Talvinen päivä Torronsuon kansallispuistossa 2.12.2017

Lauantai 2.12.2017


Tulimme jo perjantaina Eerikkilän Urheiluopistoon tunnetaan nykyään nimellä Eerikkilä Sport & Outdoor Resort, joka sijaitsee Tammelassa Forssan lähellä. Ruostejärvi ja Leppilampi ovat paikan vierellä. Huone päärakennuksessa oli siisti ja mukava. Päivällinen oli maittava seuranamme nuoria jalkapallolupauksia Irlannista ja Tanskasta. Kulttuurierot näkyivät selvästi. Tanskalaiset nauroivat ja juttelivat riemuitsevasti kun taasen irlantilaiset söivät hiljaa jutustellen - jos sitäkään. Lusikat nousivat suuhun lähes tahdissa. Positiivista, että pipot otettiin päästä pois ruokailun ajaksi.
Irlantilaiset jalkapallolupaukset nauttivat lumesta. Mustat treeniasut tekevät värikuvasta kuin mustavalkoisen.

Ilma oli järkyttävä perjantaina. Lunta tuli sakeasti ja tuuli kova. Lauantaina kaikki korvattiin kauniina lumisena maisemana. Kävimme aamulenkillä järvien välissä pienellä kaistaleella. Lumi valaisi aamun ja tyyni ja jäätön järvi heijasti kauniisti valot.

Aamiainen oli hyvä, suunniteltu urheilijoille ja varmaan terveellinenkin.

Olimme suunnitelleet tutustumista matkan varrella sijaitsevaan Hämeen Luontokeskukseen ja katsoimmekin googlesta sen aukeavan klo 10.00. Kiinnihän se oli ja aukeaa vasta joskus keväällä. Vuoden 2018 alusta Luontokeskusta alkaa hoitamaan Eerikkilän Urheiluopisto, samalla se alkaa kehittämään Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoja.

Luontokeskuksen rannalta

Tänne kiipeäminen pelotti: kapeat, jyrkät ja lumisen jäiset rappuset. Näköala mahtava.

Torronsuon Kansallispuistossa ei olut muita vaeltajia - vain me kaksi. Ilma oli mitä parhain: yksi aste pakkasta, ei tuulta ja pilvistä, joten aurinkokaan ei häikäise. Kenkien valinta oli onnistunut, molemmilla nastakengät.

Torronsuosta tuli kansallispuisto vuonna 1990. Sen lintu-ja hyönteislajisto on arvokas, koska siellä esiintyy lajeja, joita ei muualla etelä-Suomessa ole. Me näimme korppipariskunnan sekä talitiaisia.
Kaikki kuvat näyttävät mustavalkoisilta vaikka ihan värikuvia ovat.


Pitkospuiden englanninkielinen nimi on osuva ja hauska .


Sininen hetki, pimeä ja hämärä laskeutui jo alkuiltapäivästä.

Lähellä toista lintutornia ja laavua oli hienoa, korkeaa metsää. Tyttäreni oli syksyllä metsänmittaustöissä lähistöllä ja oli mitannut 45 m korkean kuusen, joka on kuulemma lähellä maksimikorkeutta. Voi jopa olla korkein Suomen luonnontilainen kuusi, ainakin korkeimpia.


Matkalla oli myös louhos Härksaaressa, jossa mm löytöretkeilijä Nordenskiöld on vaikuttanut. Hän löysi tutkimuksissa yhdessä isänsä kanssa monia harvinaisia mineraaleja.


Torron kylä  läheisyydessä hienolla näköalapaikalla lintutorni sekä iso laavu.
Idänpäänkallion viisimetrinen lintutorni sijaitsee yksityismaalla. Tea Karvisen kirjasta "Kansallispuistot" luin, että paikallinen isäntä Heikki Sohkanen perheineen on rakentanut kaikille avoimen laavun lähelle lintutornia. Kiitokset heille.

Uutta pitkospuuta tulossa.

Reitti jatkui ihastuttavan Torron kylän kyläraittia pitkin. Isoja rakennuksia, hieno kivinavetta, kappeli, hautausmaa ja vanha kyläkoulu. Elämys.

Ei varmaankaan ruiskujen vaihtopiste...liittynee palokuntaan.

Korppien lisäksi näimme vain hevosia Torron kylässä.

Keskellä kylää luonnon muokkaama valaistu luistinrata.


Kylän talojen pihoilla kasvoi lukuisia kuin "pensaskuusia".

Rauhaisalla paikalla iso muurahaiskeko.

Reitin pituus n. 11 km. Tänne tultava toistekin.


Syksyinen viikko Kiilopäällä 26.8.-2.9.2017

Sunnuntai 27.8.2017


Saavuimme myöhään lauantaina vesisateisessa ja koleassa säässä. Lauantain Luonnon päivää vietimme Vedenjakajareitistöllä ja sieltä ajoimme vaihtelevassa säässä Kiilopäälle. Välillä satoi enemmän ja välillä vähemmän.

Hyvin nukutun yön jälkeen viivystelimme lähtöä. Oli vaan ihanaa levätä ja syödä aamiaista ilman kiirettä. Hakea lomatunnelmaa.

Retkelle lähdimme vasta n. 11.30 koleassa 7 asteen lämmössä. Pohjoistuuli täydensi tunnelmaa. Kiilopäällä oli parkkipaikka melkein täynnä ja rinteillä näkyi useita retkiryhmiä. Saariselällä oli Saariselkä MTB maastopyörätapahtuma, yksi etappi Kiilopäällä. Odottelimme muutaman hurjapään näytöstä ja siirryimme niiden jälkeen kohti Luulampea kaukana yleisistä reiteistä.


Matkamme kulki vaikuttavan ja vaarallisen näköisen kurun viereltä. Joitain lintuja hätyyttelimme. Pysähtelimme useita kertoja vain nauttimaan rauhasta, kiikaroimaan ja juomaan mustaviinimarjamehua. Meille luksusta, sitä parasta.


Tänä vuonna Lapin kesä on ollut todella lyhyt. Vanha lumi odottaa kohta satavaa uutta lunta.

Poroja ei ollut vielä näkynyt. Se asia korjaantui, kun puskista säntäsi iso poro vasa perässä ja niiden perässä iso, musta koira. Koiraa huudeltiin kovasti ja aikansa jahdattuaan palasi se isäntänsä luo ja ilman poropaistia. Koirien kuuluisi olla kytkettynä.
Kuvasta löytyy poro ja koira. 

Pohjoisrinteillä mustikat olivat jääneet raaoiksi. Lapissa on ollut tosi kylmää. Hilla on sinnitellyt ja tehnyt hyvän sadon. Puolukat ovat vielä raakoja, ehkä ehtivät kypsyä.

Luulammella oli tunnelmallista kuten aina. Se ei ole enää päivätupa päivisin klo 10-16 vaan kahvila, jossa ei saa syödä omia eväitä. Tulipaikassa oli tulet, mutta rohkeutemme ei riittänyt uhmata kahvilan pitäjiä emmekä grillanneet makkaroita.
Loma"selfie".

Luulammelta lähdimme kohti Kiilopään huippua. Aurinko näyttäytyi ja välillä pystyi olemaan jopa ilman lapasia.

Luonto tekee tilataidetta ilmaiseksi eikä kerää pääsymaksua sitä katsomaan tulevilta.

Kiilopään Tunturikeskuksesta voi vuokrata maastopyöriä.

Retken pituus n. 12 km. Saunassa lämpeni, ilma ulkona todella kolea. Mieheni kävi yhdentoista aikoihin bongailemassa revontulia. Taivas oli vielä liian vaalea.

Maanantai 28.8.2017

Yöunta takana 12 h, eiköhän sillä jaksa. Luvassa aurinkoa ja ehkä jopa yli 10 astetta lämpöä. Suunnitelmissa matka Suomunruoktulle ja yöpyminen siellä teltassa. Aluksi suunnittelimme Lankojärveä, mutta suunnitelma muuttui mieheni työkaverin vinkistä. Onneksi.

Rinkkojen pakkaaminen kului hitaasti, mutta ei haitannut, koska sen aikana lämpötila meni ihan plussan puolelle. Ihana auringonpaiste.

Tämä sujui, olihan sitä harjoiteltu ja etsitty youtube kanavilta uusia vinkkejä.


Matkaan lähdimme yhdentoista maissa, parempaa säätä ei voisi olla. Suuntasimme Raututuntureille poluilta pois. Rinkat eivät paljon painaneet; minulla 9 kg ja miehelläni 19 kg. Nousuissa ja rakan päällä huomasi rinkat, mutta muuten ei.

Syksyä näkyi jo ilmassa. Joitain hyönteisiä oli aurinko ja lämpö saanut innostumaan lentoihin ja elämään kuin heidän viimeistä kesäpäivää. Maaston väritys oli kaunis: syksyä kesän värien keskellä. Luonnon murrettuja värejä, kävelimme todella kauniin maton päällä.


Kiilopään koivu kasvaa maata pitkin. Laji löytyy ainoastaan Kiilopään ja Saariselän alueella.

Aurinkoisessa säässä oli hyvä testata virtapankkia aurinkopaneelilla merkki Xtorm. Hyvin toimi.
Xtorm virtapankki työn touhussa.


Seurailimme sivusta Suomunruoktulle meneviä joukkoja ja päätimme tyypillisinä suomalaisina hakeutua sivuun muista. Jäimme Suomunlatvan laavulle. Laavulle saavuttuamme laitoimme tulet ja vaan nautimme. Sitten leirin rakentaminen ja ruuan laittoa.
Hilleberg toimii hyvin vaelluksilla.

Kehittelimme uutta puuhaa leirille nimeltä mokkulanheitto. Ensin sidoimme pyykkinaruun retkipyyhkeen painoksi, heitimme sitä korkealle männyn oksaan, laskettiin paino alas ja sitten siihen sidottiin mokkula omassa pussissa ja hilattiin ylös. Kun emme saaneet verkkoyhteyttä kokeilimme uusia mäntyjä. Ei auttanut. Sitten lähdimme kuljeskelemaan ristiinrastiin kenttää etsien, kännyä ylhäällä pitäen. Ei auttanut. Eikä auttanut ylös rinnettä nouseminenkaan. Onneksi ehdimme hilata tukiasemamme männystä alas ennenkuin isä aikuisen tyttärensä kanssa tuli leirille. Tulilla pyörähtänyt tsekki ei sitä huomannut.
Tukiasema männyn oksalla.

Verkkoa hakiessa.

Koska verkkoa ei löytynyt vietimme retroillan ilman somea. Kuuntelimme Ylen podcastina Juha Laaksosen luontoretkiä.Teltassa nukkui hyvin tuulta kuunnellen. Yöllä nimittäin tuuli yltyi ja ilma kylmeni. Mutta meillä oli lämmin. Oli ulkoista ja sisäistä villapaitaa.
Minä näen tässä kasvot, mieheni pahkan.

Tiistai 29.8.2017

Aamu valkeni koleana ja kovin tuulisena. Päätimme mennä laavun suojaan keittämään puurot. Kyllä maistui. Pieni haikeus lähteä yhden maastoyön jälkeen mökille takaisin.


Paluumatkalle lähdimme puoli kymmenen aikaan. Siirryimme polun ulkopuolelle, ruuhkainen polku ei kiinnostanut. Hyvä vaellusilma, ei tullut kuuma.  Nousimme Rautuntureihin kuuluvalle Tappeluvankalle. Upeita maisemia.

Telia kenttä löytyi Elisaa aikaisemmin, joten jouduin odottelemaan miestäni. Hänen vauhti hiljeni samantien.

Tauko Nattasia ihastellen.

Lehtipuut jo vaaleampia kuin havupuut. Kaunista väritystä.

Matka sujui jouhevasti, koska motiivina oli Tunturikeskuksen keittolounaspöytä. Tänään oli tarjolla lihakeittoa sekä purjoperunasosekeittoa hintaan 10 euroa.

Mökissä katsoimme uutisia: ykkösuutisena eilen tapahtunut Trumpin ja Niinistön tapaaminen. Pohjois-Korea on myös ampunut ohjuksen Japanin yli. Ihanaa olla Lapissa.


Keskiviikko 30.8.2017


Nukuimme melkein puoleen päivään eli yhdeksään. Hieno päivä tulossa ainakin sään puolesta. 

Saariselkä kuului tämän päivän ohjelmaan, käynti rahaa hakemassa hilloihin sekä Partioaittaan. Partioaitasta ostin Primuksen retkikahvipannun. Pitkään ollut hankintalistalla. Sieltä suuntasimme Tankavaaran kultamuseoon. Mielenkiintoinen paikka, pääsymaksu hoitui museokortilla. Aikaa näyttelyssä kului. Melkoista kullan historiaa koottuna pääosin Lapin alueelra, mutta myös muualta maailmasta.
Kierrätystä osattu jo kullankaivajan aikoihin. Pulloista tehty talo.


Kultamuseon vieressä on Koilliskairan Luontokeskus. Sieltä saa aina ystävällistä palvelua ja hyviä neuvoja. 

Päätimme kiertää 6 km luontopolun keskuksen vieressä. Se vasta olikin mielenkiintoinen. Opastauluissa kerrotaan Lapin sodasta toisen maailmansodan aikaan. Saksalaisten rakentamia puolustusasemia siellä täällä. Niin ja oli luontokin tosi kaunista.
Rakennettu autenttinen malli sodanaikaisesta korsusta, tosin maan päälle.

Lapin sodan jälkiä.

Pikku-Tankavaaran huipulta avautui upeat näkymät kansallispuistoon sekä tekojärville Lokka ja Porttipahta. Nattaset avautuivat toisella puolella. Hienoa. Tuuli huipulla niin voimakasta, että jos olisimme olleet kevyempiä, olisi pitänyt laittaa kiviä taskuun, jotta ei tuuli nappaisi meitä.


Polku kulki myös mahtavan suon kautta. Tulipaikat olivat lähellä luontokeskusta. Hieno kokonaisuus lyhyen matkan varrelta. Lintuja kuului välillä, mutta ei juurikaan näkynyt. 




Retken jälkeen mökille odottelemaan tyttären tuloa Värriön tutkimusasemalta. Onnekas saa olla muutaman viikon alueella töissä toteuttaen näin yhden haaveistaan. Toiset saavat palkkaa siitä mihin toisten palkka menee.

Kiilopään päivällisbuffeen jälkeen veimme tyttären Saariselälle hänen majoitukseen. Sieltä lähdettyä ajoimme Kaunispään huipulle. Siellä rakennetaan lisää hotelleja. Kohta rinne aivan täynnä.

Torstai 31.8.2017

Ja jälleen aurinkoinen aamu. Tuulista - sanotaan ainakin säätiedoissa.  Retkelle lähdimme n. 10.30, lämpöä kymmenisen astetta. Suuntana Teräväkivenpää. 

Kartaksi retkelle otimme ystävältämme saadun alueen geologisen kartan. Tunturikoivikon läpi aloimme nousta Teräväkivelle, oikealla Niilanpää ja Kiilopää takana. 


Teräväkiven pohjoisrinteellä meitä kiinnosti suistomaa eli delta-alue, jonka löysimmekin helpolla. Sen katsastettua valmistimme lounaan. Juuri kun se valmistui alkoi sade. Onneksi vain pieni kuuro.




Terävivenpäältä suuntasimme Ruijanpolulle. Reitti vei jälleen tunturikoivikon kautta hienoon mäntymetsään. Se oli elämys hienoine keloineen. Näimme parven järripeippoja. Myös upea linnunpesä osui reitille.
Toivottavasti pesintä onnistui.

Kaunis väripilkku syksyn maisemassa.

Satulanmallinen, iso herkkutatti.


Ruijanpolun löydettyämme olikin helppo kulkea suunnistamatta. Reitti meni Sivakkaojan läpi. Siinä kohdin kuului puhetta jostain, mutta muuten emme nähneet ketään. Hieno erämaaretki. Vatsa täynnä maukkaita mustikoita.
Ruijanpolku, vanha postireitti.

Reitti meni värikkään suoalueen läpi. Pitkospuut ovat aina plussaa reitillä. Suo on myös lempialueitani.


Tauolla hyttyset vaivasivat meitä koko kesänä niitä ei oikein missään ole näkynytkääb. Ja nyt Lapissa ja elokuun viimeisenä päivänä. Erikoista.
Kesän viimeiset hyönteiset.




Reitin pituus 15 km. Upea retki.

Perjantai 1.9.2017

Jälleen sateeton päivä, mutta viileämpi kuin eilinen. Haikea herätä viimeiseen lomapäivään.

Päätimme kantaa kortemme kekoon ja viedä soraa Kiilopään huipulle talkootyönä. Tosin minun osuus oli siepon selkään laittaminen ja työn dokumentointi. 



Takaisin tullessa keräsimme roskia tyhjään sieppoon. Ilmeisen monella on tapana pistää tupakaksi saavutettuaan Kiilopään huipun. Voimat eivät enää riitä viedä tumppeja pois luonnosta. Jos ei jaksa niin ei jaksa. Ehkäpä he eivät tiedä, että tupakantumpit eivät maadu.


Jatkoimme matkaa uutta Kiirunapolkua pitkin. Reitti on täysin eri kuin aikaisempi. Hienot maisemat ensin huipulta ja sen jälkeen rinnettä alas Luulammen suuntaisesti. Jossain vaiheessa polku yhdistyy poropolkuun ja sen jälkeen vasapolkuun eli pääsee kulkemaan pitkin jokaista Kiilopään teemapolkua. 


Viimeisen päivän retki oli lyhyt, mutta miehelleni varmaankin raskas. Ruska muuttaa maaston värejä päivä päivältä kirjavammaksi. Kaunista.

Kävimme syömässä Tunturikeskuksessa päivällisen. Buffee oli taas tosi kattava ja maukas. Yllättävän paljon retkeilijöitä, vaikka varsinainen ruskan aika tulossa. Majoitukset lähes täynnä.

Lauantai 2.9.2017

Kotimatkalle lähdimme 7.02, lämpöä 5 astetta. Välillä Kiilopää Sodankylä vastaan tulleet autot olivat selvästi metsästäjiä koirineen. Takapenkeillä istui tohkeissaan olevia ja valpaskatseisia metsästyskoiria valmiina aloittamaan työt. Hirvimetsästys alkoi lauantaina.

Aamiaisen nautimme hotelli Karhun aamiaisbuffeesta hintaan 10 euroa/henkilö. Ihan hyvä - perusaamiainen.

Etenimme vitostietä pitkin. Viikon aikana luonto oli muuttanut väriään, Kajaanin kohdalla ruskan värit vähenivät. Ajo oli helppoa ja mukavaa johtuen vähäisestä liikenteestä sekä hyvästä ilmasta. Taivas värjäytyi uskomattomiin lilan, punaisen ja keltaisen sävyihin illalla. Taivas oli aivan tulessa.

Kotona olimme melko tasan klo 22.00, lämpöä 12 astetta. Matkan turhin tavara oli skortsit ja ehdoton hitti aurinkopaneelivirtapankki xtorm.