voinut olla.

Kevät tulee



Suon reunaa, mukavaa ihan vaan kävellä.

Vuotson kanavan hiekkarantaa

Moottorikelkkoja sataman parkkipaikalla.

Kävimme Tunturikeskuksessa syömässä perinteisen perjantain poronkäristyksen. Maittavaa kuten aina.

Kuuntelimme Maurin esityksen vaeltamisesta UKK-puistossa. Hän kertoi vaelluksesta Raja-Joosepista Kiilopäälle v. 2008, jolla hän oli ollut oppaana. Samoin kuulijat saivat vinkkejä luonnossa pärjäämiseen.

Kiilopään Mauri pitää esitystä karttakeppinä tietenkin suksisauva.

Kävellessämme majoitukseen hyppeli tien yli upea, täysin valkoinen metsäjänis. Valoisaa vielä 21.30.

Lumen syvyys 58 cm

Lauantai 16.4.2016

Kotimatkalla lähdimme hyvässä 4 asteen pakkasessa klo 6.48. Haikeaa - viikko meni liian nopeasti.

Vaikka lähdimmekin jo valoisaan aikaan oli tien varrella ja tielläkin jo tutuiksi käyneitä "kamikaze-lintuja", naaraspuolisia. Mikä ihme niillä ideana? Tietä ei varmasti oltu suolattukaan.

Linnut hyppivät tielle täysin pelkäämättä, onneksi nyt valoisaa.


Kitisen joki metsän takana Sodankylässä.

Taukopaikka Mustalampi Kuusamossa.

Reijo Kelan taidetta Suomussalmella Hiljainen kansa.

Pilvet muodostivat erikoisia muodostelmia.



Matkan hittituotteet olivat Lindroosin savustamon leikkeleet ja makkarat. Turhake tällä matkalla oli kiikari - linnuista ei  havaintoja.

Lähtiessämme aamulla ajamaan mieheni sanoi meidän olevan kotona puoli kymmenen aikaan, hymähtelin itsekseni miettien, miten sellaisen voi arvioida -matkahan kestää yli 14 tuntia. Ajoimme kotipihaan 21.27, lämpöä 9 astetta. Matka sujui mukavasti johtuen hyvästä säästä, korkeimmillaan matkan varrella lämpöasteita 13. Matkallamme kilometrejä kokonaisuudessaan tuli 2350.

Lumen syvyys etelässä 0 cm. Varmat kevään merkit odottivat kotipihallamme.

5 kommenttia:

  1. Taas on teidän retkipäivää luettu, ulkoilua ja raitista ilmaa, eikä ihan kevyen kautta....
    Täällä ollut melkein kesäinen päivä, aurinkoinen ja +liki 10, kauniita unia😊

    VastaaPoista
  2. Sama aurinko sielläkin paistoi, täällä taas liki kesäinen ilma. Kyllä kelpaa ulkoilla siellä ja täällä 😊

    VastaaPoista
  3. Tänään täälläkin ollut viileää vain +5 ja navakka varmaan pohjoistuuli, aurinko kuitenkin paistanut......huomiseksi luvattu puolipilvistä ja +8, la +10 puolipilvistä, su sataa ja +7. Toivon, että huomiseksi tulisi teille super päivä.....aurinkoakin riittävästi 😊

    VastaaPoista