Patikointia ja pyöräilyä Moselin laaksossa Cochemissa 2.7.-7.7.2017





Matkamme alkoi 30.6.2017 lennolla Frankfurtiin, jonne saavuimme vesisateessa. Hotellimme sijaitsi päärautatieaseman läheisyydessä.

Frankfurtissa yövyimme 2 yötä, kävelimme pitkiäkin matkoja käyden läpi haluamamme paikat: Höchst, Römer sekä Sachsenhausen. Kaupunki yllätti meidät positiivisesti. Sachsenhausenilla ravintola Apfelwein Wagnerilla nautimme paikallisia must-tuotteita omenaviiniä sekä gruhne sossea eli vihreää kastiketta. Molemmat tuotteet ihastuttivat.



Sunnuntai 2.7.2017

Lähdimme junalla Frankfurtista kohti Cochemia, vaihdoimme junaa Koblenzissa. Junamatkan kesto n. 2,5 h ja lipun hinta eur 22,-/hlö. Cochemissa satoi kevyesti, lämpötila n.15 astetta.  Majapaikkamme Ferienwohnung Pusteblume ihastutti meidät samantien. Illalla kävimme vielä kylällä kävelemässä sekä syömässä.

Maanantai 3.7.2017

Aamu alkoi kävelyllä läheiseen kauppaan. Reitti oli mielenkiintoinen, koska se kulki Moselin varrella sijaitsevan ison leirintäalueen vierestä. Oli miellyttävää katsella leiriytyjien aamupuuhia. Heti ajatuksiin nousi toive seuraavasta kesästä ja mahdollisesta pidemmästä automatkasta telttaillen - se on mukavin tapa tutkia uusia paikkoja.

Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään Cochemin linnaan, joka sijaitsee läheisellä kukkulalla. Ilma oli hiukkasen liian lämmin, ehkä 20-22 astetta. Linnan historiassa oli erikoinen tapahtuma: berliiniläinen miljönääriliikemies on kunnostanut sen tuhoutumisen jälkeen lähes alkuperäiseen kuntoon ja jonkin verran asustellutkin. 1970-luvulla Cochemin kunta on ostanut linnan. Opastetun kierroksen jälkeen lähdimme patikointireiteille.
Ihanat maisemat linnasta Moselille.
Oli vaikeuksia löytää reitille kylältä, polut ovat huonosti viitoitettuja. Lopulta löysimme kylän päästä polun, joka lähti nousemaan metsässä jyrkästi ylöspäin pitkin puronvartta ja sieltä jossain vaiheessa reitillekin.



Kävelimme ihanaa tammimetsää pitkin nousten Hubertushöhelle - näköala aivan upea. Metsässä kasvoi todellakin lähes vain tammia, monesti muratin peittämiä.



Näköala Hubertushöheltä.

Alastulo sujui helposti ihailemalla puiden välistä aukeavia maisemia. Muita kulkijoita ei juurikaan ollut.


Päivän aikana askeleita kertyi n 22000, se tuntui aika pitkältä johtuen monista nousuista sekä kuumasta säästä.

Palkitsimme itsemme Moselin rannalla.

Tiistai 4.7.2017

Menimme heti yhdeksältä noutamaan varaamamme polkupyörät, päivävuokra 10 euroa/pyörä, sähköpyörät 20 euroa. Emme ole vielä kuitenkaan sähköpyöräkunnossa, joten otimme trekking-pyörät.

Lähdimme matkaan 18 asteen lämmössä kohti Neefiä, jossa suunnitelmissa mennä Moselin yli ja tulla toista kautta takaisin. Matka kulki todella hyvää pyörätietä pitkin ihanien kylien läpi.
Pyörätiet hyväkuntoiset ja puut sen ympärillä upeita, parasta puissa niiden luoma varjo suojaksi paahteelta.

Kylissä oli mukava ihailla hauskoja yksityiskohtia.

Entisten aikojen viininvalmistuksen työkaluista on tehty nykytaidetta.

Useimmat ravitsemusliikkeet olivat kylissä kiinni johtuen omistajien vapaapäivistä maanantaisin ja tiistaisin. Viikonloput pidettävä auki ja joskushan on levättäväkin. Pyöräilijöitä oli runsaasti liikkeellä, mutta kaikki etenivät rauhaisasti toisiaan tervehtien. Kotimaan työmatkapyöräilyn villi meno on aivan toista.

Jonkin matkaa hiekkatietä.

Pyörätiet puikkelihtivat välillä aivan viinitarhojen välissä.
Matkalla selvisi miksi vuokratuissa pyörissä naisilla oli korit. Hiekkatiellä aloin ihmetellä takanani tasaisesti kuuluvaa pullojen kilinää - pariskunta matkalla naisten pyörillä ja kummallakin 6 pullon Riesling-setti korissa. Näytti ja kuulosti hankalalta.
Beilstein erityisesti ihastutti.
Hurjalta näyttää tämä työvaunu, harmillista kun emme nähneet sitä toiminnassa.


Pyöräretkemme onistui hyvin poislukien pahaa kaatumistani Tourist Infon edessä juuri puolimatkassa Neefissä. Onneksi selvisin säikähdyksellä, ranteen kipeytymisellä ja sormien mustelmilla. Takaisin pyöräily oli tuskaisempaa ja sormet sen näköiset kuin mafia olisi niitä käsitellyt - ei poikki kuitenkaan.

Kilometrejä pyöräilyosuudesta 58,5 km. Sen päälle kylissä kävelyt, joten ruoka ja uni maistuivat. Lämpömittari Cochemissa näytti 31 astetta.

Keskiviikko 5.7.2017

Lähdimme  vaellusreitille tuskaisen kuumassa ilmassa, varjossa 28 astetta. Pyörtymisasteessa kapusin paahtavaa rinnettä ylös, onneksi ihastuttava pyökkimetsä tuli melkoisen pian helpottamaan oloani. Vettä kului.

Polut hyviä, oravat ja tikat pitivät meille seuraa - muut vaeltajat olivat jääneet todennäköisesti Moselbadiin, ihanaan ulkoilmakylpylään.

Puiden juurilla ja kannoissa sieniä.

Kuinkas muuten saksalaisilla linnuillakin kivitalot.

Reitti oli opastettu hienosti olihan kyseessä naturlehpfad.


Kuumuus helpottui metsässä, puut olivat niin tiheitä, etteivät päästäneet auringon paahdetta läpi. Kastanjat tuoksuivat, pyökit varjostivat, oravat naksuttivat sekä tikat naputtivat puita. Voiko vaellukselta enempää toivoa. 

Sieniä kaatuneissa pyökeissä.

Emme uskaltaneet ruuaksi kerätä 




Reittimme kulki Brauselayn luonnonsuojelealueen kautta.


Retkeilijöiden luomaa tilataidetta polkujen varrella.

Alastulo oli taas sanoinkuvaamattoman tuskaista, mutta selvisimme. Kylmät juomat maistuivat Moselin rannassa. Vaelluksen pituus n. 6 km, mutta tuntui moninkertaiselta.

Alastullessa pääsimme ihailemaan maisemia.




Torstai 6.7.2017

Lähdimme aamiaisen jälkeen kävelemään Sesselbahnille - tuolihisseille, joka kuljetti meidät Cochemin linnan puoleiselle rinteelle. Siellä sijaitsee myös huvipuisto Klotti sisältäen pienimuotoisen eläintarhan. Koska ilma oli sietämättömän kuuma jätimme siihen tutustumisen toiseen kertaan. Eläimetkään eivät olisi meitä todennäköisesti jaksaneet viihdyttää.


Varjoisat taukopaikat ihastuttivat, kaikista aukesi upea näköala alas.

Päätimme lähteä vaeltamaan metsän läpi seuraavaan kylään, joka on tunnettu upeista viineistään sekä hienoista keskiaikaisista rakennuksistaan nimeltään Klotten. Sinne oli matkaa n. 5 km. Varjossa lämpö n. 31 astetta, olo välillä sietämätön. Onneksi upeita levähdyspaikkoja löytyi hienoine näköaloineen. Kävelimme aivan huipulla, alas ei olisi päässytkään johtuen todella jyrkistä rinteistä.
Reitit kulkivat joenuomien yli.




Siililläkin on hieno kohti, asukasta emme nähneet.

Tämä taukopaikka oli sisustettu mukavin yksityiskohdin.

Nostalgiaa taukopaikan seinällä.



Välillä oli tosi hienoja taukopaikkoja vieraskirjoineen. Varattuna myös luuta kulkuneuvoksi jos jalkaisin ei enää jaksa.


Kylässä kuvasimne taloja. Löysimme ihanan Weingut Knobloch -ravintolan, jossa saimme upeaa viiniä ja palvelua paikan isännältä. Ravintolasta sai ainoastaan oman viinitilan viinejä, joten miehenikin joutui tyytymään oluen sijasta huippuviiniin. Sieltä menimme toiseen paikkaan syömään päivällistä ja nauttimaan paikallista Rose-viiniä. Tähän voisi tottua.

Klotten - hieno viinikylä.







Jotkut matkaavat uivalla rivitalolla. Huomioi takana oleva upea, tiheä metsä.

Lautta kuljetti meidät Moselin toiselle puolelle hintaan 1,50/hlö. Siitä vielä tiheän metsän läpi kävelyä n. 3 km.
Näillä kalastusvehkeillä kalastava oli suuri Ruotsi-fani. Hänellä oli vuosikymmeniä ollut mökkikin Vätterin rannalla. Kala ei Moselin rannoilla syö yhtä hyvin kuin Skandinavian järvissä.


Ihana päivä takana, askeleita 19700, mikä on aikamoinen saavutus tässä lämpötilassa. Reitti oli jälleen kerran hyvin valittu sisältäen monia erilaisia elementtejä.

Päivän ainoa ikävä pikkuseikka oli, että illalla asunnossa niskasta löytyi punkki, jonka saimme onneksi pois kokonaan ja jäi vielä vähäksi aikaa eloonkin.


Ihania, lähes kesyjä perhosia koristeli reittiämme.
Yöllä tuli luvattu ukonilma.

Perjantai 7.7.2017

Ukonilmaisen yön jälkeen ilma tuntui raikkaammalta - tosin kovin kosteaa ja kuumaa. Aamiaisen jälkeen pakkasimme, siivosimme ja jätimme jäähyväisiä terassilla ihanille maisemille.

Junamme lähti n. 13.40 kohti Koblenzia, josta vaihto Frankfurtin lentoasemalle. Junamatkan kesto n. 2 h 15 min. Ukkosmyrskyistä johtuen vaihtoyhteytemme ilmoitettiin myöhästyvän 120 min, joten otimme ensimmäisen mahdollisen junan kentälle. Paikallinen nuori nainen opasti meitä ja muita turisteja. DB:n henkilökunta tiedotti vain saksaksi, joten varsinkin aasialaiset turistit poukkoilivat asemalla hädissään ja ihmeissään matkalaukkujen kera.

Junamatkalle meitä vastapäätä istui miellyttävä ja puhelias apteekkaripariskunta - toisin kuin Suomessa he olivat n. 30-kymppisiä. Heiltä saimme vinkkejä seuraavaa matkaa varten, he antoivat käyntikorttinsa ja toivottivat kyläilemään. Heidän lähdettyään vastapäätä tuli turkulainen mies ja taas mielenkiintoista uutta opittavaa. Hän oli kova pyöräilemään ja suositteli ja kehui kovasti Canyon pyöriä - valikoimista löytyy pyöriä vaikka mihin käyttöön.

Kotona olimme vasta puolenyön jälkeen, valoisaa vielä: kesäyö, täysikuu ja kirkas ilma.

Alla Frankfurt am Main ukkospilvien ympärillä.




1 kommentti:

  1. Todella mielenkiintoisia kokemuksia, mahtavia maisemia ja voimien koettelua :-)On teillä kunto kohdallaan !

    VastaaPoista