Talvinen päivä Torronsuon kansallispuistossa 2.12.2017

Lauantai 2.12.2017


Tulimme jo perjantaina Eerikkilän Urheiluopistoon tunnetaan nykyään nimellä Eerikkilä Sport & Outdoor Resort, joka sijaitsee Tammelassa Forssan lähellä. Ruostejärvi ja Leppilampi ovat paikan vierellä. Huone päärakennuksessa oli siisti ja mukava. Päivällinen oli maittava seuranamme nuoria jalkapallolupauksia Irlannista ja Tanskasta. Kulttuurierot näkyivät selvästi. Tanskalaiset nauroivat ja juttelivat riemuitsevasti kun taasen irlantilaiset söivät hiljaa jutustellen - jos sitäkään. Lusikat nousivat suuhun lähes tahdissa. Positiivista, että pipot otettiin päästä pois ruokailun ajaksi.
Irlantilaiset jalkapallolupaukset nauttivat lumesta. Mustat treeniasut tekevät värikuvasta kuin mustavalkoisen.

Ilma oli järkyttävä perjantaina. Lunta tuli sakeasti ja tuuli kova. Lauantaina kaikki korvattiin kauniina lumisena maisemana. Kävimme aamulenkillä järvien välissä pienellä kaistaleella. Lumi valaisi aamun ja tyyni ja jäätön järvi heijasti kauniisti valot.

Aamiainen oli hyvä, suunniteltu urheilijoille ja varmaan terveellinenkin.

Olimme suunnitelleet tutustumista matkan varrella sijaitsevaan Hämeen Luontokeskukseen ja katsoimmekin googlesta sen aukeavan klo 10.00. Kiinnihän se oli ja aukeaa vasta joskus keväällä. Vuoden 2018 alusta Luontokeskusta alkaa hoitamaan Eerikkilän Urheiluopisto, samalla se alkaa kehittämään Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoja.

Luontokeskuksen rannalta

Tänne kiipeäminen pelotti: kapeat, jyrkät ja lumisen jäiset rappuset. Näköala mahtava.

Torronsuon Kansallispuistossa ei olut muita vaeltajia - vain me kaksi. Ilma oli mitä parhain: yksi aste pakkasta, ei tuulta ja pilvistä, joten aurinkokaan ei häikäise. Kenkien valinta oli onnistunut, molemmilla nastakengät.

Torronsuosta tuli kansallispuisto vuonna 1990. Sen lintu-ja hyönteislajisto on arvokas, koska siellä esiintyy lajeja, joita ei muualla etelä-Suomessa ole. Me näimme korppipariskunnan sekä talitiaisia.
Kaikki kuvat näyttävät mustavalkoisilta vaikka ihan värikuvia ovat.


Pitkospuiden englanninkielinen nimi on osuva ja hauska .


Sininen hetki, pimeä ja hämärä laskeutui jo alkuiltapäivästä.

Lähellä toista lintutornia ja laavua oli hienoa, korkeaa metsää. Tyttäreni oli syksyllä metsänmittaustöissä lähistöllä ja oli mitannut 45 m korkean kuusen, joka on kuulemma lähellä maksimikorkeutta. Voi jopa olla korkein Suomen luonnontilainen kuusi, ainakin korkeimpia.


Matkalla oli myös louhos Härksaaressa, jossa mm löytöretkeilijä Nordenskiöld on vaikuttanut. Hän löysi tutkimuksissa yhdessä isänsä kanssa monia harvinaisia mineraaleja.


Torron kylä  läheisyydessä hienolla näköalapaikalla lintutorni sekä iso laavu.
Idänpäänkallion viisimetrinen lintutorni sijaitsee yksityismaalla. Tea Karvisen kirjasta "Kansallispuistot" luin, että paikallinen isäntä Heikki Sohkanen perheineen on rakentanut kaikille avoimen laavun lähelle lintutornia. Kiitokset heille.

Uutta pitkospuuta tulossa.

Reitti jatkui ihastuttavan Torron kylän kyläraittia pitkin. Isoja rakennuksia, hieno kivinavetta, kappeli, hautausmaa ja vanha kyläkoulu. Elämys.

Ei varmaankaan ruiskujen vaihtopiste...liittynee palokuntaan.

Korppien lisäksi näimme vain hevosia Torron kylässä.

Keskellä kylää luonnon muokkaama valaistu luistinrata.


Kylän talojen pihoilla kasvoi lukuisia kuin "pensaskuusia".

Rauhaisalla paikalla iso muurahaiskeko.

Reitin pituus n. 11 km. Tänne tultava toistekin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti